Milloin auringolta pitää suojautua ja milloin ei? Ihotautilääkäri kertoo, mitä auringossa oleskelusta pitäisi tietää ja miten jokainen voi pienentää riskiään sairastua ihosyöpään

Veli-Matti Kähäri kehottaa muistamaan auringolta suojautumisessa niin sanotun kolmen v:n säännön: varjo, vaatteet ja voide.  Kuva: Jarno Mela

Tärkeimmät ihosyövät ovat melanooma, okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä. Kaikkien ihosyöpien esiintyvyys on lisääntynyt Suomessa 1950-luvulta lähtien. Suurin syy on väestön ikääntyminen, mutta myös auringonotto ja solarium ovat lisänneet ihosyöpätapausten määrää.

Ihosyöpien ennaltaehkäisyssä avainasemassa on järkevä auringolta suojautuminen.

Auringolta suojautumisessa on olennaista muistaa niin sanottu kolmen v:n sääntö. Kolme v-kirjainta muodostuvat sanoista varjo, vaatteet ja voide.

Kun aurinkoisella säällä viettää aikaa ulkona, on hyvä olla varjossa eikä suorassa auringonpaisteessa, Turun yliopistollisen keskussairaalan Ihoklinikan ylilääkäri, professori Veli-Matti Kähäri sanoo. V-säännön vaatteet tarkoittavat järkevää vaatetusta, ei sitä, että kesällä täytyisi jatkuvasti pitää pitkähihaista päällä.

"Sellainen järkevä vaatetus, joka suojaa auringon uv-säteilyltä. Mitä tiiviimpi kangas, sen paremmin se suojaa. Jos on hyvin ohut kangas, se ei välttämättä suojaa", Kähäri kuvailee.

On hyvä muistaa, että vaatteisiin kuuluu myös päähine. Lisäksi suojaan lasketaan aurinkolasit.

Ne ihoalueet, joita ei pysty suojaamaan joko varjolla tai vaatteilla, on syytä rasvata aurinkovoiteella.

Kähärin mukaan monet kyllä tietävät aurinkorasvan merkityksen, mutta sen sijaan heikommin tiedostetaan varjon ja vaatteen merkitys suojautumisessa.

"Ehkä voiteista on tuotu se informaatio niin tehokkaasti esille", Kähäri pohtii.

Ei ole olemassa mitään ohjearvoa sille, miten kauan auringossa voi turvallisin mielin olla ilman suojautumista, Kähäri kertoo. Päivästä ja vuorokaudenajasta riippuu, kuinka paljon uv-säteilyä on ilmassa.

Lisäksi säteilyn vaarallisuuteen vaikuttaa maantieteellinen sijainti. Se, miten turvallista säteily on, on yksilöllistä.

"Ihmisten iho on erilainen auringon sietokyvyn suhteen. Jos on niin sanottu aurinkoherkkä iho, joka palaa herkästi ja ruskettuu huonosti, aika on tietysti lyhyempi", Kähäri pohtii.

Pääsääntö on kuitenkin selvä. Mitä pitempään auringonvalossa on ilman suojautumista, sitä enemmän ihosyöpäriski kasvaa.

Ilmatieteen laitoksen varoitusten mukaan uv-säteily on kesäkuukausina voimakkainta kello 11–15. Kähäri korostaa, että auringonvalolta suojautumiseen kannattaa suhtautua järkevästi.

"Ei tarkoitus ole kehottaa ketään olemaan sisällä tai täysin vaatteiden peitossa. Täytyyhän auringonvalosta myös pystyä nauttimaan."

Kaikki ikäryhmät tiedostavat nykyään auringolta suojautumisen merkityksen hyvin, Kähäri arvioi.

Tilanne on parantunut menneistä vuosista. 1960–1970-luvuilla ei nykyiseen tapaan kiinnitetty huomiota auringon uv-säteilyn vaaroihin. Silloin painotus oli auringon tuottaman D-vitamiinin hyödyissä.

Uv-säteilyn vaaroista on kuitenkin oltu tietoisia pitkään. "Asiasta on puhuttu oikeastaan jo vuosikymmenien ajan", Kähäri sanoo.

Hyvän kehityksen taustalla vaikuttaa ihotautilääkärin arvion mukaan myös se, että nykyään ei enää entiseen malliin arvosteta voimakasta rusketusta.

Jos kolmesta auringonsuojakeinosta eli varjosta, vaatteista ja voiteesta voisi valita vain yhden, on Kähärin valinta selkeä.

"Viime kädessä voide niille ihoalueille, jotka eivät muuten ole suojassa", hän linjaa.

Suomessa suositellaan kesäaikaan käytettäväksi vähintään suojakertoimella 30 varustettua aurinkorasvaa. Jos liikkuu ulkomailla, kannattaa mukaan varata suojakertoimen 50 rasvaa.

Ihmiset käyttävät Kähärin arvion mukaan aurinkorasvaa liian vähän."Sitä pitäisi riittävästi iholle levittää, jotta suoja tulisi optimaaliseksi", Kähäri sanoo.

Rasvan riittävälle määrälle ei ole olemassa mitään tarkkaa määritelmää.

Voidetta on hyvä lisätä kahden tunnin välein sekä uimisen jälkeen.

Lue lisää:

Tutkijat varoittavat: Iäkkään ihosyöpä saattaa jäädä huomaamatta – riski erityisesti miehillä

Tutkijoiden mukaan aurinkovoiteiden kemikaalien terveysvaikutukset pitää selvittää