Münchenin metropolista vuodeksi Sydänmaan rauhaan
KÄRSÄMÄKI (MT)
Etelä-Saksan Dachausta, miljoonakaupunki Münchenin kupeesta vajaan 3 000 asukkaan Kärsämäkeen saapui elokuussa eloisa punatukka, 16-vuotias Valerie Sühling.
Raudaskosken perhe harkitsi pitkään vaihto-oppilaan ottamista.
”Mietimme, haluaako kukaan tulla syrjäiselle maaseudulle ja onko täällä nuorelle tarpeeksi tekemistä”, perheen äiti Seija Raudaskoski kertoo.
”Nyt kun luovuimme lypsylehmistä, meillä on enemmän aikaa ja koimme, että olisi hyvä aika ottaa vaihto-oppilas.”
Saksalaistyttöä ei yhtään häirinnyt lähteä vuodeksi maaseudulle pieneen Sydänmaan kylään, vaikka on koko ikänsä asunut kaupungissa.
”Täällä on paljon tekemistä”, hän vakuuttaa englanniksi. Suomeksi haastattelun antaminen ei vielä taivu.
Valerie on solahtanut Raudaskosken perheeseen kuin adoptiolapsi.
Hän harrastaa isäntäperheen tyttärien, 15-vuotiaan Lotan ja 12-vuotiaan Sirin, tavoin ratsastusta.
Raudaskosken maatilalla on neljä hevosta, ja niiden hoito on tyttöjen vastuulla.
”Hevosille heinää”, Valerie tapailee suomeksi.
”Valerie on hevostyttö ja sopii siksi perheeseemme todella hyvin”, perheen äiti iloitsee.
Hevosten lisäksi perheellä on liki 200-päinen ylämaankarjalauma. Vaihto-oppilaan rohkeus on riittänyt jopa 9-vuotiaalla Olvi-sonnilla ratsastamiseen.
Vaihto-oppilasvuosi on nuorelle itsenäistymisen aikaa ja irtiottoa omasta perheestä.
Seija ei tohtisi päästää omia lapsiaan vuodeksi ulkomaille ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä. Lapsia tulisi liian kova ikävä.
”Tulkoon maailma meille”, äiti toteaa. Isäntäperheenä voi kansainvälistyä lähtemättä kotoa.
”Kivaa, kun pääsee puhumaan enkkua”, perheen kuopus Siri toteaa.
Myös Seija on saanut rohkaisua ja varmuutta englannin puhumiseen.
Kansainvälistymisestä on hyötyä heidän työssäänkin. Raudaskosken maatila tarjoaa turisteille majoituspalveluita pihapiirissään sekä uudessa vuokramökissä Kärsämäen keskustassa.
Matkailusesonkien välissä kielitaito pääsee aina ruostumaan, Seija kertoo.
Valerien mielestä Suomessa ja Saksassa eniten eroa on kielen lisäksi ruuassa.
”Suomessa syödään paljon lihaa”, hän pohtii ja vertaa kokemustaan Müncheniin, jossa kasvissyönti on yleistä.
Suomalaisesta keittiöstä kehuja saavat karjalanpiirakat ja suklaa.
Omaa perhettään hän ei ole ehtinyt ikävöidä, mutta toki omia ystäviä ja omaa kieltä kaipaa.
Jatkuva keskittyminen vieraaseen kieleen ja uusien asioiden omaksuminen vievät voimia. Vaihto-oppilaat ovatkin tunnettuja unenlahjoistaan, vaikkeivät kotimaassa päiväunia nukkuisikaan.
Valerie ymmärtää jo jonkin verran suomea, mutta epäröi puhua sitä. Vaikka osaisi sanoja, lauseiden muodostaminen on vaikeaa.
Valerie käy Lotan tavoin koulua Kärsämäen lukiossa. Tunneilla puhutaan suomea, mutta opettajat ja vierustoverit kääntävät hänelle puhetta englanniksi.
Vaihto-oppilaalla on kuitenkin kova pyrkimys oppia suomea vuoden aikana.
Perheen koira Ringo saa häneltä jo selviä käskyjä ja kehuja suomeksi.
”Istu!”
Koira tottelee ja istuutuu tytön viereen traktorin peräkärryn penkille.
”Hyvä poika.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
