vierasyliö Hyvä tahdon ja sympatian toivotuksetruuhkautuvat vuoden vaihteessa

Joulukortti on englantilaista perua vuodelta 1843. Varhaisin Suomeen kirjekuoressa saapunut joulu- ja uudenvuoden kortti lienee 1850-luvulta, kun säätyläisperheet lähettivät joulutervehdyksiä läheisilleen.

Suomen vanhin virallinen joulupostikortti on vuodelta 1871. Joulukortteja on lähetetty Suomessa vuosittain yli 50 miljoonaa vuodesta 1995.

Mitä vuodenvaihdetervehdys merkitsee? Viestiä vapaan alkamisesta, vuotuispakkoa, kekripukin karnevaalin jatkoa joulupukin punaisissa, Jeesus-lapsen syntymän alkusoittoa ”Enkeli taivaan lausui näin”?

Jokainen tulkitsee joulukortin kuvan ja tekstin omalla tavallaan. Niinpä minkä hyvänsä joulukortin voisi lähettää kenelle hyvänsä ystävälle: merkitys on yksilöllistä, lähettäjä ei tiedä vastaanottajan tulkinnasta.

Joulutervehdys on vastavuoroista do ut des -antamista. Sen aikaansaaminen kysyy aikaa, kärsivällisyyttä, rahaa.

Uudenvuoden tervehtelyssä kulkee hyvän tahdon unohdusposti. Loppiaisena lähetetty toivottelumeili saattaa pelastaa vielä unohtajan kasvot. Eräät päätyvät kortittomaan jouluun, toiset tukemaan hyväntekeväisyyttä.

Luovuutta vaatii joulukortin idea! Omaperäisyys on valttia. Tyytyäkö alekorttiin? Jos alekortin lähettäisi kuoressa, näyttäisi hienommalta. Viime vuonna tusinassa kortissa käytettiin samaa ideaa.

Kaksipuoleinen on statuksen huippu firman, sikariportaan tapaan. Se auttaa myös pitämään hajurakoa kortin saajaan!

Itse tehty kortti! Millainen tänä vuonna? Lähes jokainen askartele-leikkaa-liimaa-idea on käytetty.

Ettei kävisi kuten muutamassa menneen joulun itsetehdyssä: kulta- ja hopearäpellys oli jauhona kirjekuoren pohjalla. Kortin alakulmaa koristi: ”Jouluterveisin Arvaa kuka?” Hyvä idea. Arvaamatta vieläkin.

Anonyymin ujon kortti-idea on kirjoittaa korttiin vain etunimensä. Tarvittaisiin grafologi tunnistamaan liisat ja matit; tuhraantunut postileima kätkee lähetyspaikankin.

Kuningasidea on kuvauttaa lapset tonttuasussa kynttilän valossa tai jauhonaamoina pipareja leipomassa ja kirjoittaa tussilla kunkin etunimi kuvaan. Turha rasittaa saajaa lähettäjän sukunimellä.

Suomalaiset vanhemmat eivät helposti kuvauta itseään joulutervehdykseen. Arvailuksi jää, keiden lapsia mikäkin kuva minäkin vuonna esittää. Tämmöistä on, kun suku on suuri.

Avioperheessäni päätimme albumoida joulunpunaiset tonttulapsivalokuvat. Ideasta piti kuitenkin luopua, sillä kirjahyllyt täyttyivät identtisten punapalleroiden kuvakansioista perhekuvien kustannuksella. Jälkeläistensä kuvauttaminen vuoden suurimpana juhla-aikana on arvokas perhemuisto.

Kansainvälinen, globaali – tärkeämpää kuin koskaan EU:n kipuillessa talouskriisissä, Suomen kärvistellessä Kreikan talouslaman tasolla.

Monikielistä tervehdystä ei pidä unohtaa. Head Uut Aastat! Kellemes karácsonyi ünnepeket! Frohe Weihnachten und ein Glückliches Neues Jahr! Merry Christmas and a Happy New Year! Joyeux Noël et bonne année! Boas Festas e Feliz Ano Novo! Iyi Noveller ve Mutlu Yeni Yillar!

Kun vuodenvaihteen korttipaniikki iskee, alkaa toivottelumania ilman ideaa. Silmät kiinni, korttipinosta ensimmäinen käteen osuva, osoiteluettelosta seuraavan tiedot korttiin. Ja kynä sauhuamaan.

Kansanuskon näkökulmasta tervehtelyn merkitys on siinä, ettei toivoteta ainakaan pahaa joulua eikä onnetonta uutta vuotta. Jos pahantahtoistenkin tervehdysten, naapurikateuden, kaunan, vihan ja mustasukkaisuuden ilmaiseminen tai epäonnen ja sairauden toivottelu olisi kulttuuritapamme, kuten kansanuskomme loitsuissa, valtion postilaitoksen selkä taittuisi.

Hyvä tahto ja sympatia ruuhkauttaa Suomen taas vuoden vaihteessa. Koko Suomi lähettää myötämieltä yhtä aikaa, kerralla, koko vuoden kaikkiin vaiheisiin. Toivoisipa myös erilaisille kansalaisilleen ja globaalisti.

Hyvää tahtoa voisi tosin säännellä eri vuodenaikoihin.

Toivotuksia hiihtolomalle perheen talviurheilun onneksi. Vapuksi, jottei sima nousisi hattuun liikaa – juhannuksesta puhumattakaan: ”Juhli, älä nuku mutta älä sentään huku. Rentoa kokkoa!”

Vuosiloman lopettajaiskortti lievittäisi kirvelevää mielialaa, kun aurinko paistaa ensimmäisenä työpäivänä kuukauden sadeloman jälkeen.

Pääsiäinen helpottuisi, jos voisi lukea kortteja yhtä paljon kuin jouluna. Onhan Suomi kiinni kirkkoja lukuun ottamatta pääsiäisenä kuten heinäkuussa, joulunakin.

Vuodenvaihdetervehdykset voisi kiinnittää kodin seiniin tauluiksi. Kun korttien onni tulee vuoden mittaan käytetyksi, kuluu loppuun, ne heitetään pois, kunnes saadaan uudet tilalle.

Onnen määrä on vakio: sitä voidaan enentää, vähentää, varastaa, tuhlata, kuluttaa, ajatteli lajimme varhaiskantainen eläin, jonka ajattelumallit eivät ole 2010-luvun oliostakaan kaukana.

Vai miksi me joulutervehdyksiä ja toivotuksia oikein lähettelemme?

PÄIVIKKI ANTOLA

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston etnologian emeritaprofessori, Turun yliopiston vertailevan uskontotieteen, Tampereen yliopiston kansanperinteen ja viestinnän antropologian dosentti, tietokirjailija.

Suomen vanhin

virallinen joulupostikortti

on vuodelta 1871.

Avaa artikkelin PDF