Ympäristö

Ympäristöministeri Mikkonen: Luonnonsuojelussa sääntöjen on oltava kaikille samat – "Kaivostoiminta ei voi saada eri sääntöjä kuin mitä muille on asetettu"

Aika ajoin paikalliset asukkaat ja maanomistajat kokevat, että heitä rajoitetaan ympäristösyistä enemmän kuin yrityksiä tai kaupunkeja.
Markku Vuorikari
Arkistokuvassa kaivoskoneita.

Pinsiön kylässä Pirkanmaalla asukkaita ja maanomistajia huolestuttaa luonnonsuojelussa näyttäytyvä epätasa-arvoisuus.

Kylän Matalusjoessa esiintyy uhanalaisia raakkuja eli jokihelmisimpukoita sekä purotaimenia.

Paikalliset asukkaat ovat kokeneet, että heidän toimia rajoitetaan ympäristösyistä, mutta esimerkiksi kaivokset tai kaupungit saavat toimia lievemmin ehdoin. Tampereen kaupunki ottaa pohjavettä joen alkulähteiltä. Lisäksi lähiseudulle on myönnetty malminetsintälupa.

Paikallisille asukkaille on asetettu rajoituksia kasteluveteen, kalastukseen, puuston ja kasvillisuuden käsittelyyn, ojien perkaukseen, maankäsittelyyn, viljelyyn, teiden ylläpitoon sekä rakentamiseen.

Vastaavanlaisia tapauksia, joissa asukkaat kokevat, että heitä rajoitetaan enemmän kuin yrityksiä tai kaupunkeja, tulee esiin silloin tällöin. Kuinka tällaisissa tapauksissa taataan oikeudenmukaisuus ja tunne oikeudenmukaisuudesta?

"Kaikille on oltava samat säännöt", sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.

Hän vieraili Pinsiössä sunnuntaina tutustumassa tilanteeseen ja sanoo ymmärtävänsä, että ihmisille voi helposti tulla tunne, että eri toimijat pelaisivat eri säännöillä.

Kaivostoiminta ei voi saada eri sääntöjä kuin mitä muille on asetettu, Mikkonen linjaa.

Kaivosten etsintätoiminnalle on alueella asetettu ehdoksi, että se ei saa vaikuttaa valuma-alueeseen.

"Jos kaivoslupaa lähdettäisiin tulevaisuudessa hakemaan, siinäkin vaadittaisiin ettei se saa vaikuttaa valuma-alueen vesitalouteen. Vaikea nähdä, miten se olisi mahdollista", Mikkonen arvioi.

Uhanalaisten lajien ja ihmisten rinnakkain elo on mahdollista ja siitä löytyy hyviä esimerkkejä, Mikkonen sanoo.

Monesti paikalliset asukkaat haluavat vaalia alueensa uhanalaisia lajeja ja esimerkiksi Pinsiössä monet ovat raakuista ylpeitä ja iloisia, Mikkonen kertoo kokemuksestaan.

Hän pitää tärkeänä, että jos suojelusta aiheutuu merkityksellisiä taloudellisia menetyksiä niin ne korvataan, kuten luonnonsuojelulaissa on säädetty.

Mahdollisuutena olisi myös brändätä tuotantoa, joka huomioi uhanalaiset lajit.

"Voisiko esimerkiksi Pinsiössä luoda maataloudella, jossa huomioidaan raakun suojelua ja vähennetään valumia, oman brändinsä. Uskon, että kuluttajat arvostaisivat sitä", Mikkonen sanoo.

Lue lisää

Lajien kirjoa syytä varjella

Metsäluonnon tilan heikkeneminen tosiasia

Ympäristöjärjestöjen kupla puhkeamassa?

Luonnonsuojelulakiin lisätään uusia luontotyyppejä – maanomistajan ei tarvitse tunnistaa luontoarvoja