Arvostelut

Teatteriarvio: Cabaret-musikaali on riemastuttavan rietas, mutta punainen tylli paljastaa myös raadollista pohdintaa nykyajasta

Turun Kaupunginteatterin Cabaret-musikaalissa orkesteri on nostettu montusta lavalle katsojien ihailtavaksi.
Otto-Ville Väätäinen/Turun Kaupunginteatteri
Etenkin Miiko Toiviainen ja Anna Victoria Eriksson (keskellä) tekevät Cabaret-musikaalissa upeat roolisuoritukset.

Berliini 1931. Kirjailija Clifford Bradshaw (Olli Rahkonen) saapuu sykkivään kaupunkiin vähävaraisena, ainoana tavoitteenaan saada kirjoitettua romaani. Monena iltana kirjoituskone saa kuitenkin jäädä hylättynä kortteeriin, kun kirjailija suuntaa kohti Berliinin yöelämän keskipistettä eli Kit Kat Clubia.

Kabareen rakastetuin tähti Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson) kaappaa myös Cliffordin sydämen, ja pian Sally muuttaa turkistakin helmat heilahtaen kirjailijan huoneeseen. Parisuhteen tulevaisuus ei kuitenkaan vaikuta kovin seesteiseltä.

Cabaret-musikaali sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 1966, ja kuusi vuotta myöhemmin siitä nähtiin sovitus valkokankaalla. Nyt tähän hurmiolliseen tarinaan on tarttunut Turun Kaupunginteatteri.

Suurelle näyttämölle on koottu näennäisesti varsin yksinkertainen lavastus, jonka keskellä liikutellaan vain muutamia ovia ja huonekaluja. Suurimman osan aikaa katsojan edessä kohoaa vain monikerroksinen kehikko, jonka portailla esiintyjät astelevat. Vaikutelma on yksinkertaisuudessaan tehokas.

Näyttelijät ovat ajoituksen ja rytmin mestareita. Kaikki yksityiskohdat aina esitykseen johdattavasta rytmisestä osiosta lähtien on hiottu virheettömiksi. Tanssikohtaukset hyödyntävät suuren esiintyjämassan näyttävyyttä, ja vaikka esityksessä musiikkikohtaukset seuraavat toisiaan, on jokaiseen onnistuttu saamaan jotain uutta ja yllättävää.

Erityisen ilahduttavaa on orkesterin nostaminen montusta lavalle, niin että heidän taituruuttaan pääsee kerrankin ihailemaan myös silmillään. Ensemblenkin tarttuessa soittimiin on koossa kunnioitettava kokoonpano.

Vaikka Clifford Bradshaw on näytelmän päähenkilö, nousevat tällä kertaa näyttävämmin esille Sally Bowles sekä kabareen seremoniamestari (Miiko Toiviainen). Sekä Eriksson että Toiviainen heittäytyvät rooleihinsa sykähdyttävällä intensiteetillä eikä lauluosuuksissa ole mitään moitittavaa.

Cabaret on riemastuttavan rietas ja huumaavan taiturimainen. Kevyen keinahtelun ja raskaan flirtin alla vaanii kuitenkin myös tummempi, ajan henkeen liittyvä sävy. Lähestyvä uhka ei saa kuitenkaan tanssia lakkaamaan.

Esityksen toisella puolikkaalla punainen tylli ja riehakas ilmapiiri saavat hiljalleen väistyä. Teos kuvaa hyvin natsien nousua valtaan ennen toista maailmansotaa, mutta kommentoi samalla myös omaa aikaamme. Jatkuvatko juhlat niin kauan kuin edes yhdellä on kivaa? Suljemmeko silmämme ja jatkamme tanssia niin kauan kuin emme itse kärsi? Mitä olemme valmiita uhraamaan, jotta voimme edes näennäisesti pitää kiinni vanhasta ja juosta pakoon muutosta?

Kuivin silmin tästä esityksestä ei selviä.

Cabaret Turun Kaupunginteatterissa. Ohjaus: Jakob Höglund.

Lue lisää

Tasa-arvo ei vielä toteudu teattereissa: ohjaajista ja käsikirjoittajista selkeästi suurin osa miehiä

Teatteriarvio: Jekyll & Hyde on aikamatka 1800-luvun Lontooseen, mutta tulkinta ei aivan tavoita musikaalin piinaavimpia kerroksia

Pääsin vihdoinkin teatteriin ja tältä se tuntuu korona-aikana

Teatteriarvio: Päiväni murmelina pyörryttää kuin karuselli ja sopii mitä parhaiten koronasyksyn kummalliseen elämänmenoon