Arvostelut

Kirja-arvio: Eija-Riitta Korhola kairaa syöpää syvältä

Kuinka joku ihminen voi olla noin rohkea ja sinnikäs, nousee mieleen, kun lukee kirjaa "Kuolemaa nopeampi".
Eija-Riitta Korhola: Kuolemaa nopeampi, lähikuvia elämästä, 240 s., Tammi

Eija-Riitta Korholan kirja antaa todenmakuisen kuvan syövän sairastamisesta, mutta samalla se kertoo kirjoittajasta, joka kesken rankkojen hoitojen lentää Riadiin, Japaniin tai Brysseliin kokouksiin tai lähtee pari päivää rintaleikkauksen jälkeen ostamaan tyttärilleen lahjaa Stockmannilta. Itselleen vaativan ja monessa mukana olevan on vaikea hellittää otetta sairaanakaan.

Kuolemaa nopeampi – lähikuvia elämästä on terveellistä luettavaa, sillä se avaa konkreettisesti sen, miten rankkaa ja raadollista syövän hoito voi olla ja miten tärkeää on läheisten tuki. Korhola sairastuu syöpään tilanteessa, jossa hän on eronnut pitkästä avioliitosta ja asuu yksin. Niinpä hänelle on ensiarvoista, että ystävät tulevat apuun, kun kainalossa dreeni vuotaa tai leikkaushaava tulehtuu.

Korhola näyttäytyy kirjassa optimistina, joka joutuu toistuvasti kokemaan, ettei kaikki menekään niin helposti kuin kuvittelee. Tulee keuhkokuumeita, palovammoja ja kosketusherkkyyttä, jolloin suihkussa käyntikin tuntuu mukiloinnilta. Silti nainen ei menetä elämänuskoaan ja positiivisuuttaan, joka kumpuaa kristillisestä uskosta.

Kirjan parasta antia on realistinen ja rehellisen tuntuinen syövän sairastamisen kuvaus. Monella on lähipiirissään syöpäpotilaita, ja kirjan luettuaan voi ehkä vähän ymmärtää, mitä sairastava joutuu käymään läpi. Korhola valottaa myös suhdettaan vanhempiinsa, lapsiinsa ja ystäviinsä kauniilla ja koskettavalla tavalla.

Itseensä kirjoittaja osaa suhtautua iloisen ironisestikin. Hän kertoo rintojensa saamasta julkisuudesta, kuukautisvaivoistaan ja itkuherkkyydestään turhia kursailematta. Kirjan luvuilla on hauskoja nimiä, kuten Syöpäsotilas, Rintamapotilas tai Komprotissit.

Vähemmän koukuttavaa luettavaa ovat esimerkiksi Intian matkan synnyttämät filosofiset ja poliittiset pohdinnat, jotka tässä kirjassa tuntuvat hieman sivupolulta. Mutta ne sallittakoon, sillä onhan Korhola poliitikko, joka on väitellyt tohtoriksi ympäristöpolitiikasta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kirja-arvio: Uusi novellikokoelma jättää taakseen arkirealismin pitkospuut

Kirja-arvio: Norjalaisromaani kuvaa keski-ikäisten kriisejä, mutta jättää lukijan ulkopuoliseksi

Kirja-arvio: Tosisatukirja yrittää tarjota uusia roolimalleja pojille (ja kaikille muille), mutta päätyy pönkittämään urheilijamyyttejä