Ruotsissa eläkkeet voivat myös laskea – ovatko suomalaiset valmiita sellaiseen?

Ruotsi uudisti eläkejärjestelmänsä 1990-luvulla syvän talouskriisin keskellä. Taustalla oli sama ongelma kuin Suomessa nyt: väestö ikääntyi nopeasti, eläkemenot kasvoivat ja järjestelmän pelättiin muuttuvan liian raskaaksi työssäkäyville.

Ruotsin vanhaa eläkemallia kritisoitiin siitä, että sen rahoitus nojasi liikaa kasvavaan työntekijämäärään ja vahvaan talouskasvuun.

Ruotsi rakensi tilalle uuden järjestelmän, jossa eläke sidottiin aiempaa tiiviimmin työuran aikaisiin tuloihin ja kansantalouden kehitykseen. Samalla käyttöön otettiin niin sanottu premium-eläke, jossa osa eläkemaksuista sijoitetaan työntekijän valitsemiin rahastoihin.

Ruotsissa noin 2,5 prosenttiyksikköä eläkemaksuista ohjataan premium-eläkkeeseen. Työntekijä voi itse valita sijoituskohteet, mutta ilman valintaa rahat ohjautuvat automaattisesti valtion oletusrahastoon.

Uudistusta perusteltiin sillä, että se lisäisi ihmisten vastuuta omasta eläkesäästämisestään ja vahvistaisi sijoittamista sekä omistajuutta.

Ruotsin mallin katsotaan hillinneen eläkejärjestelmän kustannuspaineita. Järjestelmään rakennettiin automaattinen tasapainotusmekanismi: jos talouskasvu hidastuu tai väestörakenne heikkenee, myös eläkkeiden kasvu hidastuu.

Ruotsin järjestelmässä eläkkeet voivat myös pienentyä, jos järjestelmän rahoitus heikkenee. Tämä on yksi suurimmista eroista Suomen järjestelmään verrattuna.

Uudistus toi kuitenkin mukanaan myös uusia ongelmia.

Moni ruotsalainen koki sijoitusrahastoihin perustuvan premium-eläkkeen vaikeaksi ymmärtää. Ihmiset saivat valita tuhansista rahastoista, mutta monen oli vaikea arvioida sijoitusriskejä, kuluja ja pitkän aikavälin tuottoja.

Osa päätyi heikkotuottoisiin tai kalliisiin rahastoihin, ja järjestelmässä nähtiin myös aggressiivista markkinointia ja väärinkäytöksiä. Myöhemmin Ruotsi kiristi sääntelyä ja karsi rahastojen määrää voimakkaasti.

Kritiikkiä on tullut myös siitä, että järjestelmä siirtää aiempaa enemmän riskiä yksilölle. Jos sijoitusmarkkinat kehittyvät heikosti tai työura jää katkonaiseksi, eläke voi jäädä odotettua pienemmäksi.

Suomessa keskustelu eläkejärjestelmän muutostarpeesta virisi uudelleen kesällä 2026, kun sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi käynnistäneensä selvityksen siitä, voisiko osa eläkemaksuista olla tulevaisuudessa ihmisten itse sijoitettavissa.

Keskustelua käydään nyt erityisesti siitä, lisäisikö henkilökohtaisempi eläkesäästäminen luottamusta järjestelmään vai siirtäisikö se liikaa riskiä yksilölle.