Evartin suuruuden ymmärtää katsomalla sen kilpakumppaneita
Raviradoilla on menossa jäähyväiskiertue, kun Evartti kilpailee viimeistä kesäänsä. 15-vuotiaan oriin kilpailuoikeus päättyy vuoden lopussa, ja valmentaja-osaomistaja Antti Ojanperän mukaan Evartin ura päättyy todennäköisesti Kuninkuusraveissa.
Viimeinen kilpailukesä on joka tapauksessa täynnä viimeisiä kertoja. Lauantaina Evartti kilpailee Suurmestaruudessa, ja Mikkelin vauhtimaili voi hyvin olla viimeinen kerta, kun Evartti kamppailee klassikkokisan kärkisijoista.
Evartin lukemat ovat suomenhevoselle ainutlaatuiset. Se on lähes 1,2 miljoonan euron voittosummallaan rodun ansioitunein ja ennätyksellään 18,2a se on yhdessä V.G. Voiton kanssa rodun nopein.
Evartti on voittanut muun muassa kolme ravikuninkuutta, kaksi Nordic Kingiä, kaksi Suur-Hollolaa, Elitkampenin, Pohjoismaiden Mestaruuden ja Suurmestaruuden.
Huikeista saavutuksistaan huolimatta Evartti ei ole koskaan ollut samanlainen voittokone kuin vaikka Parvelan Retu tai V.G. Voitto. Evartin koko uran voittoprosentti on ”vain” 41 ja sen pisin voittoputki on ”vain” viiden kisan mittainen.
Molemmissa kohdissa lainausmerkit ovat tietysti poikkeuksellisen vahvat.
Ravikuninkuuden Evartti voitti vuosina 2020, 2021 ja 2022. Joka kerta se voitti kaksi ensimmäistä osamatkaa ja oli maratonilla toinen. Myös Kouvolassa 2023 Evartti voitti kaksi ensimmäistä matkaa, mutta pitkällä matkalla se juoksi itseltään jalat alta Parvelan Retun ikeen alla.
Moni meistä ajatteli, että Evarttia ei tuon jälkeen enää kuninkuuskisassa nähtäisi. Mieleen tuli yksi nyrkkeilyhistorian kuuluisista fraaseista. They never come back – he eivät koskaan palaa, tavataan sanoa vanhoista mestareista, jotka ovat menettäneet tittelinsä. Fraasin ydinajatus on, että kun uusi – lähes poikkeuksetta nuorempi – mestari on noussut valtaan, takaisin ei ole tulemista.
Evarttikaan ei enää palannut valtaan – mutta se näytti vielä suuruutensa.
Evartti on hevonen, johon katse ei automaattisesti pysähdy samalla tavalla kuin moniin sen kilpakumppaneista.
Olen nähnyt paikan päällä lähes kaikki Evartin maineteot. Forssan vuoden 2022 kuninkuuskisan taistelu Evartin ja Parvelan Retun välillä on ehkä upeinta raviurheilua, jota Suomessa on koskaan nähty.
Silti minun maailmassani Evartin kaikkein suurin saavutus liittyy kuninkuuskilpailuun, jota se ei voittanut. Luulen, että vasta vuoden 2024 Kuninkuusraveissa Jyväskylässä oikeasti ymmärsin, miten huikea hevonen Evartti on.
Nuo Kuninkuusravit olivat kiistattoman kuninkaan V.G. Voiton, joka nousi valtaan kaikki kolme osamatkaa voittamalla. Seitsemänvuotias ori nappasi kuninkuuden vastaansanomattomasti, voimiensa tunnossa olevan urhon ottein.
Ainoa, joka pystyi heittämään aidon haasteen, oli V.G. Voittoa kuusi vuotta vanhempi, tuolloin 13-vuotias Evartti. Hevonen, joka oli vuosia aikaisemmin kärsinyt hengenvaarallisista terveysongelmista, ja niistä välittämättä tehnyt poikkeuksellisen pitkän ja upean uran kylmäveristen huipulla.
Evartti ei enää voittanut V.G. Voittoa kuninkuuskilpailussa, mutta taisteli joka matkalla kuin leijona.
Kaikkein parhaan kuvan Evartin hyvyydestä saakin katsomalla sen vastustajia.
Kilpailu absoluuttisella huipulla on niin kovaa, että parhaidenkin hevosten loiston kausi terävimmässä kärjessä on usein varsin lyhyt.
Kuninkuuskisassa Evartin kovin vastustaja oli vuonna 2020 Tähen Toivomus, 2021 H.V. Tuuri, vuosina 2022 ja 2023 Parvelan Retu ja vuonna 2024 V.G. Voitto. Jokainen oli vuorollaan elämänsä kunnossa, kovimpana vastustajanaan aina sama Evartti.
Tällä kaudella kovimpien vastustajien listalle on noussut tallikaveri Pro, jota Evartti kiritti Nordic Kingin kakkosena. Kylmäverisistä Evartin päävastustajia ovat olleet Odd Herakles ja Tangen Bork, joiden kanssa se on mitellyt Elitkampeneissa ja Nordic Kingeissä.
Evartti on hevonen, johon katse ei automaattisesti pysähdy samalla tavalla kuin joihinkin sen kilpakumppaneista. Evartti on pienempi kuin vaikka Parvelan Retu tai V.G. Voitto, ja muutenkin se on tavallaan huomaamattomampi.
Kaikki ravien seuraajat muistavat Parvelan Retun ja V.G. Voiton käsittämättömiä laukkojen paikkauksia. Kisoja, joissa ne ovat harha-askeliensa jälkeen kulkeneet kovempaa kuin kylmäverisiltä on totuttu näkemään.
Evartilta sellaisia suorituksia ei juuri ole nähty.
Niitä ei ole nähty, koska sellaisia ei ole tarvittu. Evartti on käytännössä täydellinen ravikone, joka menee juuri sitä vauhtia kuin ohjastaja haluaa. Nyt kolmeatoista ja hetken kuluttua kolmeakymmentä.
Ehkä ja toivottavasti olin ainoa, jolla asian käsittämisessä meni turhan kauan, mutta voin ainakin itse tunnustaa, että en ole aina ymmärtänyt, miten huikea hevonen Evartti on.
Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kiitos kaikesta, Evartti.
Tai kuten Solvallassa saatettaisiin sanoa: Tack för allt, Evaratti!
- Osaston luetuimmat