”Tärkeintä on hevosten kanssa toimiminen” – Sari Simola on kokenut kilparatsastaja ja innostunut raviurheilija

Sari Simola innostui raviurheilusta muutama vuosi sitten. Kuva: Lari Lievonen

Vaikka Sari Simola on raviharrastajana melko tuore nimi, on Hämeenlinnan Lammilla vaikuttava harrastajavalmentaja kokenut hevosalan tekijä. Ensimmäiset starttinsa raviohjastajana kaudella 2023 ajaneella Simolalla on vankka ratsastustausta.

”Olen puolet elämästäni, eli sellaiset parisenkymmentä vuotta toiminut ansiotöiden ohella ratsastuksenopettajana ja pyörittänyt omaa ratsastuskouluakin”, Sari Simola aloittaa.

Esteratsastuksessa 130 sentin luokissa kisannut ja Korpikylän Ratsastajien riveissä kaksi SM-hopeaa joukkuemestaruuksista saavuttanut Simola siirtyi ravihevosten pariin sattumalta. Hänen silloinen puolisonsa halusi hankkia ravihevosen, ja kaksikko hankki yhdessä tuolloin kolmevuotiaan Cipions Julyn.

Alun perin Simolan ei pitänyt alkaa valmentaa ravihevosta, vaan ajohommat oli tarkoitettu hänen silloiselle puolisolleen.

”Cipions July oli ollut jonkin aikaa ajamatta ennen meille tuloaan, ja ehkä se oli ollut ensimmäisillä ajokerroilla vähän ylipirteä. Aika äkkiä se joka tapauksessa jäi minun vastuulleni. Kun ravuri oli hankittu, pitihän sitä myös valmentaa”, Simola muistelee.

Täysin ummikko Simola ei kuitenkaan raviharrastustaan alkanut. Hänen viime kesänä edesmennyt isänsä Matti Simola oli pitkän linjan raviharrastaja.

”Isän hevosten kanssa tuli touhuttua jonkin verran, mutta ratsut olivat minulle aina ykkösasia. Ravihommat aloitin todellisuudessa aika nollasta”, Sari Simola painottaa.

Matti Simola auttoi aluksi tytärtään Cipions Julyn kanssa. Hän myös ajoi tamman uran ensimmäiset startit. Sari Simola on tyytyväinen, että isä ehti nähdä tyttärensä ajavan kilpaa ja voittavankin omalla hevosellaan.

”Eihän minulla ollut aluksi ajolupaakaan, joten senkin takia isä ajoi alkuun kilpaa”, Sari Simola muistuttaa.

”Onneksi ehdimme sentään muutaman vuoden harrastaa raviurheilua yhdessä isän kanssa. Vanhemmat sukulaiset ovat laskeneet, että minä olen meidän suvussamme jo viidettä polvea, joka ajaa hevosilla kilpaa.”

Matti Simolan kuoleman jälkeen Sari Simolalle jäi entistä enemmän ravihevosia. Seitsemänvuotiaan Marlon Ihastuksen raviura kuitenkin on Simolan mukaan katkolla.

”Sillä on raviongelmia, ja ratsun ura taitaa nyt olla lähempänä kuin raviuran jatkuminen. Veljeni lapset ratsastavat ruunalla paljon.”

Ravipuolta tallissa edustaa myös siitostamma Cuda, jonka on määrä varsoa ensi kesänä Kihiseestä.

Sari Simola on kilpaillut ratsastuksessa sekä koulu- että esteluokissa. Kuva: Kerli Hintsalu / Sari Simolan arkisto

Sari Simolalla riittää kiireitä, sillä muissa töissä käymisen lisäksi hänellä on tallissaan edelleen useampi ratsu ja myös kesällinen ratsuvarsa.

Simola korostaa, että ei pystyisi pitämään nykyistä hevosmääräänsä ilman äitinsä apua.

”Oma ratsastusura on kyllä jo jäähdyttelyvaiheessa, ja ratsastustuntejakin pidän nykyään lähinnä veljeni lapsille. Jonkun ratsun voisi varmasti myydäkin, mutta olen vähän huono myymään hevosiani”, Simola naurahtaa.

Sari Simola on ohjastanut 24 starttia tähän mennessä. Yhtä starttia lukuun ottamatta kaikki on ajettu kuvassa olevalla Cipions Julylla. Kuva: Lari Lievonen

Vaikka raviurheilu on Sari Simolalle puhtaasti harrastus, laji on imaissut hänet vahvasti mukaansa. Kilvanajo ymmärrettävästi kiehtoo kilpailuhenkistä hevosihmistä, mutta Simola nauttii lajista muutenkin.

”Ravi-ihmiset ovat ehkä jollain tapaa sosiaalisempia kuin ratsastajat. Olen tuntenut itseni todella tervetulleeksi lajin pariin. Ei ratsastuspiireissäkään huomauttamista ole, mutta jollain tapaa siellä tuntee itsensä vähän enemmän yksinäiseksi.”

Matti Simola ajoi 450 starttia ja 30 voittoa. Kuva toukokuulta Vermon paikallisraveista, joissa hän ajoi viimeisen kilpailunsa. Kuva: Ville Toivonen

Raviurheilun seuraaminen on myös ulkopuolisille paljon helpompaa, huomauttaa Sari Simola.

”Monet tutut ja sukulaiset ovat alkaneet seurata lajia, ja he myös usein pelaavat meitä pienillä summilla. On paljon helpompaa seurata raveja kuin vaikka kouluratsastusta. Tässä tietää, että voittaja on se, joka on ensimmäisenä maalissa.”

Lähipiirin innostuminen raviurheilusta on näkynyt Simolan kotitallilla.

”Moni tuttu käy tallilla porkkanapussin kanssa ja sitten spekuloidaan sekä menneitä että tulevia kilpailuja”, Simola naurahtaa.

”On mukava nähdä, että kaltaisenikin harrastaja on saanut ihmisiä kiinnostumaan raviurheilusta.”

Sari Simola hyödyntää vahvaa ratsastustaustaansa Cipions Julyn valmennuksessa.

”Sillä ratsastetaan viikoittain, mutta käyn sen kanssa säännöllisesti myös paikallisen hevosystäväinseuran ylläpitämällä harjoitusraviradalla. Lammihan on hevosrikasta seutua, ja esimerkiksi Viulan Voitto asuu aika lähellä meitä”, Simola mainitsee.

Raviurheilu on tullut Sari Simolan elämään jäädäkseen. Hän huomauttaa raviurheilun olevan tavalliselle harrastajalle taloudellisesti kevyempi laji kuin kilparatsastus.

”Ei ravejakaan rahan takia harrasteta, mutta rahapalkinnot lämmittävät tilillä enemmän kuin ratsastuskisoissa jaettavat ruusukkeet”, hän naurahtaa.

”Kuitenkin tärkeintä on hevosten kanssa toimiminen.”