Iina Purontakanen pitää hevosista, joiden kanssa joutuu miettimään omaa toimintaansa: ”Paras fiilis syntyy, kun on joutunut pois mukavuusalueeltaan ja löytänyt hevoselle toimivimman ratkaisun”
”Kiireessä tekemällä ei yleensä synny mitään kunnollista”, sanoo hevosia ratsuttava Iina Purontakanen.
Iina Purontakanen kilpailee, valmentaa ja ratsuttaa hevosia Ypäjällä. Kuvassa hän on ratsutuksessaan olleen Tulenpalava-tamman kanssa kilparadalla. Kuva: Heidi SihvoTämän viikon MT Hevosalan Helmi, 32-vuotias Iina Purontakanen pitää Ypäjällä omaa täysihoitotallia. Oma talli valmistui viime vuonna ja siellä asuvat sekä omat että ratsutettavat hevoset. Purontakanen myös kasvattaa pienimuotoisesti estehevosia. Lisäksi hän valmentautuu ja kilpailee aktiivisesti koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ja on aiemmin valmentanut myös lännenratsastajia.
Helmeksi Purontakasta ehdotti esteratsastusvalmentaja Juho Norilo.
”Iina on esimerkki ammattitaitoisesta, ahkerasta ja aikaansaavasta nuoresta hevosalan yrittäjästä”, Norilo toteaa.
1. Iina Purontakanen, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Olen 5-vuotiaana aloittanut ratsastuksen harrastamisen Hyvinkäällä Jokirannan Ratsastuskoulu Ruuna-Remmissä. Kyseissä ratsastuskoulussa vierähti 11 vuotta, josta sain paljon oppia ratsastuksesta niin este-, koulu- kuin lännenratsastuksesta, hevosten hoitamista sekä ensimmäinen oma hevonen löytyi ratsastuskoulun omistajan, Pirjo Marjasen, kautta.
Opiskelin yläasteen jälkeen Ypäjän Hevosopistolla hevosenhoitajaksi ja ylioppilaaksi. Opiskeluiden jälkeen suuntasin Ruotsiin Piia Pantsu-Jönssonille töihin ja vietinkin siellä viisi vuotta. 2015 palasin takaisin Ypäjälle ja aloitin agrologiopiskelut Mustialassa Tammelassa. Aloin myös pikkuhiljaa ratsastaa omien hevosten lisäksi muidenkin hevosia sekä tekemään tallitöitä. Hevosalan yrittäjänä olen ollut vuodesta 2017 ja vuonna 2021 valmistui oma talli Ypäjälle.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Suurimmat opit ovat ehdottomasti tulleet ratsastuskoulusta sekä Ruotsista vietetyistä ajoista. Se sisukas asenne ja nöyryys, jonka opin ratsastuskouluaikoina sekä hevosten kouluttaminen ja hoitaminen Ruotsissa.
Piia Pantsu-Jönssönin luona opin kuinka nuorista hevosista tehtiin GP-estehevosia pala palalta. Oppi kuinka tärkeää hevoselle on nuoresta asti työskennellä monipuolisesti ja erilaisilla pohjilla sekä missä laatu korvaa määrän. Hänen ja hänen miehensä, Fredrik Jönssonin, oppeja käytän päivittäin, kun ratsutan ja koulutan hevosia.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Nähdä nuorten hevosten kasvavan ja kehittyvän koulutuksen aikana. Se luottamus minkä palkkioksi hevoselta saat hyvistä ja positiivista kokemuksista. Siinä parhaiten näkyy oma kädenjälki niin hyvässä kuin pahassa, koska me kaikki teemme virheitäkin. Niistähän me parhaiten opimme.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Niin sanotuista haastavammista hevosista eli tarkoitan hevosia, joiden kanssa joudut todella miettimään, kuinka koulutuksen kanssa etenet ja missä järjestyksessä. Tällöin joutuu vähän pois niin kutsutulta mukavuusalueelta joutuen pohtimaan ja kokeilemaan ’erilaisia työkaluja’ tai jopa kehittelemään jotain uutta toimintatapaa. Kun vihdoin löydät sen toimivan systeemin kyseiselle hevoselle, ei mikään tuo sen parempaa fiilistä.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Pitkät työpäivät ja kiire. Pitkiä päiviä tulee aina, sillä kaikki tietävät, ettei hevosen kanssa juosta kello kaulassa. Kiireessä tekemällä ei yleensä synny mitään kunnollista. Kiireessä ratsastaminen ei mielestäni kouluta hevosta, eli mieluummin annan hevoselle vapaapäivän, jos en ehdi kunnolla ratsastamaan vaan teen sen seuraavana päivänä ajan kanssa. Tämäkin oppi on Piialta lähtöisin.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Haluaisin kehittää itseäni paremmaksi ratsastajaksi sekä lukea hevosta paremmin. Hevosten kanssa tekeminen on ikuinen opintie ja hevonen itsessään on äärimmäisen hyvä kouluttaja. Tietenkin hyvät sekä itsell sopivat valmentajat ovat tärkeässä roolissa kehittymisen kannalta.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Noin kuukausi sitten, kun otin 3-vuotiaita hevosia lomalta takaisin koulutukseen. Nämä hevoset oli sisäänratsastettu jo viime syksynä ja joukossa oli kaksi vähän arempaa ja reaktiivisempaa hevosta. Näiden hevosten kanssa työstettiin syksyllä todella pitkään maastakäsin ennen kuin pääsi satulaan edes istumaan.
Loman jälkeen se arkuus ja ylireagointi oli hävinnyt ja hevoset menivät jo kolmannella kerralla maastossa vetohevosen perässä. Ihan kuin lomaa ei olisi ollutkaan Se onnistumisen tunne tuo ajatuksen, että kyllä tämä on mun juttu.”
8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Seuraavaksi Hevosalan Helmeksi haluaisin nimetä Pirjo Marjasen Hyvinkäältä. Pirjo on hyvä esimerkki siitä kuinka oma palo ja kiinnostus yhtä ratsastuslajia kohtaan sekä rohkeus voivat palkita suuresti myöskin hevosalalla.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
