
Ensimmäisen laukan jälkeen Sami Ihajoki myi moottoripyöränsä: ”Ratsastusjousiammunta voisi olla sisäänheittolaji miehille”
Ratsastusjousiammunnan kouluttaja Sami Ihajoki toteaa, että lajissa kiehtovat sen vaikeus ja yhteistyön kehittäminen hevosen kanssa.
Sami Ihajoki ja Ljósfari fra Halmeniemi ovat kuvassa Mihai Cozmein ratsastusjousiammuntakurssilla Kokkolassa. Kuva: Päivikki Puutio-Ojala”Ratsastusjousiammunnan parissa Suomessa on lähinnä hiljattain innostuneita vasta-alkajia ja sitten todella osaavia harrastajia, ihan maailman kärkeä olevia kilpailijoita. Keskiluokan puuttuminen johtuu mielestäni lajin vaikeudesta ja esimerkiksi Ruotsissa on sama tilanne harrastajien jakautumisessa”, sanoo Kokkolassa tallia pitävä ja ratsastusjousiammuntakouluttajaksi pätevöitynyt Sami Ihajoki.
Itse hän koukuttui ensin hevosiin ja ratsastukseen, jousiammunta satulasta tuli myöhemmin. Musiikkipedagogina ja työkseen trumpetinsoittoa opettavana Ihajoki on hevosharrastuksensa alusta alkaen arvostanut laadullisesti hyvää opetusta. Hän itse on kilpaillut ratsastusjousiammunnan SM- ja EM-kilpailuissa, pätevöitynyt lajin kouluttajaksi opiskelemalla ulkomaita myöden ja on yksi Ratsastusjousiampujien liiton hyväksymistä kouluttajista.
Ihajoelle itselleen ratsastusharrastus tuli elämään lahjakortin myötä. Ja melko nopeasti, ihka ensimmäisen laukkakerran jälkeen myös jäi osaksi elämää.
”Homma eskaloitui. Kun olin ekan kerran laukannut, myin moottoripyöräni. Ei ole kaduttanut, vaikka olihan se moottoripyöräilykin kivaa.”
Ratsastusjousiammunnan hän bongasi Youtube-videoista ja etsi käsiinsä lajin opettajia. Alkuun Ihajoella ei vielä ollut omia hevosia, joten hän kävi ratsastustunneilla ja harjoitteli ampumaan maasta. Tänä päivänä Elämystalli Menninkäisessä on hänen itsensä ratsastusjousiammuntaan kouluttamia hevosia, joilla asiakkaatkin pääsevät kokeilemaan lajia.
”Kun ammut hevosjousella hevosen selästä laukasta, on hieno tunne, jos yhteistyö hevosen kanssa toimii saumattomasti. Hevosta ohjataan painoavuilla, koska ratsastajalla on jousi ja nuoli käsissään. Se vaatii tasapainoa ja koordinaatiota, sillä yleensä nuolet ammutaan kevyestä istunnasta”, Ihajoki kuvaa lajinsa vaativuutta.
Oman mausteensa ratsastusjousiammuntaan tuo se, että ratsastajalla on käsissään tappava ase. Taulunuolet ovat teräviä, joten harrastajan on suurinpiirtein unissaankin osattava poimia nuoli viinestä, asettaa se jousipyssyyn ja ampua kohti maalia.
Nopeimmat hevoset laukkaavat sata metriä kuudessa sekunnissa, eikä laukasta ampuessa ole mahdollista katsoa aseeseen, vaan ainoastaan maalitauluun.
”Pitkällä harjoittelemisella oppii käden ja silmän yhteistyön.”
Kotitallillaan Sami Ihajoki aloittaa ratsastusjousiammuntakurssien hevososion aina ensin testaamalla, että hevoset eivät reagoi ampumiseen. ”Hevosen kouluttaminen jousiammuntaan vaatii aika paljon hevostaitoa, sillä hevonenhan tunnetusti on pakoeläin”, Sami Ihajoki toteaa. Kuva: Sami Ihajoen albumiSami Ihajoki toteaa, että naisvaltaisessa ratsastusharrastuksessa ratsastusjousiammunta voisi toimia sisäänheittolajina miehille. Alkuun pääsee ratsastustaidotonkin, mutta toki alkuun omilla jaloilla seisten ja seuraavalla askelmalla paikallaan seisovan hevosen selästä nuolia suhautellen.
”Kursseilla yleensä kaikki pystyvät ampumaan paikallaan seisovan hevosen selästä, vaikkei olisi kokemusta ratsastuksesta. Olen siinä apuna vieressä ja turvana.”
Hän korostaa turvallisuuden merkitystä lajin opettamisessa. Kursseilla käydään aina ensin läpi turvallisuus, tekniikka ja sopivat välineet ennen maasta-ammuntaosiota. Sen jälkeen noustaan hevosen selkään.
Kouluttajan velvollisuus on opetuksessa miettiä tarkkaan turva-alueet ja lentoradat suhteessa ratsukoiden sijaintiin. Myös kuri on armeijamaista.
”Yleensä tunneilla ammutaan linjalta, jossa kaikki ovat vierekkäin. Maalitaulujen taustalla ei saa olla mitään elävää liikkeellä, sillä tilanteet tulevat äkkiä. Nuolen saa ampua ja hakea pois vain silloin, kun kouluttaja antaa luvan.”
”Jos hevoshommilla olisi mahdollista koko elanto saada, se kyllä maistuisi”
Viisikymppinen Ihajoki kertoo tehneensä 23 vuotta musiikin opetustyötä.
”Vielä 17 vuotta pitäisi jaksaa. Jos hevoshommilla olisi mahdollista koko elanto saada, se kyllä maistuisi”, vaimonsa Sanna Ihajoen kanssa Kokkolassa Elämystalli Menninkäisessä yrittäjänä toimiva Sami Ihajoki toteaa.
Viime vuosina tallitoiminta on lähtenyt nousukiitoon. Ihajokien yrityksessä on suomenhevonen, jolla myös kilpaillaan kyntämisessä, sekä shetlanninponi ja useampia islanninhevosia. Talli on Suomen Islanninhevosyhdistyksen hyväksymä askellajiratsastustalli.
Sanna-vaimo on jo valmistunut kansainvälisesti hyväksytyksi askellajiratsastuksen FEIF-ohjaajaksi ja sama tutkinto on parhaillaan Samilla työn alla. Hän opiskelee Kpedu Kaustisella, joka on tarjonnut askellajiratsastuksen erikoistumisopintoja tämän vuoden alusta lähtien valinnaisena osana hevospalveluohjaajan tutkintoa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






