”Hevosta ei voi lokeroida ja mennä ideologia edellä” – kuuden ponin omistaja toivoo avarakatseisuutta ja armollisuutta jokaiselta hevosihmiseltä

”Viola määrää tahdin tällä tallilla”, toteaa Annika Rontu 22-vuotiaasta hevosystävästään. Kuva: Ville Tähkävuori

Annika Rontu (28) pitää Sipoossa Lyckebon tilalla päätyönään kuuden ponin tallia.

”Nimittäisin yhden naisen yritystäni lähinnä hevostaitokouluksi”, hän linjaa.

Annikan ponipalvelut -yrityksessään hän tekee itse kaiken, hoitaa pihattotallin ponit ja ohjaa asiakkaitaan. Hänen hevosharrastuksensa alkoi perinteisesti ratsastuskoulussa ja kesäleireillä ja 14-vuotiaana Rontu sai oman kilpaponin, Gotlannin russ-tamma Violan.

”Juniorina kilpailin, mutta ajan mittaan se jäi. En ollut tarpeeksi kunnianhimoinen ja muut asiat hevosessa alkoivat kiinnostaa.”

Tänä päivänä Viola on 22-vuotias ja edelleen omistajansa paras ystävä. Rontu nauraa, että jos pitää valita, lähteekö ulos syömään vai hengailemaan Violan kanssa, jälkimmäinen vaihtoehto voittaa yleensä aina.

”Mitä enemmän poneja kotona on ja mitä enemmän näitä olen katsonut, olen ymmärtänyt, ettei hevosia voi lokeroida ja mennä mikään ideologia edellä. Teininä olin toki mustavalkoisempi”, hän toteaa.

Lyckebossa osalla hevosista on kengät, osa kulkee kengättä. Joillakin poneilla ratsastetaan ilman kuolaimia, toisilla taas normaalivarustuksella. Yksi poneista voi selvästi paremmin, kun pääsee yöksi karsinaan nukkumaan, muut viihtyvät pihattolaumassa.

Rontu sanoo, että hevoset kyllä kertovat, mikä niille on hyvä vaihtoehto. Hänen mukaansa omistajan pitää tuntea hevosensa, tulkita niiden viestejä ja olla avarakatseinen.

Rontu on itse aina mukana, kun asiakkaat varustavat poneja, opastaa ja neuvoo, jotta tilanne olisi stressitön ja miellyttävä molemmille osapuolille.

Kausitunteihinsa hän sovittaa sisään erilaista teoriaa ja hevosten maastakäsittelyä, jotta niin lapset kuin aikuisetkin oppisivat ymmärtämään hevosta perinpohjin. Hän toteaa, että hevosen käsittely on yhtä tärkeä osa harrastusta kuin ratsastuskin. Silti asiakkaita ei houkuttele pelkästään maastakäsittelyopetus ja teoria, vaan ne on paketoitava muun oheen.

”Olen aivan kypsä näihin somen maalituskeskusteluihin ja tallien haukkumiseen. Itse kiersin vuosia eri talleilla pitämässä tunteja, enkä ole ikinä tavannut talliyrittäjää, jota ei kiinnostaisi hevosten hyvinvointi”, hän sanoo.

Hänen mielestään öyhötyksen sijaan jokaisen olisi hyvä tarkastella omaa toimintaansa. Rontu kertoo esimerkkinä, että hänelle on tullut ratsastuskouluista eläkkeelle jääviä poneja, joilla on ollut stressikäytösoireita edellisessä kodissaan. Ratsastuskouluissa hevosia on saatettu tutkia ja etsiä fyysistä vikaa käytökselle sitä kuitenkaan löytämättä.

”Jos niissä yksilöissä olisi ollut fyysisiä vikoja, eivät ne olisi ihmeparantuneet trailerimatkan aikana.”

Hän toteaa, että hevoset reagoivat käsittelyyn, ja jos esimerkiksi satulavyö kiskaistaan voimalla ja nopeasti kireälle, ei ikävä reaktio ole ihme. Lyckebossa sen sijaan opetetaan asiakkaat käyttämään ongelmatilanteissa, myös ratsailla, positiivista vahvistetta.

”Meillä on yksi hidas poni, jota motivoidaan tunneilla palkitsemalla sitä herkuilla. Ratsastajalle koirankoulutusvyö porkkanoita täyteen ja namipala menee merkistä ponin suuhun, kun tehtävä sujuu hyvin. Sen jälkeen poni taas kulkee iloisena ja korvat höröllä.”

Annika Rontu toivoo hevosihmisten yleisesti osoittavan enemmän arvostusta asiakastyötä tekeviä hevosia kohtaan.

”Tuntihevosen pitää kestää sitä, että aloittelija opettelee sillä keventämistä. Seuraavaksi satulaan nousee kokeneempi ratsastaja, jonka makuun hevonen onkin liian hidas ja reagoimaton. Sitten voidaan somessa diagnosoida, että hevosessa on fyysistä vikaa, kun ei se heti reagoi”, Rontu kuvaa usean vuoden ohjaajakokemuksella nykyihmisten ajattelumallia.

Hän huokaa puhelimessa syvään.

”Toisaalta sitten taas kaikenmaailman tiktok-videoiden seurauksena lapsiratsastaja voi menettää yöunensa, kun jäi esteellä jälkeen ja nykäisi ponia suusta. Meistä kukaan ei ole valmis, ja kaikkien pitää saada opetella rauhassa.”

Rontu toivoo ratsastajilta, etenkin lapsilta, enemmän armollisuutta omaa tekemistä ja harjoittelua kohtaan.

”Hevoset ovat anteeksiantavaisia, eivät ne mene rikki yhdestä nykäisystä.”