Ukrainan sota tuntuu hevosyritysten taloudessa: ”Ei luoda uhkakuvia, mutta tehdään vastuullisia päätöksiä ja varaudutaan tulevaan”

Vierasblogin kirjoittaja Helena Halinen on maanviljelijä ja ratsastusterapiayrittäjä Kuva: Jaana Kankaanpää

Olemme tulleet Ukrainan sodan vuoksi myös hevosalalla vauhdilla tilanteeseen, jonka vaikutuksia tulevaisuuteen voi tässä vaiheessa vain arvailla. Tällä hetkellä inflaatio pyörii kuuden prosentin nurkilla, joidenkin laskelmien perusteella maaseudulla asuvia se saattaa koskettaa jopa 12‒14 prosentin vahvuudella.

Korkotaso on nousussa, sähkön ja polttoaineiden hinta on yli kaksinkertaistunut ja lannoitteissa nousu on ollut jopa 140 prosenttia. Viljan hinta jatkaa nousuaan kohti syksyä, ja tämä vaikuttaa merkittävästi rehujen hintaan. Isolla todennäköisyydellä rehuvilja kilpailee leipäviljan kanssa ensi syksynä. Miten tämä kaikki vaikuttaa hevosalaan?

Tänä keväänä hevosten heinämaille voi olla käytetty viime kesänä hankittuja niin sanotusti normaalihintaisia lannoitteita, mutta todennäköisemmin heinäntuottajan lannoitekustannus on nyt siis liki 2,5-kertaistunut. Koneet, jotka lannoittavat, niittävät ja paalaavat heinää, käyttävät polttoainetta, jonka hinta on yli kaksinkertainen viime kesään nähden. Öljyn hinnanhousu vaikuttaa myös käärintämuovin hintaan. Heinän kuljetus on polttoaineen osalta puolet kalliimpaa kuin viime vuonna, samoin hevosten kuljetusmatkat.

Kaikkien rehujen raaka-aineiden hinnat ovat nousseet, ja nousupaineen rehutehtaat luonnollisesti pyrkivät siirtämään tuotteen hintaan.

Kauran hinta on ollut joskus 120 euroa tonnilta, tällä hetkellä hinta pyörii 430‒450 euron välillä tonnilta ja kevään trendi viljan hinnan osalta on ollut nouseva, keskimäärin 5‒15 euroa tonnilta viikossa. Siitä voi arvailla hintaa ensi syksylle.

Ei ole kulunut montakaan kuukautta siitä, kun olimme iloisia raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtionrahoituksen turvaamisesta 40,7 miljoonaan euroon, mutta mitä tämä tarkoittaa nyt?

Tällä rahoituksella turvataan suurin piirtein nykyinen palkintotaso, mutta miltei räjähdysmäisesti kohonneisiin kustannuksiin nähden summa on aivan liian alhainen. Valmentajien ja tallinpitäjien on vääjäämättä nostettava valmennus- ja hoitomaksuja, jotta yritykset säilyisivät hengissä.

Hevonen luo hyvinvointia ja haastavina korona-aikoina harrastehevosten määrä on lisääntynyt. Nyt taloustilanteiden muuttuessa voi tulla tilanne, jossa on mahdotonta ylläpitää hevosen kustannuksia.

Tutkimukset osoittavat, että kun kotitalouksien käteen jäävä rahamäärä pienenee, menoja supistetaan luonnollisesti niistä ”ei välttämättömistä” kuluista. Onko hevonen tällainen kuluerä?

Hevosalan elinvoimaa on perinteisesti mitattu esimerkiksi syntyvien varsojen tai kilpailevien hevosten määrällä. Samaan aikaan on ihmetelty, miksi varsojen starttiintulon prosentti on niin matala. Tämä on yksi osoitus siitä, että hevonen vaatii paitsi valtavan määrän hyvää tuuria myös paljon työtä ja oikeanlaista ravintoa päästäkseen kilparadoille.

Vaikka hevosihmisillä laskento on perinteisesti ollut 4 ja uskonto 10, on uskonto nyt koetuksella. Ei luoda uhkakuvia, mutta katsotaan realistisesti tulevaisuuteen, tehdään vastuullisia päätöksiä ja varaudutaan tulevaan. Vain siten hevosala säilyy elinvoimaisena.

Kirjoittaja on MTK:n ja hevosjärjestöjen yhteisen hevosverkoston puheenjohtaja sekä maatalousyrittäjä ja hevosaktiivi Janakkalasta.