Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hevosalan Helmi Verna Vilppula vaihtoi kannukset tietokoneeseen – ”Hevosten kanssa työskentelyssä oppimisteorian ja naksutinkouluttamisen osaaminen ovat mullistaneet kaiken”

    Työskennellessään maailmalla hevosten hoitajana Vilppula näki huonoa hevosen kohtelua ja ajan mittaan se sai hänet hakeutumaan eläinkäyttäytymistieteen opiskelijaksi.
    ”Olemme kollektiivisesti uuden edessä kehittäessämme uusia tapoja toimia hevosten kanssa”, toteaa Verna Vilppula.
    ”Olemme kollektiivisesti uuden edessä kehittäessämme uusia tapoja toimia hevosten kanssa”, toteaa Verna Vilppula. Kuva: Johanna Kymalainen

    Tämän viikon Hevosalan Helmi, helsinkiläinen Verna Vilppula valmistuu pian Ruotsin maatalousyliopistosta (SLU) ja Tukholman yliopistosta soveltavan etologian maisteriksi. Kaksi vuotta sitten hän suoritti kandidaattiopinnot samalta, ihmisen luomissa olosuhteissa elävien eläinten käyttäytymistä tutkivalta tieteenalalta Englannissa.

    ”Ratsuttajan ja istuntaopettajan työ on vaihtunut hevosten hyvinvoinnin ympärillä työskentelyyn”, Vilppula kertoo.

    Opinnoissaan Vilppula on keskittynyt hänelle jo lapsuudesta lähtien tärkeisiin hevosiin.

    Olen hevosiin erikoistunut soveltava eläinkäyttäytymistieteilijä ja hevostutkija. Hänellä on yritys, jonka kautta hän tarjoaa luentoja ja yrityskonsultointia sekä auttaa hevosten omistajia etävastaanotolla. Rinnalla kulkee aina myös pari hevoskoulutusprojektia kerrallaan.

    ”Teen parhaillaan gradua hevosten hyvinvointitekijöiden ja kognitiivisen suoriutumisen välisestä suhteesta.”

    Hevosalan Helmeksi Vilppulaa ehdotti eläintenkouluttaja Nina Laiho. Laihon mukaan Vilppula on hevosalalla edelläkävijä monella tasolla.

    ”Vernalla on kattava tietotaito ja ymmärrys siitä, miten hevosten pitoa tulisi kehittää niiden hyvinvoinnista huolehtien”, Laiho toteaa.

    1. Verna Vilppula, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?

    ”Olen harrastanut hevosia pienestä lapsesta asti. Intohimo kouluratsastukseen vei Ypäjälle ja hevosharrastuksesta tuli ammatti. Työskentelin hevosten kanssa kansainvälisellä tasolla ympäri Eurooppaa ja näin useita hevosten pahoinpitelyjä sekä huonosti voivia hevosia. Halusin lisäkouluttautua ymmärtämään hevosia niiden omasta maailmasta käsin ja 2016 aloitin eläinkäyttäytymistieteen opinnot Englannissa. Ratsuttajan ja istuntaopettajan työ on vaihtunut hevosten hyvinvoinnin ympärillä työskentelyyn.”

    2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?

    ”Englannissa opin, että hevonen on pakollisesti laumaeläin, pureskeleva eläin ja vaeltava eläin. Kun nämä käyttäytymistarpeet tyydyttyvät riittävästi, hevonen on lähtökohtaisesti kiva ja vaaraton eliö. Hevosten kanssa työskentelyssä oppimisteorian ja naksutinkouluttamisen osaaminen ovat mullistaneet kaiken.”

    3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?

    ”Kun näen, miten opiskelijoiden ja asiakkaiden kasvoilla välähtää ahaa-elämyksiä. Yliopisto-opintoni ovat olleet tajunnanräjäyttävät ja haluan mahdollistaa kokemani oivallukset suomalaisille suomen kielellä. Nautin myös pitkäjänteisestä työskentelystä ihmisten ja eläinten kanssa. Minulle syvät suhteet asiakkaisiin, yhteistyökumppaneihin ja eläimiin ovatkin ensiarvoisen tärkeitä.”

    4. Millaisista hevosista sytyt?

    ”Sellaisista, joiden omistaja on kiinnostunut hevosista niiden itsensä vuoksi eikä ihmisen jatkeena. Tällaiset hevoset voivat paremmin ja niiden persoonallisuus näkyy.”

    5. Millaisia haasteita työssäsi on?

    ”Ihmiskeskeisyys, hevosten hyvinvointia rakentavan pidon vaativuus ja alan olematon rahallinen tuki yhteiskunnalta, joka näkyy ihmisten loppuunpalamisena. Lisäksi se, että tutkittua tietoa ei ole aiemmin sovellettu hevosten kanssa ja valmiita innovaatioita ei vielä kaikessa ole. Olemmekin kollektiivisesti uuden edessä kehittäessämme uusia tapoja toimia.”

    6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?

    ”Koronan väistyttyä haluan päästä kansainvälisiin tutkimusseminaareihin kuulemaan uutta tietoa ja sovelluksia. Hevostutkijoilla on pääsääntöisesti todella pitkä kokemus hevosten kanssa ja on mielenkiintoista kuulla, miten he sovittavat yhteen tietoa ja arkea eri puolilla maailmaa.”

    7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?

    ”Kun minulle toissapäivänä tuli voimakas inspiraatio kirjoittaa minulle tärkeästä asiasta ja moni lukija kiitteli uutta näkökulmaa aiheeseen.”

    8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?

    ”Equine Innovations Oy:n Katja Kulmakorven. Heidän perheyrityksensä kehittämä Heinätin-heinäautomaatti on yksi juuri sellainen kotimainen innovaatio, joka yhdistää tutkitun tiedon ja käytännön. Hevosten tulee saada karkearehua alle neljän tunnin välein vuorokauden ympäri, sillä muuten tauotta erittyvä vatsahappo alkaa syövyttää vatsalaukkua. Hevosen hankintahintaan tulisikin mielestäni aina laskea mukaan heinäautomaatti pakollisena kuluna.”

    Lue muita haastatteluja Hevosalan Helmi -juttusarjasta