Miika Åfeltin työvaljakko on mieleenpainuva näky. Arkistokuva. Kuva: Antti Saraja
Toinenkin työhevosista löydettiin hukkuneena, hevosmetsuri katsoo eteenpäin
Hevosmetsuri Miika Åfeltin toinen hevonen, Parooni, nostettiin Aurajoesta tiistaina.
Miika Åfelt kertoo olevansa otettu saamansa tuen ja sympatian määrästä. Kuva: Antti SarajaMiika Åfeltin ja hänen vetohevosparinsa työkeikka Liedon seurakunnan metsässä päättyi viime lauantaina suureen suruun, kun hevoset olivat karanneet yöllä, lähteneet miltei sulalle Aurajoelle ja hukkuneet.
Lauantaiaamuna viisivuotias tamma Alisa löytyi avannosta kuolleena, 15-vuotias Parooni vasta tiistaina.
”Se oli noussut samasta avannosta pintaan. Hyvä ettei virta vienyt mennessään. Samoille huudeille olivat pudonneet”, Åfelt kertoo keskiviikkoaamuna.
Tapahtunut on herättänyt ihmisissä valtavan sympatia-aallon, mikä on koskettanut Åfeltia.
”Ihmiset ovat ottaneet tämän sydämelleen”, hän sanoo ja harmittelee, että ei pysty vastaamaan kaikille häneen yhteyttä ottaneille.
”Tässä ei voi vain mennä ostamaan uutta traktoria kaupasta ja jatkaa kyntöä, vaan tämä on korkeammassa kädessä.”
Työtä hevosmetsurina miehen on tarkoitus jatkaa, sillä tilauskalenterissa riittää töitä.
Åfeltilla on kotonaan neljä hevosta: kantavana oleva percherontamma, sen viimevuotinen varsa, varsojen isäori sekä yksi ruuna, joka on ollut levossa kipeän jalan takia. Seuraavaksi ruunan jalka kuvataan, ja sen jälkeen suunnitellaan lisää.
”Se on myös aika raju hevonen, eikä mene koskaan säästöliekillä. Siksi se varmaan on kulunutkin enemmän”, Åfelt sanoo.
Avuksi on tulossa myös Åfeltilla alihankkijana toimivan toisen ajurin bolognenhevonen, joka on tamma.
”Siinä on haasteensa, kun laittaa oriin tamman rinnalle, se ei ole yhtä yksinkertainen asia. Mutta olen kyllä ori-tamma-parilla ajanut”, Åfelt miettii.
”Katsotaan. Tässä ei voi vain mennä ostamaan uutta traktoria kaupasta ja jatkaa kyntöä, vaan tämä on korkeammassa kädessä”, hän muistuttaa.
Yksi varahevonenkin olisi oltava, että työt varmasti sujuvat.
Sosiaalisen median keskusteluissa on nostettu esiin mahdollisuus pienkeräyksen järjestämisestä tukemaan miestä traagisessa tapahtumassa. Åfelt kertoo olevansa otettu ajatuksesta, mutta toteaa, että asia on hänelle vaikea.
”Totta kai eläimet ja hevoset koskettavat meitä, mutta ajattelen, että maailmassa on isompia murheita tällä hetkellä. Koen, että olen itse hyväosainen, ja siksi tähän on vaikea suhtautua”, hän miettii.
Hevostenkin kanssa on tätä ennen ollut paljon enemmän onnea kuin epäonnea.
”Vahinkoja on ollut todella harvoin, vaikka ehdimme käydä hevosten kanssa festareillakin 25 vuoden ajan, ja nehän ovat kuin sodan keskellä. Todella vähän on saatu osumia, ja siitä saa olla kiitollinen”, hän keventää.
”Ehkä siksikin, kun aina on mennyt hyvin, en ole osannut olla sikavarovainen.”
Åfelt piti Ikaalisissa hevosmatkailuun keskittyvää Hevoskievaria vuoteen 2007 saakka, mutta silloin hän myi siihen liittyvät suomenhevoset ja matkailutoiminnan jatkaen vain työhevosten kanssa.
Hoidettavana on yhä satapäinen lihakarja.
”Tähän asti on ajettu kahdella parilla. Voi olla, että nyt on mietinnän paikka, ja pudotetaan kierroksia”, hän sanoo.
Mutta tulevaisuuteen katsotaan.
”Jos keväällä se varsakin meille annetaan, niin sieltä on uusi pari tulossa.”
”Olen ollut 40 vuotta yrittäjänä, ja välillä tässä putoaa, mutta sitten taas mennään niin lujaa, kuin evät liikkuu”, hän sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
