Hippoksen laukka on saatava loppumaan

Raviurheilun etua valvova Hippos on jo vuosia ollut perustellusti huolissaan lajinsa näkyvyydestä. Samaan aikaan etujärjestö itse on profiloitunut talona, jonka pyöröovi viuhuu sellaista vauhtia, jota Hippoksen uskottavuus ei nyt oikein kestäisi.

Viimeisin lähtijä on Hippoksen puheenjohtaja Kari Eriksson, jolle kahden vuoden pesti riitti (MT 7.9.). Jokin aikaa sitten talosta lähti raviurheilusta vstaava johtaja Tomi Himanka.

Vuodesta 2016 lähtien Hippoksella on vähän laskutavasta riippuen ollut neljä eri puheenjohtajaa ja neljä eri toimitusjohtajaa. Järjestön omistaman Hevosurheilu-lehden päätoimittajuus on kolmansissa käsissä ja muissa merkittävissä tehtävissä vaihtuvuus on ollut samanlaista.

Samaan aikaan laji on menettänyt hallinnan toto-tuottoihin, kärsinyt yleisökadosta raviradoilla, kärvistellyt hevosten hyvinvointia koskevan kritiikin kohteena, onnistunut synnyttämään sisäisiä sääntökiistoja ja riidellyt asioista, joita edes lajin sisäpiirissä ei aina ymmärretä.

Henkilövaihdokset ja erimielisyydet ovat kiinteä osa kaikkea järjestötoimintaa, mutta on päivän selvää, että niiden seurauksena edunvalvonta kärsii.

Erityisesti raviurheilulla on nyt syytä huoleen. Kun Veikkaus epäonnistui pelihaittoja koskeneessa kiihkeässä debatissa perustelemaan omien toimintatapojensa eettisyyden kansainvälisten pelijättien rinnalla, sen tuotot laskivat.

Vielä toistaiseksi hallitus on pystynyt korvaamaan valtaosan menetyksistä, mutta jokaiselle valtiontaloutta seuraavalle lienee selvää, ettei nykymeno jatku.

Raviurheilu yhdessä monen muun urheilulajin ja kulttuurimuodon kanssa joutuu kilpailemaan oikeudestaan saada tukea. Tässä kilvassa sosiaali- ja terveysalan toimijat ovat ennakkosuosikkeja ja pitävät piikkipaikkansa kaikissa seuraavissa lähdöissä.

Raviurheilun vahvan taustavaikuttajan Juha Vidgrenin työryhmän raportin keskeisin viesti oli saada raviurheilun omat rivit suoriksi ennen ratkaisevaa starttia.

Se alkaa juuri nyt.

Lämmittelykierroksenkaan ei ole enää aikaa.

Kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen talouden suunta sotaa käyvässä Euroopassa. Samaan aikaan Veikkauksen potti pienenee, eikä raviurheilun saama jakosuhdekaan ole kirjattuna lakiin niin sitovasti kuin moni luulee.

Seuraava puheenjohtaja ja koko puolimiljoonainen raviurheilua seuraava väki saavat tehdä kohtalaisen ihmeen, jotta tästä tilanteessa selvitään.

Vanhoja aikoja ei kannata haikailla. Raviurheilun on pystyttävä luomaan paketti, jossa raviratojen ja lähtöjen määrä asettuu realistiselle tasolle, eläinten hyvinvointi on vakuuttavasti kerrottu ja lajin ekologisuus on tiukasti perusteltu.

Lisäksi hienon lajin lumovoima, luonnonläheisyys ja merkitys maaseudun hyvinvoinnille pitää olla esillä niin, että seuraavankin hallituksen ministereillä silmäkulma kostuu oikeassa kohdassa.

Ennen kaikkea Hippoksen toimitusjohtajalle Minna Mäenpäälle ja koko raviurheilun eteen töitä tekevälle väelle olisi vihdoin taattava työrauha.

Oli uusi puheenjohtaja sitten Ponssen suuromistaja Juha Vidgren, paluuta pohtiva prikaatinkenraali Antti Lehtisalo, ison työn raviurheilun taloudellisen pohjan vahvistamiseksi tehnyt kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio tai kuka muu tahansa, tehtävä on kirkas.

Hippos ei nykyistä laukkaa kestä. Uuden puheenjohtajan on saatava järjestö kiihtyvään raviin.

Kirjoittaja on MT:n päätoimittaja.