Hevoset

Talvikaviokuumeelle ei ole tieteellistä todistetta – "Jos kylmä pahentaisi tilannetta, meidän potilaidemme sairaus varmasti pahenisi hoidosta"

Kaviokuumeen ehkäisemiseen tepsivät tarkka, analyyseihin perustuva ruokinta ja säännöllinen kuntoliikunta. Urheilu- ja ratsastuskoulujen tuntihevoset sairastuvat siihen harvoin.
Jukka Pasonen
Lihava hevonen sairastuu usein insuliiniaineenvaihdunnan häiriöön, josta voi seurata kivulias kaviokuume. Pullukan laihduttaminen tarkalla, tiheällä ruokinnalla ja tarmokkaalla liikunnalla on parasta hevosenhoitoa.

Talvella puhkeavan kaviokuumeen arvellaan johtuvan siitä, että insuliiniresistenssistä kärsivän hevosen kavioiden sälekerroksen verenkierto on heikentynyt, mistä seuraa heikko kylmänkestävyys.

”Ei ole mitenkään todistettu, että talvella puhkeavassa kaviokuumeessa olisi kyse verisuonten supistumisesta. Klinikalla hoidettavien hevosten yhtenä hoitona on kavioiden kylmääminen jäähileissä. Jos kylmä pahentaisi tilannetta, meidän potilaidemme sairaus varmasti pahenisi hoidosta”, sanoo eläinlääketieteen tohtori Ninja Karikoski Yliopistollisesta hevossairaalasta.

Hänen mukaansa tutkijat eivät lähtökohtaisesti pidä talvista kaviokuumetta ja sen hoitotapoja poikkeavana muista kaviokuumeen tyypeistä.

Kovaa kipua aiheuttava kaviokuume voi puhjeta mihin aikaan vuodesta tahansa. Lähes yhdeksän kymmenestä tapauksesta on hormonaalinen. Sairaus johtuu hevosen häiriintyneestä insuliiniaineenvaihdunnasta.

Tila muistuttaa ihmisten kakkostyypin diabetestä. Hevosilla sairaus on metabolinen oireyhtymä, EMS. Vanhemmilla hevosilla hermostoa rappeuttavaan Cushingin tautiin (PPID) voi liittyä samanlaista insuliinitoiminnan häiriötä.

”En täysin sulje pois, etteikö sään vaihteluilla voi olla tekemistä kaviokuumeen puhkeamisessa, mutta tieteellistä näyttöä siitä ei ole. Kevään ruohonkasvun aika on yleisin taudin esiintymiselle”, Karikoski toteaa.

Laihdutus ja liikunta ovat ainoat tehokkaat keinot saada hevosen sokeriaineenvaihdunnan häiriötila talttumaan. Kaviokuumeen ehkäisemiseen tepsivät tarkka, analyyseihin perustuva ruokinta ja säännöllinen kuntoliikunta.

”Ratsastuskouluhevoset ovat usein pyöreitä, mutta kaviokuumetta niillä on erittäin harvoin, koska ne tekevät töitä pari tuntia joka päivä. Jos hevosella ei ole terveydellistä syytä olla levossa, ei muuta kuin liikkeelle vain päivittäin.”

Karikoski huomauttaa, että liikuttamista pitää lisätä hevosen kunnon mukaan. Tarha­perunan treeni aloitetaan kohottamalla kuntoa käyntilenkeillä. Tärkeää pullukan liikutuksessa on, että alku- ja loppukäyntejä lukuun ottamatta syke on koholla puolisen tuntia ja hevonen hengästyy jonkin verran.

”Minkä tahansa ylipainoisen yksilön laihduttaminen on viisasta, oli taustalla todettu hormonisairaus tai ei. Ylipaino vaikuttaa aina haitallisesti esimerkiksi niveliin”, Karikoski sanoo.

Oleellista ruokinnassa on jakaa vähäsokerinen heinä tasaisesti mahdollisimman moneen vuoro­kausiannokseen, jotta ruuan­sulatuskanavaan ei kerralla päätyisi suurta määrää sokeria. Iso sylys heinää kolmasti päivässä tarkoittaa kolmea rajua nousua hevosen insuliinivasteessa.

”Kaikille hevosille suositellaan tiheää ruokintaa, koska se on niille luontaista.”

Hevosten aineenvaihdunnan tutkimus on viime vuosina lisääntynyt, samoin kuin hevos­kannan ylipainokin. Hormoni­peräinen kaviokuume oli muutama vuosikymmen sitten harvinainen vieras, nykyään tuttu lähes joka tallissa.

”Ennen eivät hevoset olleet niin lihavia kuin nyt”, toteaa Karikoski.

Lääketutkimuksia aineenvaihduntasairauksiin on maailmalla meneillään, mutta suomalaistutkijan odotukset eivät ole korkealla.

”Olisihan se hienoa, jos löytyisi täsmälääke. Annospussi kerran päivässä ja ihmelääke parantaisi. Tuskin tällaista kuitenkaan tulee.”

Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa tehtiin pari vuotta sitten tutkimus, jossa tutkittiin hevosten insuliiniresistenssin eli sokeriaineenvaihdunnan vaihtelua ympäri vuoden. Tutkimusta ei ole vielä julkaistu.

Puolella tutkituista hevosista resistenssin tasot heittelivät.

”Nämä hevoset olivat välillä resistenttejä ja välillä eivät. Se oli yksilöllistä, eikä vuodenajalla ollut merkitystä. Joukossa oli myös yksilöitä, jotka olivat joka kerta mitatessa positiivisia”, Ninja Karikoski kertoo.

Insuliiniresistenssi on riskitekijä kaviokuumeelle. Resistenssin taso riippuu siitä, missä ruumiinkunnossa hevonen on. Runsaasti on myös ”harmaan alueen” hevospopulaatiota, joka häilyy resistenssin rajamailla.

”Insuliiniresistenssi ei ole on off -sairaus, vaan se voi olla moniasteista ja vaihtelevaa. Jos resistenssin rajalla oleva yksilö jää vaikkapa vamman vuoksi kuukaudeksi seisomaan ja heinä on sokeripitoista, voi hevonen ylittää resistenssin rajan ja saada kaviokuumeen.”

Liikunta suojaa hevosta – kuten ihmistäkin – sokeriaineenvaihdunnan häiriöiltä, jotka voivat heilahdella rajustikin olosuhteiden mukaan.

Karikoski vertaa insuliiniresistenssiä koronavirukseen.

”Yksilöllä joko on tai ei ole koronaa, mutta insuliiniresistenssissä skaala on laaja ja vaihteleva.”

Lue myös:

Metabolinen oireyhtymä on hevosella ihmisen aikaansaama – ehkäisyssä auttaa vain ruokinnan ja liikunnan tasapaino

Ylipaino altistaa hevosta sairauksille – "Jos ei voida tai haluta liikuttaa enempää, ruokamäärää pitää tiputtaa" (edellyttää MT Hevosten tilauksen)

Hevosen painon arvioinnissa ihmissilmä valehtelee, mitta ei (edellyttää MT Hevosten tilauksen)

Ponin lihavuudelle sokeutuu, kunnes se vie jalat alta – näin ennaltaehkäiset vaarallisen kaviokuumeen

Myös ravureille kaviokuume voi tulla muun sairauksen jälkitautina:

Lahjakas Kuuranking jouduttiin lopettamaan

MT Hevoset
Lue lisää

Helsingin Uutiset: Viikin hevossairaalassa yli kymmenen koronapositiivista hevosta joulu–helmikuussa

Väitös: Nenänieluletkutus psylliumin ja magnesiumsulfaatin yhdistelmällä on tehokkain hoito hiekkaa syöneille hevosille

Hevosten hyvinvointi etusijalla: Tallilla Uudenmaan rajan tuntumassa selvitty poikkeusjärjestelyistä – "yhteisessä veneessä ollaan"

Metabolinen oireyhtymä on hevosella ihmisen aikaansaama – ehkäisyssä auttaa vain ruokinnan ja liikunnan tasapaino

MT Hevoset