Hevoset

Maajussi-ohjelman Ann Winterillä kestänyt islanninhevosten lumo yli 30 vuotta – "Voiko onnea olla enempää, kuin päästä ratsastamaan oman lapsen ja lapsenlapsen kanssa!"

Maanantaina MTV:llä alkaneessa Maajussit maailmalla -ohjelmassa etsii kumppania Islannissa asuva suomalainen hevoskasvattaja.
Fremantle media
Ann Winterin arki kuluu kouluavustajana ja tilan rutiineissa. Normaalisti apuna on ollut Suomesta työharjoittelijoita, mutta korona pisti vaihdon jäihin. "Ratsastamiseenkin jää aikaa lähinnä viikonloppuna, kun pimeys tulee aikaisin."

Sosiaalisen mediaan tuottamiin myönteisiin yllätyksiin kuuluu Ann Winterin elämässä se, että islanninhevosia kasvattava kouluavustaja nähdään suomalaisessa tositv-ohjelmassa. Syntyperäinen suomalainen on asunut Islannissa yli puolet elämästään.

"Viime keväänä katselin yhtä ulkosuomalaisten ryhmän keskustelua. Siellä kysyttiin, tunnetteko ketään suomalaista, jolla on maatila ulkomailla. Vastasin siihen vain lyhyesti, että minulla on itselläni", Winter nauraa.

Viestiä takaisinpäin tuli heti. Kysymys oli Maajussit ulkomailla -ohjelman tuotantotiimistä.

Ohjelmaan osallistumisen hän ottaa piristävänä seikkailuna mutta realistisesti.

"Eihän tämä ole mikään 'täytyy mennä naimisiin jonkun kanssa' -malli. Jos tärppää, sehän olisi hirveän hieno asia. Mutta kuinka suuri mahdollisuus on, että joku haluaisi muuttaa tänne luokseni Islantiin?"

Lähipiiri on ottanut ohjelmaan lähdön kannustaen.

"Lapsetkin kyselevät koulussa, vaikka eihän suomenkielinen ohjelma heille aukea. Myönteisiä tsemppiviestejä on jo tullut paljon. Voi toki vielä tulla sekin fiilis, että herrajumala, mitä tein!" hän pohtii.

Sarja alkoi esittelyjaksolla maanantaina. Winter on neljästä viljelijästä ainoa suomalainen ja ainoa nainen.

Syntyään Ann Winter on helsinkiläinen.

"Meillä oli sukulaisia Islannissa. Isoäidin serkku ja hänen poikansa tulivat meillä käymään, kun olin vähän alle 10. Silloin jo tuli tunne, että haluan lähteä katsomaan Islantia."

22-vuotiaana hän lähti Islantiin sukuloimaan. Kotiinpaluun jälkeen Suomessa kävi klassisesti: poikaystävän kanssa mentiin naimisiin, syntyi kaksi lasta.

Liitto ei kuitenkaan toiminut.

"Lähdin uudelleen tänne Islantiin. Voi sanoa, että lähdin pakoon."

Uusi mies löytyi Islannista. Perhe asui Suomessakin välillä.

Annin isän kuolema muutti asiat 30 vuotta sitten. Hän sai pienen perinnön ja haavetta pienestä tilasta ja omista islanninhevosista saatettiin alkaa pohtia tosissaan.

Sopiva paikka löytyi Borgarkotista, mutta se oli liian kallis. Myyjäpariskunnalla oli kuitenkin kaupanteolle ehto, jonka Ann silloisen miehensä kanssa täytti. Muut ostajaehdokkaat olivat etsimässä lisämaata islanninhevoskasvatukseen kylmäksi tilaksi. Pariskunta halusi kotinsa pysyvän asuttuna.

Winterin viisi lasta ovat aikuistuneet. Työt on pitänyt järjestää viime vuosina niin, että niistä selviää yksin.

Hevosia on nyt 16, ja yksi niistä on myyty jo Suomeen, jonne suurin osa kasvateista on lähtenyt. Suurimmillaan lauma on noin 40-päinen ja varsoja syntyi vuodessa keskimäärin 2–3.

"Olin jo päättänyt, että en enää varsota. Mutta eihän sitä voi päättää", hän lausuu ja nauraa monille hevoskasvattajille tutulle vahvalle tunnesiteelle.

Ensi kesänä laitumilla kirmaa, jos kaikki siis menee hyvin, kaksi varsaa.

Kasvinviljelyn mielessä maatalous on pienimuotoista. Tilan sata hehtaaria on pääosin laidunta.

Winter ostaa nykyisin heinät. Siihen on kaksi syytä: konekustannukset ja palkkatyöt, joista ei välttämättä saa vapaita silloin kuin olisi viljelytöissä tarve.

Winterin tila sijaitsee Lounais-Islannissa tasangolla, jossa maan suurin joki Þjórsá (idässä) ja myös suurimpiin kuuluva Ölfusá (lännessä) ovat lähimpänä toisiaan.

"Ainut, mitä tässä ei voi tapahtua, on lumivyöry", Winter kuvaa.

Tulvat on koettu. Naapurit joutuivat soutamaan hevostensa luo. Winterin tila pysyi onneksi kuivilla.

Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010 tuotti kevyttä tuhkaa laitumille, mutta suurin tuhkapilvi ohitti seudun.

Kesällä 2000 maanjäristyksessä kävi pahemmin.

"Suurin heinäpeltoni meni niin huonoon kuntoon, että sinne ei mene enää kukaan millään koneilla. Niittokonekin hajosi."

Winter laski, että uuden koneyhdistelmän hankkimiseen tarvittavan lainan lyhennys ja käyttökulut olisivat pelkästään maksaneet yhtä paljon kuin ostoheinä pihaan tuotuna.

"Naapuri ottaa traktorin etukuormaimella paalit alas tarpeen mukaan varastosta. Hauiksia käytetään rullien siirtoon."

Islannissa suuri osa islanninhevosista asuu laumoissa ulkona ympäri vuoden. Kaikilla ei ole katoksiakaan tuulen ja tuiskun suojaksi, mistä Ann Winter ei pidä. Hänellä on kunnon talli, johon hevoset mahtuvat sisään keskitalvella.

Normaalisti Islannissa talleissa asuvat vain vieroitetut, opetettavat varsat ja ne, jotka ovat opetuksessa tai valmennuksessa.

"Minä otan kaikki sisään, kun tulee joulu. Siitä tulee samalla itsellekin jouluinen fiilis."

Keskitalven hevoset ovat sisällä yön ja ulkona päivät isossa tarhassa.

"Haluan seurata, että jokainen hevonen saa heinänsä ja ne juovat tarpeeksi."

"On itsellekin rauhallisempi olo, kun ne ovat sisällä eivätkä niiden heinät lennä minnekään. Tuulessa heinää menee ulkona hirveästi hukkaan."

Winter toimii tuomarina kansainvälisissä islanninhevosten askellajikokeissa. Hänelle on tärkeää myös luoda hevosiin suhde alusta asti, jolloin niiden opettaminen on helppoa.

"Mun hevoset ovat tosi lempeitä ja kaikki päästävät lähelleen tuolla laumassa vapaanakin."

"Aina ei kaikki ole ollut helppoa. Varsinkin alku oli vaikea ja monta itkuakin on alkuvuosina itketty. Ilman hevosia en varmaan olisi täällä", Winter summaa.

Sinänsä islantilaisessa kulttuurissa on paljon yhtäläistä suomalaisten kanssa. Suomalaisia arvostetaan täällä, hän kertoo.

Maatalousalan koulutuksen Winter oli käynyt jo Suomessa ja Islannissa hän opiskeli koulunkäyntiavustajaksi. 20 vuotta sitten tuli ero. Selviäminen lasten ja tilan kanssa on vaatinut sisua, sanovat Annin tuntevat suomalaiset ja sen hän myöntää itsekin.

Nyt asiat ovat tosi hyvin.

"Talli on kunnossa, talo pitää sadetta ja useimmiten lämpöä ja auto starttaa aamuisin", perusmyönteinen Winter kuvaa ja nauraa jälleen.

"On parempi nauraa asioille kuin itkeä. Islantilaisten mielestä 'kaikki järjestyy', vaikka kuinka olet pulassa. Se on opettanut minua hyvällä tapaa täällä."

Viidestä lapsesta kolme on nyt aikuisiällä osoittanut kiinnostusta hevosiin. Vanhin poika ryhtyi avovaimonsa innostamana ratsastamaan. Heille tulee toinen ensi kesän varsoista.

Tyttäristä nuorempi työskenteli pitkään äitinsä apuna tilalla. Vanhempi tytär on nyt myös pikkulasten äitinä kiinnostunut hevosista.

"Hänen tyttärensä on nyt jo vähän ratsastanut. Voiko onnea olla enempää, kuin päästä ratsastamaan oman lapsen ja lapsenlapsen kanssa", Ann Winter tuumii.

Elämä on siis tasapainossa. Mutta mahtuisi siihen rinnalle mukava kumppanikin.

Fremantle media
"Olin jo päättänyt, että en enää varsota. Mutta eihän sitä voi päättää", Ann Winter toteaa hevoskasvatuksesta.

Ann Winter

  • islanninhevoskasvattaja ja koulunkäyntiavustaja
  • asuu Islannissa Borgarkotissa, vajaat sata kilometriä Reykjavikista koilliseen. Lähin kaupunki on Selfoss.
  • Tilalla on 100 hehtaaria pääasiassa laitumia, 16 islanninhevosta sekä lauma kanoja ja seitsemän kissaa.
  • Winter on kansainvälinen islanninhevosten askellajituomari ja kiertänyt arvostelemassa kilpailuja eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa.
  • Viisi aikuista lasta elävät omillaan ja lapsenlapsia on neljä, joista kolme on biologisia.
  • harrastukset: villapaitojen neulominen, television katselu ja matkustaminen
  • Maajussille morsian maailmalla MTV3 maanantaisin kello 20
MT Hevoset
Lue lisää

Hanna Kaihlajärvelle suomenhevoset ovat kaiken keskiössä: "En tulisi eläneeksi ilman niitä pihapiirissä"

Kun ravi on geeneissä

Viikon ratsastaja: Janni Martikaisen olympiahevoshaave on turpakarvan päässä toteutumisesta

HU: Hevosten ja koirien laitonta maahantuontia vuodenvaihteessa yrittäneille langetetaan todennäköisesti rangaistusmaksut

MT Hevoset