Liian rankka ravikaraoke vaati kolmen viikon toipumisen – nyt Kokemäellä keskitytään urheiluun

Kokemäellä riittää juhannuksena sekä yleisöä että kilpailijoita. Kuva: Ville Toivonen

Se oli rankka juhannus.

Liian rankka.

Sen jälkeen oli helppo päättää, että näin ei voi enää jatkua.

Kokemäen perinteiset juhannuslauantain ravit oli saatu ajettua, mutta meno radalla jatkui villinä pitkälle yöhön. Sunnuntaina ravit jatkuisivat, mutta väliyönä karaoke kaikui radalla pikkutunneille asti.

”Se oli huima viikonloppu. Lauantaiaamuna seitsemältä oli alettu järkkäillä raveja. Karaoke jatkui kahteen asti, ja sen jälkeen siivosimme vessat ja katsoimme, että ihmiset ovat suunnilleen lähteneet kotiin päin. Seuraavana aamuna kahdeksalta aloitettiin järjestelyt uudestaan”, Sataravin eli käytännössä Kokemäen raviradan puheenjohtaja Meri Elomaa muistelee muutaman vuoden takaista juhannusta.

”Kaksi päivää myin kaljaa ja elvyin sen jälkeen kolme viikkoa. Silloin sanoin, että tämä oli varmaan tässä”, Sataravin sihteeri Leena Hietanen komppaa Elomaata.

Elomaa on ollut Sataravin hallituksessa vuodesta 2008 ja puheenjohtaja vuodesta 2015, Hietanen sihteeri vuodesta 2014.

”Ne oli muuten ravikaraoken SM-kilpailujen karsinnat. Sinne tuli laulajia, jotka eivät olleet raveissakaan. Sen yön aikana myytiin kahvia satasella ja olutta kahdella tonnilla”, Elomaa muistaa.

Kokemäellä on ravattu juhannuslauantaina jo 1970-luvulta lähtien – ja ravataan tänäkin juhannuksena. Kuva: Ville Toivonen

Vaikka rahaa tuli ja kansa viihtyi, sen koommin Kokemäen juhannusravien väliyönä ei ole radalla biletetty.

”Rupeaa nämä vetäjät jo vanhenemaan”, Elomaa sanoo itseensä ja Hietaseen viitaten.

Sen jälkeen Kokemäen raviradalla on keskitytty hevosurheiluun, kuten jokaisena juhannuksena 1970-luvulta alkaen. Joinakin vuosina Kokemäki oli ainoa paikka, jossa järjestettiin ravit juhannuslauantaina.

Kokemäen rata on rakennettu jo vuonna 1947.

”Räisäläläiset ja karjalaiset, jotka radan rakensivat, ajoivat maata hevosilla ja kuution kokoisilla vaunuilla. Lapioitiin kuutio maata kerrallaan kyytiin, ajettiin hevosella tänne, tyhjennettiin kuorma, ja sama uudestaan – aika monta kertaa”, Elomaa kertoo.

”Tässä toimistossa näkyy historian havina”, Sataravi Oy:n puheenjohtaja Meri Elomaa sanoo. Toimiston seinille on kirjoitettu muun muassa Kokemäen ravien historian parhaita pelivaihtoja. Kuva: Harri Pirinen

”Laita nyt ainakin 800”, puhelimensa kanssa hetkeksi syrjemmälle vetäytynyt Elomaa sanoo luuriinsa.

Siinä tuli kaikkien muiden järjestelyjen ohessa tilattua sunnuntain ravien käsiohjelmat.

”Pitää niitä painosmääriä miettiä. Lauantaille tilattiin 1600 ja sunnuntaille 800 ohjelmaa”, Elomaa kertoo.

Tietyt perinteet pitävät raveissa pintansa. Ihmiset haluavat lukea osallistujalistat painetusta käsiohjelmasta.

”Jonakin vuonna yritimme säästää emmekä painattaneet ohjelmia. Mutta niitä kaivattiin”, Hietanen kertoo.

Yksi, jopa kansanperinteeksi luokiteltava rituaali sen sijaan tapettiin tänä vuonna. Suomen rahapelimonopoliyhtiö Veikkaus ilmoitti huhtikuussa, ettei se enää toimita kesäradoille totokoneita, eli kesäraveissa ei voi enää pelata totoa perinteiseen tapaan luukulla.

Kokemäen raviradan ”viimeiset totomyyjät”. Meri Elomaa (vas.) ja Leena Hietanen istuutuivat totomyyjien looseihin, jotka pysyvät tästä kesästä alkaen tyhjinä. Kuva: Harri Pirinen

Tämä yksipuolinen sopimuksen purku korpeaa kesäratojen väkeä rajusti. Kuten ravien yleisöäkin.

”Helluntain raveista muutama ihminen lähti sen takia pois. He palauttivat käsiohjelman ja rannekkeen, mutteivät sentään pyytäneet pääsylippurahoja takaisin. Olisi varmaan pitänyt palauttaa rahat”, Elomaa harmittelee.

”Asiakkaat ovat olleet hyvin pettyneitä. Tänään soitti yksi mies ja kysyi, että onhan edes käsiohjelmia, kun totoa ei voi pelata.”

Niin. Toisin kuin Veikkauksessa ajateltiin, monelle totokoneiden puuttuminen tosiaan tarkoittaa sitä, että totoa ei voi pelata.

”Täällä käy paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole älykännyköitä”, Hietanen sanoo.

”Se on monelle juuri se juttu, että ostetaan eurolla kynä ja kolmella käsiohjelma, ruvetaan tutkimaan ohjelmaa ja viedään se lappu”, Elomaa säestää.

Myös satunnaisille ravikävijöille, joita juhannus- ja muissa kesäraveissa riittää, totoaminen luukulla on ollut suuri osa ravielämystä.

”Varsinkin juhannuslauantaina käy paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät ikinä muuten käy raveissa. He viettävät täällä aikaa, tapaavat tuttuja, juovat kahvit ja miettivät, että jos menisi luukulle.”

”He eivät ole niitä ihmisiä, jotka kaivavat taskusta puhelimen, hakevat Veikkaus-sovelluksen ja tunnistautuvat sinne. No ei ole pelitilillä rahaa, pitääpä siirtää verkkopankista, no ei ole kenttää… Se on tosi ihme, miksi aloitetaan alan sisältä tämä lajin näivettäminen”, Elomaa hämmästelee.

Tällaisilla slipeillä totoa pelattiin kauan sitten. Enää kesäradoilla ei pelata totoa perinteisesti totoluukuilla. Kuva: Harri Pirinen

Tähän näivettämisen liittyy hänen näkövinkkelistään paitsi ratapelin poistuminen, myös jatkuvasti pienenevät toiminta- ja palkintotuet.

”Jotenkin olisi luullut, että Veikkauksellekin olisi ollut järkevintä panostaa tähän kesään ja ottaa kentältä kaikki eurot, mitä on otettavissa, kun he ovat markkinoilla vielä yksin. Sen sijaan vietiin meiltä tämä palvelu ja höyryttiin kaikkia uusia pelimuotoja Ranskaan. Mutta eihän suomalainen pelaaja tajua Ranskan lähdöistä tai selostuksista mitään”, hän latelee.

”Mää ihmettelen kovasti.”

Viime vuoden juhannusraveissa Kokemäellä pelattiin totoa luukulta lauantaina noin 38 000 ja sunnuntaina noin 19 000 euroa. Yleisöä raveissa oli lauantaina noin 3500 ja sunnuntaina noin 2000. Jokainen kävijä siis pelasi luukulla keskimäärin kymmenellä eurolla.

Kysyntää palvelulle siis olisi.

”Se oli nimenomaan palvelu eikä mikään kultakaivos. Viime vuonna saimme Veikkaukselta provikoina totomyynnistä kolmelta ravipäivältä yhteensä 1400 euroa. Ja radat maksavat myyjien palkat ja muut kulut.”

”Eli jos ihan suoraan ja vähän rumasti sanotaan, luukulta pelaamisen loppuminen on meille ennemminkin säästö. Mutta se on niin keskeinen osa ravitapahtumaa, että siksi olisimme halunneet sen pitää”, Elomaa sanoo.

Hän myös huomauttaa, että tuskin mikään on niin tehokasta ja edullista uusasiakashankintaa kuin kesäravit.

”Tänne tulee juhannuksena erinäisiä seurueita ja mökkiporukoita, jotka eivät ole ennen käyneet raveissa. Näille saattaa joskus myöhemminkin tulla mieleen, että mennäänpä taas raveihin. Mutta ei tavan kansalainen lähde marraskuussa johonkin betonibunkkeriin, jos ei ole ennen ollut raveissa.”

Tällaisella puhelimella otettiin aikanaan yhteyttä Kokemäen ravien toimistolta sisäänkirjoitukseen. Leena Hietanen kokeili, toimiiko yhteys yhä. Ei toiminut. Kuva: Harri Pirinen

Juhannusravit on Kokemäen radalle elintärkeä tapahtuma, kirjaimellisesti.

”Yhdellä onnistuneella juhannuslauantailla Sataravi elää koko vuoden. Niin se vaan on”, Elomaa sanoo.

Ravien järjestämiseen käytetäänkin valtava työpanos. Ja kaikki tehdään talkoilla.

”Ymmärrän hyvin, että alkukesästä kukaan ystävä tai kaveri ei vastaa soittoihini. Pelkäävät, että joutuisivat töihin. Juhannuksen jälkeen alkavat taas vastailla”, Elomaa naurahtaa.

Hän huomauttaa, että vapaaehtoisessa järjestäjäporukassa on valtava voima ja ammattitaito.

”Vaatimukset tällaisten tapahtumien järjestämiseen alkavat olla aika kovat. Mutta niin ovat organisaatiotkin. Tällä porukalla ja kokemuksella me järjestettäisiin vaikka joku iso stadionkeikka Kaija Koolle”, hän heittää.

”Se työn määrä on käsittämätön.”

Kokemäen raviradalla on panostettu olosuhteisiin ja radan kuntoon. Ratamestari Joona Ulmas pääsee ajamaan juhannuksena upouudella, Huittisista lainaan saadulla Valtran traktorilla. Kuva: Harri Pirinen

Siksi Elomaata harmittaa, että kesäradoilla tehtyä työtä ei tunnuta arvostavan sen enempää taloudellisesti kuin henkisestikään.

”Meidän kolmen ravipäivän liikevaihto on noin 280 000 euron huitteissa. Mutta sitä en tiedä, mitä siitä jää käteen. Viime tilikaudella tuli tappiota 38 000 euroa, kun maksoimme palkintoja 30 tuhatta omasta kassastamme. Palkintotuet eivät riittäneet”, hän kertoo.

”Olimme päättäneet palkinnot viikko ennen kuin ministeriöstä tuli toimintatukipäätökset. Meidän saamamme tuki pieneni 47 prosenttia 45 000 eurosta 26 000:een. Tänä vuonna siitä otettiin vielä kaksi tuhatta pois, ettei vaan menisi liian hyvin”, hän sanoo ironisesti.

Ministeriön maksama palkintotuki taas on tänä vuonna 60 000 euroa.

”Me maksamme palkintoja 80 000 euroa, eli loput menee radan pussista. Ei tarvitse miettiä, miksi on pienet palkinnot. Mutta me mieluummin tarjoamme näinä kolmena ravipäivänämme runsaasti lähtöjä ja kilpailumahdollisuuksia kuin karsimme lähtöjen tai hevosten määrää.”

Jos ei pääse paikan päälle, Kokemäen raveja voi kuunnella myös radan omasta raviradiosta. Taajuus löytyy käsiohjelman kannesta. Kuva: Harri Pirinen

Elomaa kokee, että varsinkaan kesäratojen kohdalla puheet ja käytäntö eivät kohtaa.

”Tämä on just sitä, että kesäradoista puhutaan kauniita korulauseita. Sanotaan, että olette tärkeitä ja sitä ja tätä, mutta silti tätä pidetään pikku puuhasteluna. Mutta eihän meillä edes ole varaa maksaa mitään palkkoja kenellekään”, hän sanoo.

”Asioita pitäisi katsoa isossa kuvassa. Totta kai me puhumme kesäratojen puolesta, kun olemme täällä. Mutta pitäisi ihan oikeasti katsoa, mikä on tärkeää ja tehokasta. Voi tuntua siltä, että on ihan yksi lysti, ajetaanko Kokemäellä juhannuksena yhtenä vai kahtena päivänä ja pelataanko täältä 20 vai 30 tuhatta euroa. Se onkin hyttysen kokoinen piste valtameressä, mutta pitäisi osata katsoa, mikä sen merkitys on kokonaiskuvan ja lajin kannalta”, hän korostaa.

Käytännössä kyse on siitä, että ruohonjuuritason työ tehdään, niin, siellä ruohonjuuritasolla. Ja ilman sitä ei ole myöskään huipputasoa.

”Ei kirkkoakaan rakenneta niin, että laitetaan ensin torni paikalleen, vaan ensin tehdään perustukset. Suomi on ihan liian pieni maa siihen, että hukataan harrastajapohja ja ruohonjuuritaso. Mutta sen sijaan, että panostettaisiin, viedään viimeisetkin tuet ja palvelut pois”, Elomaa harmittelee.

”Ihan sama se on jääkiekossa ja jalkapallossa. Kaikki lähtee juniorityöstä, ja sieltä tulevat ne, jotka pelaavat joskus huipulla. Raveissa mietitään, että voivoi kun poniraviurheilu on vähän notkahtanut. No onpa ihme, kun siihen ei ole koskaan panostettu. Nämä pienet paikat ja kesäradat ovat juuri niitä, missä sitä työtä tehdään ja nostetaan uusia tekijöitä”, hän huomauttaa.

Kokemäen ravit tunnetaan grillatuista broilereista. Viime juhannuksena moni joutui pettymään toimitusvaikeuksien takia. Tänä vuonna broileria pitäisi taas riittää kaikille halukkaille. Kuva: Ville Toivonen

Mutta nyt on taas juhannusravijuhlan aika. Kokemäen radalle odotetaan taas kahtena päivänä yhteensä yli viittätuhatta kävijää.

”Ne on isoja määriä näillä nurkilla”, Elomaa sanoo.

Niinpä Kokemäen kuuluisaa grillikanaakin menee valtavat määrät. Annosmäärät lasketaan tuhansissa.

Tämäkin aiheuttaa järjestäjille omat kommervenkkinsä. Viime vuonna tilauksesta jäi puuttumaan toimitusvaikeuksien takia noin tuhat annosta.

”Ja sitten luemme netistä, että eikö niitä voi varata tarpeeksi. Siitä tuli paljon pyyhkeitä, vaikkei se edes ole meidän asiamme. Kanagrilli on oma yhdistyksensä, mutta tietysti se mielletään meidän asiaksemme”, Elomaa kertoo.

Viime vuoden haasteet olivat alkujaan peräisin jo poikastuotannosta.

”Sitten oli vielä tulipalo, ja meidän kanat taisivat mennä siinä.”

”Mutta entäs jos sataa kaksi päivää kaatamalla vettä, ja sunnuntaina on 2000 kiloa kanaa grillaamatta kylmässä? Mitäs sitten teet? Nämä ovat vähän kinkkisiä juttuja. Pitäisi osata olla ennustaja”, Elomaa havainnollistaa.

Tänä vuonna kanojen pitäisi riittää. Kuten kaiken muunkin syötävän ja juotavan. Elomaa ja Hietanen nimittäin hoitavat hommia vankalla kokemuksella.

”Niin kauan tässä on oltu, että nyt kun lähdemme kauppaan, ei tarvita kauppalappua”, Hietanen kiteyttää.