Ylipaino altistaa hevosta sairauksille – "Jos ei voida tai haluta liikuttaa enempää, ruokamäärää pitää tiputtaa"

Varsinkin useat ponirodut kärsivät tutkimusten mukaan herkemmin kaviokuumeesta. Ne ovat tehokkaita rehunkäyttäjiä, joten karkearehun määrä on paras punnita, jottei ylipainoa kerry. Kuva: Satu Pitkänen

Yliopistollinen hevossairaala on tutkinut sitä, kärsiikö suomenhevonen vähemmän kaviokuumeesta kuin esimerkiksi ponirodut.

Suuri osa harrastekäytössä olevista suomenhevosistakin on ylipainoisia, minkä on muilla roduilla todettu lisäävän metabolisen oireyhtymän (EMS) riskiä.

Suomenhevosen EMS on siksi selvitetty kahdessa tutkimuksessa. Hevosopiston ja Luonnonvarakeskuksen omistamilta suomenhevosilta seurattiin Ypäjällä insuliiniaineenvaihduntaa eri vuodenaikoina. Hevoset testattiin ja punnittiin kahden kuukauden välein viisi kertaa.

Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Ninja Karikoski Yliopistollisesta hevossairaalasta esitteli alustavia tuloksia Helsingin Viikissä pidetyssä hevostutkimuksen päivässä viime viikolla.

Ypäjän hevoset valittiin tutkimukseen, koska niiden ruokinta, liikunta ja muut elinolosuhteet ovat hyvin standardit.

Insuliiniaineenvaihdunta (ID) ei vaihdellut suurimmalla osalla hevosia juurikaan, eikä hevosten paino vaihdellut millään yksilöillä.

Mutta mukana oli Karikosken mukaan myös "harmaa alue". "Osalla hevosia ID-arvo vaihtelee dynaamisesti. Se, että tänään hevosella on oireita, ei kerro, että kahden viikon päästä olisi sama tilanne", hän kuvaa havaintoja MT:lle.

Kun tulosten analysointi on vielä kesken, tutkija ei lähde arvioimaan tuloksia sen tarkemmin. Jatkotutkimusta siis tarvitaan, jotta lihavuuden ja insuliiniaineenvaihdunnan yhteys saadaan selvemmin esiin.

Lisäksi selvitettävää on siinä, missä määrin kaviokuumeelle altistuminen on perinnöllistä ja liittyykö se nimenomaan insuliiniaineenvaihduntaan.

Metabolisen oireyhtymän löytäminen ennalta testaamalla on edelleen hankalaa. Hevoselle ei ole olemassa yhtä selvää testiä. Siksi pitää seurata hevosen ulkomuotoa säännöllisesti.

Klinikalla hevoselta voidaan mitata lepoinsuliini ja sille voidaan tehdä sokerirasitustesti, joka kuitenkin toimii vain laboratorio-oloissa. Lisäksi on olemassa suonensisäisiä rasitustestejä.

"Luonnossa hevosen insuliinintuotanto alkaa jo, kun se näkee ruokaa", Karikoski huomauttaa.

Ruokinnan ja liikunnan suhde onkin metabolisen oireyhtymän ydin.

Tutkija Justin Boxin ensimmäinen tieteellinen artikkeli suomenhevosten metabolisesti oireyhtymästä on tulossa ulos kevään aikana. 129 testatun hevosen joukossa oli 10 ravuria, joista yksikään ei ollut ylipainoinen eikä niillä ollut ongelmia insuliiniaineenvaihdunnassa.

Tutkimuksen mukaan viikoittainen liikuttaminen ravissa ja laukassa oli lähes tilastollisesti merkitsevä tekijä, joka suojasi sairastumiselta.

Suomessa on Karikosken mukaan erittäin hyvälaatuinen heinä ja toisaalta säät vaikeuttavat liikuttamista, kun on liian märkää tai jäistä.

"Jos ei voida tai haluta liikuttaa enempää, ruokamäärää pitää tiputtaa."

Erityisen haastavaa tämä on poneilla. Poni tarvitsee päivässä korsirehua noin 2 prosenttia ruumiinpainosta.Niin pieni määrä on parempi punnita kuin yrittää arvioida silmämääräisesti.

Lue myös:

Hevosen painon arvioinnissa ihmissilmä valehtelee, mitta ei