Ihmiset & kulttuuri

Poikkeustila on jokaiselle sosiaalinen kriisi – ”Ymmärrämme nyt, että tarvitsemme toisiamme”

Koronakriisi haastaa arkkipiispa Tapio Luoman mukaan myös kirkon toimintatapojen muutokseen. ”Kirkon läsnäolo ihmisten hädässä ei ole kadonnut.”
Pasi Leino
Kokonaan uusien apuverkkojen syntyminen ja ­vapaaehtoistyön vahvistuminen on poikkeustilan aikana lämmittänyt arkkipiispa Tapio Luoman mieltä. ”Kriisi­tilanteissa meistä tulee esiin erittäin myönteisiä piirteitä, ja olemme valmiita auttamaan toinen toistamme.”

Koronapandemian tuomat rajoitukset kokoontumiseen ovat erityisen vaikeita kirkolle.

”Toimintamme perustuu siihen, että seurakunta kokoontuu yhteen kuulemaan Jumalan sanaa. Kokoontumisten mahdottomuus on ihan kirkon toiminnan perus­olemukselle kova isku”, kuvaa arkkipiispa Tapio Luoma.

Hiljainen viikko on joulun ohella keskeinen aika, jolloin kirkoissa käy paljon niitäkin, jotka eivät säännöllisesti osallistu seurakunnan toimintaan. Tapahtumien tilalle voidaan lähinnä tarjota jonkin verran sisältöä netin ja sähköisten viestimien kautta, mutta se ei paikkaa lähellekään normaalia ohjelmaa.

”Jää kaipuu kirkkoon, hiljaisen viikon tapahtumien äärelle ja ehtoolliselle, kun perinteinen tapa kokoontua yhteen ei pääse toteutumaan. Monelle on erityisen kipeä asia, että ei voida tulla yhteen hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä.”

Kirkot ovat rakennuksina todistaneet monien suku­polvien elämää ja kestäneet myös aiemmat kriisit kuten sota-ajan 80 vuotta sitten.

”Siksi kirkko viestittää pelkällä olemassaolollaan, että sen ympärillä oleva yhteisö haluaa työskennellä vaikeuksista selviämisen eteen.”

Silti poikkeustilanne pakottaa myös kirkkoa organisaationa uusiutumaan.

”Tämä korostaa, että seurakunta ei ole vain sitä, mitä se tekee ja miten se toimii vaan seurakunta yhteisönä on itsessään oleellista.”

Yksi osa on luonnollisesti diakoniatyö, joka jatkuu – vaikka myös siinä on löydettävä hieman uusia muotoja.

”Kirkon läsnäolo ihmisten hädässä ei ole kadonnut.”

Vapaaehtoistyön vahvistuminen ja kokonaan uusien apuverkkojen syntyminen koronaepidemian rantauduttua Suomeen on lämmittänyt arkkipiispan mieltä.

”Pidän ilmiötä äärimmäisen hienona asiana. Se kertoo, että kriisitilanteissa meistä tulee esiin erittäin myönteisiä piirteitä ja olemme valmiita auttamaan toinen toistamme.”

Asiointiavun lisäksi monissa kunnissa toimii vapaa­ehtoisrinki, joka ottaa puhelimitse tai muin keinoin yhteyttä varsinkin ikäihmisiin ja omaishoitajiin. Kirkon kuten myös järjestökentän palvelevat puhelimet ovat myös olleet kovassa käytössä.

Toisenlaisessa kriisissä, jossa aineellisista perushyödykkeistä kuten ruuasta olisi pula, ihmisen itsekkyys purkautuisi ehkä selvemmin pintaan. Toiset nähtäisiin uhkana omalle hyvinvoinnille tai vähintään kilpailijoina niille resursseille, joita itsekin tarvitsee.

”Ihmisten rohkaisevat esimerkit avusta paljastavat, että emme ole toisillemme niinkään uhkia vaan nähdään, että tarvitsemme toinen toisemme tukea.”

”Myötätunto kertoo laajemmin myös, että monet vastakkainasettelut ja polarisoituneet kärjistykset, jotka ovat leimanneet yleistä yhteiskunnallista keskustelua viime vuosina, ovat jääneet taka-alalle. Ymmärretään, että tarvitsemme toinen toistamme ja osaamme asettua toisen asemaan”, hän edelleen huomioi.

Arkkipiispan omakin arki on muuttunut täysin. Normaali kiire ja tapaamispaikasta toiseen kulkeminen on pysähdyksissä.

Työn tekemisen koko rakenne on muuttunut, ja asiat koetetaan hoitaa etäyhteyksillä.

”Ihmisen luovuus ja kekseliäisyys tulevat pakon edessä esiin. Aina löytyy uusia reittejä ja keinoja, joilla saadaan asioita eteenpäin.”

Tietoliikenteen merkitys on noussut keskeiseen asemaan.

”Tulee myös mieleen, kuinka paljon tietoliikenneverkot kestävät ja miten haavoittuvia ne voivat olla. Jos tekniikan apua ei olisi, koko yhteiskuntamme tilanne olisi huomattavan paljon vaikeampi.”

Yleisemmin koronavirus on laittanut globaalin talouden polvilleen eikä sitä vielä vuoden ensimmäisten viikkojen aikana osattu lainkaan ennakoida. Esimerkiksi uutiset työvoimapulasta maatiloilla avaavat huoltovarmuuden näkökulmaa kotimaisessa ruuantuotannossa tavalla, jota ei ole tultu ajatelleeksi.

”Huomaamme, miten haavoittuvainen globaali talous on. Tämä puolestaan korostaa suomalaisten omaa varautumista kriisiaikoja varten”, arkkipiispa huomioi.

Hän pitää hyvänä asiana suomalaisten yleistä rauhallisuutta. Esimerkiksi alkuviikkojen vessapaperin ja ruis­leivän loppumisen jälkeen ei ole nähty ostoryntäystä kauppoihin.

”On kyky asettaa tämä kriisi oikeisiin mittasuhteisiin. Panikoitumiseen ei ole minkäänlaista syytä.”

Toisaalta kirkon diakoniatyössä ihmisten toimeentulomahdollisuuksien heikentyminen näkyy aina heti niin, että avuntarve kasvaa.

Näin on käynyt nytkin.

”Kyllä epidemian jälkiselvittelyt tulevat olemaan epäilemättä mittavat. Apua tarvitaan vielä jatkossa varsin pitkään.”

Yksi asia, jonka arkkipiispa tuo esiin, on toive, että silmät pidetään ongelmien keskellä silti myös avoinna oman maan rajojen yli.

”Länsimaisen ihmisen näkökulmasta tämä on hyvin poikkeuksellinen, jopa ahdistava tilanne, mutta monissa maissa asiat ovat vielä huonommin”, Luoma toteaa viitaten esimerkiksi siihen, että koronaviruksen potilaita ei kaikkialla yksinkertaisesti kyetä hoitamaan terveydenhoidon puutteista johtuen.

Hiljaisen viikon ja pääsiäisen tapahtumat Raamatussa saavat arkkipiispan mukaan tänä vuonna erityisen paljon painoa ja myös aiemmasta eroavaa merkitystä.

”Jeesuksen tie kohti ristiä ja ylösnousemista on vähittäistä laskeutumista yhä syvemmälle vaikeuksien ja ahdistusten keskelle. Opetuslapset eivät halua ymmärtää hänen varoituksiaan. Vasta kun Jeesus otetaan kiinni, heidänkin on pakko myöntyä tilanteeseen.”

Ahdistuksesta syntyy Luoman mukaan kuitenkin ylösnousemuskertomuksessa jotain uutta ja ennen kokematonta.

”Tähän sisältyy se toivo, mikä kirkolla on aina ollut tuotavanaan sotien, kulkutautien ja muiden ihmisten kokemien tragedioiden keskelle. Jumala tietää Jeesuksen kautta, miltä juuri minusta tuntuu ja meillä on lupaus, että vaikeudet päättyvät.”

”Tällä on myös selvä yhteys tunnelmiin ja ajatuksiin, joita poikkeustila varmasti meissä herättää.”

Koronakriisi tuo joillekin ihmisille läheisten sairastumista ja jopa menetyksen, toisille taloudellisia vaikeuksia.

”Ja aivan kaikille tämä on sosiaalinen kriisi. Se voi tulla ilmi monella tapaa”, Tapio Luoma huomioi.

Toisaalta siis voi olla enemmän yhdessä läheisten kanssa, vähän olosuhteiden pakostakin. Mutta muuttuneessa tilanteessa jokainen joutuu myös kuuntelemaan sisintään.

”Se oman itsensä kohtaaminen on ehkä vaativinta. Mitä minulle kuuluu ja mitä tästä kaikesta seuraa?”

Sitten ovat ne, jotka ovat yksin.

”Sosiaalisuuden tarve on heillä äärimmäisen polttava. Käydään tämä läpi yhdessä, käyttäen kaikkia niitä välineitä, jotka yhteydenpitoon ovat mahdollisia”, arkkipiispa vetoaa.

Hengellinen viesti on lohduttava.

”Se, että kohtaamme vaikeuksia ei ole merkki siitä, että Jumala olisi hylännyt. Niitä hetkiä tulee elämään ja juuri silloin hän on läsnä. Näin kristillinen kirkko haluaa vakuuttaa.”

Pääsiäisenä Tapio Luoma haluaakin suomalaisten pitävän katseen tulevassa – siinä, että rajoitukset puretaan aikanaan ja paluu normaaliin alkaa pikkuhiljaa.

”Tämä kummallinen olotila ja yhteiskunnallinen vaihe päättyvät joskus. Kyllä se päivä tulee. Se on syytä pitää mielessä.”

Lue myös:

Diakoni näkee ihmiset haavoittuvaisimmillaan – "Ihmisillä on suuri kynnys päästää toisia kotiinsa, moni kokee kotihäpeää"

Lue lisää

Osakkeiden kurssikehitys jakautunut voimakkaasti eri suuntiin koronakriisin aikana – parhaiten menestyneiden yhtiöiden osakkeet nousseet vuodessa jopa yli 100 prosenttia, heikoimmat pudonneet lähes yhtä paljon

Suomalaiset antaisivat EU:lle lisää valtaa koronakriisien kaltaisissa tilanteissa – mutta eivät antaisi sitä varten lisää rahaa unioniin

Suomen Yrittäjät: Yrittäjien tilanne on edelleen erittäin vaikea – on kuitenkin parantunut aavistuksen

Ajasta ja paikasta riippumaton työ on nyt totta