Puuarkkitehti ei epäröinyt: Näin yli satavuotias jättimäinen tiilinavetta muuntui moderniksi kulttuurikeskukseksi

Teemu Hirvilammi halusi luoda kulttuurikeskus Kalevan Navettaan moniaistillista elämyksellisyyttä: valoa, varjoa ja hieman pelottaviakin tiloja. Vintin näyttelytila saa valoa isosta päätyikkunasta. Kuva: Johannes Tervo

Jykevästi uuden kerrostaloalueen tuntumaan sijoittuva Kalevan Navetta on avannut ovensa vierailijoille kulttuurikeskuksena. Kuva: Johannes Tervo

Seinäjoen keskustan tuntumassa sijaitseva 4500-neliöinen jättinavetta seisoo komeana alkukesän auringossa. Punatiilisessä rakennuksessa ei kuulu lypsyn ääniä, vain pulut kuhertelevat nyt sen rakenteissa.

Östermyran kartanon 1890-luvulla rakennuttamassa navetassa on tallustellut lehmiä koko sen yli satavuotisen historian kuluessa ainoastaan kerran: vuonna 1905 pidetyn maatalousnäyttelyn aikana.

Tuolloin rakennus oli ajautunut vakuutusyhtiö Kalevan haltuun.

Vuosikymmenten varrella rakennusta on korotettu ja laajennettu verkatehtaan ja 1930-luvulta 2000-luvulle asti puolustusvoimien varusvaraston tarpeisiin. Rakennus on nykyisin yrittäjä ja ex-kansanedustaja Petri Pihlajaniemen omistuksessa.

Arkkitehti Teemu Hirvilammi on ollut tärkeä hahmo, kun tiloihin ryhdyttiin kaksi vuotta sitten suunnittelemaan neljättä elämää.

Modernin puurakentamisen suunnittelijana ja kansainvälisenä opettajana parhaiten tunnettu Hirvilammi ja vanha tiilirakennus, kuinka nämä kaksi sopivat yhteen?

"Olen osallistunut vastaavanlaiseen käyttötarkoituksen muutokseen vanhassa lasitehtaassa Kiinassa."

Kalevassa yhdistyvät taiteen ammattilaiset ja harrastajat.

"Tämä käynnistyi alkujaan syvällisistä keskusteluista Petri Pihlajaniemen kanssa. Jaoimme ajatuksia ja sovimme raamit, mistä lähteä liikkeelle kulttuurikeskuksen suunnittelussa. Työparikseni tuli arvostamani kollega, arkkitehti Anne Kaivo-oja."

Hirvilammi kuvailee itse suunnitteluvaihetta vauhdikkaaksi. Tavoitteena oli, että kulttuurikeskuksen toimijat pääsevät kertomaan ajatuksiaan ja tarpeitaan jo alkumetreillä.

Omistaja luovutti suunnittelijoille avaimen, jolla he pääsivät sisään opiskellakseen rakennuksen tärkeät yksityiskohdat ennen kuin mitään tehtiin.

Ideana oli esimerkiksi se, että isovanhemmat voivat tulla lastenlastensa kanssa harrastamaan kummatkin omia kädentaitojaan saman käytävän varrelle.

Puu on kattavasti läsnä nytkin. Kalevan sisällä varsinaiset tilat ovat monin osin päällystetty erikoissahatusta puusta. Esimerkiksi ravintolatilan sormipaneelilta näyttävä verhous on suunniteltu tarkasti oikeanlaisen akustiikan takaamiseksi.

"Se on tilattu lähisahalta. Monet yksityiskohdat ovat rautakaupan hyllytavaraa. Tämä on kaikkiaan ollut tekijävetoinen hanke, jossa on hyödynnetty rakentajien erityistä osaamista", Hirvilammi sanoo katsoessaan sisätilojen liukuovia.

Mustanpuhuvat ovien väkipyörät ovat arkkitehdin tarkoituksellinen viite missä tahansa navetassa käytettävään tyyliin.

Vastaavanlaisia muutosrestaurointeja on muuallakin Suomessa, mitä Hirvilammi pitää järkevänä.

"Usein tällaiset kohteet ovat strategisella paikalla ja korjausrakentaminen on silloin myös ekologisesti järkevää."

Yläkerran näyttelytilan vaalea puu on pinnaltaan saippuakäsitelty. Alakerran betonisen teollisuuslattian väri syntyi hionnan tuloksena väribetonin ja valitun kivilajien mukaan.

"Puu, teräs ja tiili ovat olleet jo täällä entuudestaan materiaaleina. Uusi ja vanha on haluttu rakentaa hienovaraisesti rinnakkain ja hyvään harmoniaan keskenään."

Kalevassa yhdistyy Hirvilammin ajatusmaailma rinnakkaisesta – ei toisiaan poissulkevasta – tekemisestä myös laajemmin rakentamisessa.

"Vasta nyt puurakentaminen alkaa yleistyä laajasti. Enää siihen ei liitetä niin paljon pelkoja ja epäilyjä, vaan materiaaliin luotetaan tutkitusti."

Moni yritys kehittää puurakentamista parhaillaan voimallisesti, ja eri maat julistautuvat ohjelmiensa avulla ohi perinteisten puurakentajien.

"Toivon päästävän pois mustavalkoisesta ajattelusta siihen, että on rinnakkain erilaista suhtautumista teollisuuden ja suunnittelijoiden parissa."

"Työ uuden tiedon ja uusien kykyjen parissa on hieno mahdollisuus. Virka jouduttaa myös oman puu- ja bamburakentamista käsittelevän väitöskirjan valmistumista." Kuva: Johannes Tervo

Sama pätee metsiin. Hirvilammi näkisi mieluusti niin monimuotoista metsää kuin metsätuotantoon soveltuvia alueita kasvavan toisiaan lähekkäin.

"Ei niin, että joku lääni vain tuottaa ja toinen vain suojelee."

"Puu on helppo, luonteva ja ekologinen tapa rakentaa. Se luo myös työpaikkoja. Olemme puun suhteen omavaraisia – se on lähimateriaali", Hirvilammi muistuttaa.

Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa kehittyvä bambu- ja puuteollisuus työllistää ihmisiä etäämmällä keskuksista hidastaen näin voimakasta kaupungistumista.

"On tärkeätä ohjata puuta pitkäkestoisiin tuotteisiin nopean kulutuksen sijaan. Puu sitoo hiiltä pitkäaikaisesti, jos se pysyy hyvin suunnitellussa talossa sata vuotta."

Hän huomauttaa, että puulla on merkittävä osa suomalaisessa kulttuurissa. Syrjäseuduilla on voinut rakentaa talonsa vähistä materiaaleista.

"Hirsirakentamista ei onneksi ole matkan varrella unohdettu, vaan omaleimainen tapamme veistää hirret lukkoliitoksineen on säilynyt ja sitä arvostetaan.”

Jos rakennusten energiatehokkuutta ryhdytään lainsäädännössä tarkastelemaan pitkäkestoisesti tuotannosta elinkaaren päätteeseen, puun erinomaisuus paljastuu.

"Tämä voi muuttaa tilannetta radikaalistikin puuta lisäten. Ei muita materiaaleja ja tuotantoja tässä unohdeta, mutta lainsäädäntö määrää, miten ekologinen puu lopulta on."

"Kaadetusta puusta vain murto-osa päätyy rakentamiseen."

Puun näkyminen isoissa rakenteissa ja kaupunkirakentamisessa on seuraava suuntaus.

"Puu on mahdollisuus joustaviin ja mukautuviin järjestelmiin."

Ylimmän kerroksen taidenäyttely saa jännitteitä varjoista ja mystisestä tilamusiikista. Kuva: Johannes Tervo

Lapsena Hirvilammi piirteli paljon, minkä lisäksi muutama hyvä kuvaamataidon opettaja kannusti alalle.

"Seinäjoella Alvar Aalto on ollut aina läsnä. Esimerkiksi kirjastossa käydessä jäin miettimään, että rakennuksessa on jotain erityistä."

Hirvilammi oppi ymmärtämään Aallon hienoutta, mutta myöhemmin arvostamaan myös alueen kansanrakentajien tekemiä perinteisiä aittoja, latoja ja riihiä.

"Kyllä arkkitehdin työ oli peruskoulusta lähtien selvä tavoite, ainakin haave."

Suhtautuminen arkkitehtuuriin muuttuu vuosien mukaan. Sama rakennus näyttää erilaiselta myöhemmin katsottuna.

"Tätä osaa käyttää jo metodina. Vuosien mittaan on kasvanut ja identiteetti arkkitehtina on muuttunut. Myös opettaminen vaikuttaa tähän."

Arkkitehtuuria voi kuvata kolmiona, jonka sivuja ovat tutkimus, praktiikka ja taide, jota arkkitehtuuri Hirvilammen mukaan parhaimmillaan on.

Puolustusvoimien varusvarastokäytössä ikkuna-aukot saivat paikallistustiedokseen oman numeron. Kuva: Johannes Tervo

Johtaa nimeään kantavaa arkkitehtitoimistoa Seinäjoella.

Opettanut pitkään asuntosuunnittelua Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Syksyllä Hirvilammi aloittaa Tampereen yliopistossa rakennusopin yliopisto-opettamisen puurakentamiseen syvälle perehtyneen professori Markku Karjalaisen kanssa.

Toimii vierailevana professorina Kiinan Kantonissa, Guangzhoun kaupungissa, GDUT Guangdong University of Technologyssa, jossa opettaa muun muassa puun ja bambun käyttöä arkkitehtuurissa ja rakentamisessa.

Perheeseen kuuluu vaimon lisäksi neljä lasta.