
Kaipaatko juhannustansseihin? Niitä ei nyt ole, mutta Susa Matson antaa vinkin: "Mankka soimaan ja omat laituritanssit pystyyn!"
Lavat ovat kiinni, mutta se ei estä tanssimista. Susa Matsonin mies ei kuitenkaan tanssi, ja siihen on selvä syy.
Tanssia voi vaikka yksin eikä muita tarvitse miellyttää. ”Sun pitää miellyttää itseäsi niin, että kun katsot peilistä, sanot, vitsi sä oot makee!” Susa Matson rohkaisee. Kuva: Jaana Kankaanpää
Nicke Lignell ja Susa Matson tanssivat MTV3-kanavan Tanssii tähtien kanssa -kilpailun finaalissa Helsingissä 11. toukokuuta 2008.Suomalaista tangoa, argentiinalaista tangoa, lavatansseja, salsaa.
Niitä kaikkia opettaa espoolainen Susa Matson. Ja ne kaikki kelpaisivat meille muillekin, kun juhannus on nurkan takana, mutta tanssilavat koronan vuoksi säpissä.
Miten selvitä kesästä ilman lavatansseja?
”Nyt vain omat bileet ja laituritanssit pystyyn! Mankat soimaan ja vedät siinä yksin tai oman parin kanssa ja laulat!” hän rohkaisee ja kaappaa kainaloonsa kesäisen koivun kotinurkillaan Espoossa.
Kivenheiton päässä Ison Omenan kauppakeskuksesta on Matinkylän ranta ja Matsonin koti. Oma mansikkapaikka on kuitenkin Kustavissa, jossa Matson on joskus mennyt juhannustansseihinkin. Pääsääntöisesti hän kuitenkin välttelee lavoja.
”Suomalainen lavatanssi on kulttuurisesti hieno laji, joka innostaa ihmisiä. Mutta ilmapiiri on minusta välillä seksistinen. Naiset istuvat rivissä ja äijät saavat valta parhaat. Kaiken lisäksi pitäisi tanssia kaksi biisiä, vaikka mies ei jollakin tapaa miellyttäisi”, Matson lataa.
Usein ajatellaan, että tanssimaan pitää lähteä, ettei toinen loukkaannu. Matsonin mielestä siinä loukkaa itseään.
”Miksi ketään pitäisi miellyttää? Kieltäytyä saa aina, vaikka mahdollisuuden voi toki antaa ja yllättyä positiivisesti. Mutta se, jota haetaan, saa päättää, tanssitaanko vai ei.”
Kuinka lavakulttuuriin pitäisi sitten suhtautua? Ainahan sinne tälläydytään tai ehostetaan edes vähän.
”Sun pitää miellyttää itseäsi niin, että kun katsot peilistä, sanot, vitsi sä oot makee! Ulkonäköön et voi paljoa vaikuttaa, mutta tyyliin ja hymyyn voit. Jokainen on kaunis ja itsensä laittaminen ihanaa!”
Miehen pitäisi puolestaan käydä ainakin suihkussa, pestä hiuksensa ja ottaa vaihtopaitoja mukaan.
Hyvää tanssitaitoakaan ei Matson määrittelisi. Hänelle itselleen on joskus vinkattu hyvää tanssittajaa ja kun Matson haki, vienti olikin pettymys.
”Hyvä tai huono tanssija on henkilökohtainen kokemus. Osaa haetaan koko ajan, vaikka yhden inhokki on toisen suosikki ja päinvastoin.”
Matson alleviivaa myös lavatanssin merkitystä mielenterveydelle.
”Kun ihmiset ovat päässeet tanssiin sisään, heidän koko virttynyt olemuksensa on muuttunut, tukka on leikattu ja laitettu huulipunaa, joskus puolisokin mennyt vaihtoon. Itsetunto on noussut maton alta pilviin!”
Tanssi on hyvää ehkäisyä myös dementiaan, se pitää yllä motorisia ja musiikillisia taitoja ja sosiaalisuutta.
”Vaikutus on maagista, ihan mieletöntä!”
Matson karttelee lavoja myös siksi, että joskus joku pahoittaa mielensä siitä, että ammattilainen tulee ja vie vähätkin viejät.
Opettajana Matson ei aseta tavoitteita oppilailleen.
”En opeta ketään tanssimaan, vaan teet sen itse. Tehtäväni on kannustaa, opettaa ja inspiroida ihmistä, joka on itse innostunut, oppiihan ihminen itse lukemaan ja kävelemäänkin, kun saa neuvoja ja harjoittelee.”
Matson itse innostui tanssista pikkutyttönä. Hän piirteli, eikä harrastuksia oikein ollut. Satubaletti oli ollut tyhmää, ja balettikoulun ryhmä tuli täyteen Matsonin nenän edestä – onneksi, sillä ankara venäläinen nutturapäinen opettaja pelotti jo ovella.
”Äitiä se harmitti, mutta minä näin sitten telkkarista 9-vuotiaana kilpatanssia ja tyllipuvut, ja sanoin äidille, että tollasta!”
Matson meni Swing-koulun tunneille Olympiastadionin lähelle rohkeamman serkkunsa kanssa, mutta seuraaville tunneille hän menikin jo yksin.
”Ekalla tunnilla joku nuori poika tuli heti pokkaamaan minua ja kun tunti alkoi, olin ihan myyty lajille.”
Matson jatkoi harrastusta aikuisena ja tanssi show- ja kilpatanssia maajoukkueessa ja Suomen huipulla 20 vuotta.
”En koskaan ajatellut, että olisin mitenkään erityisen hyvä. Menin kisoihin ja vaikka alettiin pärjätä, sekin oli ihan sama, kunhan oli kivaa ja mukavia ihmisiä.”
Hän halusi alunperin opiskelemaan taideteolliseen korkeakouluun, mutta kun ei päässyt, meni meikkitaitelijakouluun ja pärjäsi myös body painting -kisoissa.
Ura kilpatanssijana tuo rahaa vain voittajille, mutta kisamatkat maksavat.
”Puvut maksavat ihan jätskiä ja hunajaa. Kyllähän se karsii harrastajia, jos ei ole rahaa. Itse kävin töissä meikkaajana kahdeksan tuntia ja sitten treenit päälle.”
Opettajana Matson ohjaa nousuja ja laskuja, suuntia ja ajoituksia, miehen ja naisen askeleita ja kuvioyhdistelmiä.
”Opettamisessa on niin, että kaikki hyvät tanssijat eivät osaa opettaa, mutta huonokin tanssija voi olla hyvä opettaja.”
Kilpauran jälkeen hän hankki tuomaroinnin pätevyyden, mutta ei pidä tuomaroinnista.
”Kilpatanssissa tuomarilla on niin iso näkemys, kun taas juoksemisessa voittaa se, joka ylittää ensimmäisenä maaliviivan. Tanssi on enemmän taidetta kuin urheilua.”
Koronakevät on tarkoittanut kurssien keskeytymistä, mutta joitakin yksityistunteja Matson on antanut. Koska omaa tanssikoulua ei ole, vuokratkaan eivät juokse.
Nettitunnit eivät ole häntä varten.
”Olen niin 1800-luvulta, etten osaa käyttää näitä vehkeitä!” hän sanoo verkkolähetyksistä.
Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmassa Matsonille ei tullut virallista voittoa, mutta ensimmäisellä kaudella näyttelijä Nicke Lignellin parina heltisi hopeaa.
”Me oltiin ihan voittajia ja liekeissä, koska tulimme vähän kuin puskista ja olimme kisan musta hevonen.”
Muut parit olivat ennakkosuosikkeja, ja Matson opetteli Lignellin kanssa paitsi tanssin askelia myös vuorosanoja televisioon:
”Me mietittiin, mitä sanotaan, jos tiputaan. Että joo, oli ihan kivaa. Meillä oli Nicken kanssa ihan satumainen stoori, match made in heaven!”
Pariensa jatkotanssimisesta Matson ei tiedä, mutta osa soittelee kuulumisia. Ainakin osallistujien tanssikäsitykset muuttuivat, sillä kevyennäköinen liitely käsivarsilla vaatii työtä ja vie usein jalat rakoille.
Matson on tanssinut kilpaa eri parien kansa Suomessa ja käynyt Kuubassa tanssimassa kuumaa salsaa ja haaveilee tangosta Argentiinassa, eikä puolisolla ole näihin sanomista.
”17 vuotta on oltu yhdessä ja hän on ihana eikä yhtään mustasukkainen. Hän kiipeilee Ranskassa ja tanssi on mun elämäni.”
Matsonin lääkäripuoliso ei juurikaan tanssi.
”Häntä ottaa päähän, kun mä oon niin hyvä!”
Susanne Matson
Syntynyt helmikuuta 1969 Helsingissä, asuu Espoossa.
Alkuperäinen koulutus meikkitaitelija.
Tunnetaan paremmin tanssiopettajana, tanssikoulu High Heels, Elixia ja yksityistunnit.
Show- ja kilpatanssin ammattilainen 1990-luvulla.
Bravuureita vakiotanssit eli hidas valssi, tango, wieninvalssi ja fokstrot, joissa hän kisasi Santtu Otsamon kanssa ammattilaisena.
Tanssii tähtien kanssa -opettaja kahdeksalla tuotantokaudella, opetuspareinaan Nicke Lignell, Wilson Kirwa, Jethro Rostedt, Veeti Kallio, Risto Kaskilahti, Juhani Tamminen, Kaj Kunnas ja Jarkko Tamminen.
Puoliso urheilulääkäri Aleksi Kallioniemi, ei lapsia.
Susanne Matson
- Syntynyt helmikuuta 1969 Helsingissä, asuu Espoossa.
- Alkuperäinen koulutus meikkitaitelija.
- Tunnetaan paremmin tanssiopettajana, tanssikoulu High Heels, Elixia ja yksityistunnit.
- Show- ja kilpatanssin ammattilainen 1990-luvulla.
- Bravuureita vakiotanssit eli hidas valssi, tango, wieninvalssi ja fokstrot, joissa hän kisasi Santtu Otsamon kanssa ammattilaisena.
- Tanssii tähtien kanssa -opettaja kahdeksalla tuotantokaudella, opetuspareinaan Nicke Lignell, Wilson Kirwa, Jethro Rostedt, Veeti Kallio, Risto Kaskilahti, Juhani Tamminen, Kaj Kunnas ja Jarkko Tamminen.
- Puoliso urheilulääkäri Aleksi Kallioniemi, ei lapsia.
”En opeta ketään tanssimaan, vaan teet sen itse. Tehtäväni on kannustaa, opettaa ja inspiroida.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
