Lapuan Raamattu sai tarinan mukaan nimensä isonvihan aikaan kylän pakokiven ansiosta

Juhani Heinola (vas.) ja viljelijä Jari Mäkinen Raamatun läheisillä peltolakeuksilla, joita riittää silmänkanta­mattomiin. 

Lapuan pohjoislaidalla, keskellä Etelä-Pohjanmaan ja koko Suomen suurimpia viljelyslakeuksia, levittäytyy Hellanmaan kylä. Eräs kylänosa, Raamattu, on saanut tarinan mukaan nimensä isonvihan aikaisista tapahtumista 1700-luvun alussa.

Kansan suussa puhuttuna siirtynyt tieto kertoo, että Raamatussa sijaitsevalle pakokivelle on silloin paettu pitkin Pohjanmaata rettelöineitä ja ryöstelleitä venäläisiä.

Kun pakomatka on edelleen jatkunut, on kiven päälle jäänyt vain yksinäinen Raamattu.

Eniten keskustelua tapahtumista herättänyt teksti lienee Juho Kytömäen kirjoitus 1900-luvun alusta. Näin arvelee Lapuan Sanomien entinen päätoimittaja Juhani Heinola, joka on tätä nykyä eläkkeellä.

”Siinä ilmenee kuitenkin epätarkkuuksia, kuten väite siitä, että Raamatussa olisi 1700-luvun alussa ollut pysyvää asutusta. Myöhempi asutustutkimus osoittaa, että Hellanmaan paikalla oli tuolloin ainoastaan suota, vettä ja korpea”, Heinola selvittää.

Hän on toimittanut vuonna 2000 julkaistun kirjan Minun Hellanmaani, jossa ruoditaan Raamatun kylänosan nimen syntyhistoriaa.

Teoksessa todetaan, että Lapuan historian kirjoittaja, professori Erkki Lehtinen on leimannut Kytömäen kirjoituksen mielikuvituksen tuotteeksi.

Raamatun ­pakokiveen liittyy kertomuksia myös Suomen sodasta vuodelta 1808. Tuolloinkin suomalaiset ovat puhuttuna levinneen perimätiedon mukaan paenneet Raamatun saareen idästä saapuneita kasakoita.

Vaikka Kytömäen teksti on sinällään fiktiivinen, ei kertomuksia 1700-luvun tapahtumista voi leimata kokonaan keksityiksi.

”Tarinat toistuvat useaan otteeseen eri aikakausilta peräisin olevissa lähteissä. On mahdollista, että Raamattuun todella paettiin jo isonvihan aikaan, mutta pakolaiset olisivat olleet kyröläisiä”, Minun Hellan­maani -kirjassa spekuloidaan.

Kertomus pakokiven tapahtumista on yhtä kaikki muuttunut ajan saatossa legendaksi, joka on sitkeästi elänyt näihin päiviin saakka.

”Jos ja kun Kytömäen kertomuksesta jätetään pois ne ainekset, jotka sitovat tarinan hellanmaalaiseen asutukseen, jäljelle jää historiallisestikin hyväksyttäviä aineksia”, kirjassa todetaan.

Raamatun kylään pakopaikkana viitataan vielä 1940-luvun sotavuosina julkaistussa kirjoituksessa, joka löytyy Toijanniemen koulupiirin kulttuuriympäristön tutkimuspiirin julkaisemasta vihkosesta:

”Vanhasta Raamatunkylästä, isonvihan piilopaikasta, on jälleen tullut vainolaisten hätyyttämille suomalaisille turvapaikka. Kylän useimmat talot ovat täynnä karjalaisia, etäisten salokylien asukkaita, jotka suhtautuvat kylän asukkaiden antamaan apuun hartaalla ja liikuttavalla kiitollisuudella.”

Kesän juttusarjassa MT vierailee oudonnimisissä paikoissa ja selvittää tarinoita nimien takana.