"Mikään suomalaisten myrkkysienten myrkky ei vaikuta ihon läpi" – sieniä ei kannata pelätä puutarhassa, ne ovat tärkeä osa monimuotoisuutta

Kaunis punakärpässieni löytyy monilta pihoilta ja puutarhoista. Se kasvaa usein ryhmänä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Nurmikolla ja polkujen varsilla usein viihtyvä ryhmätuhkelo on kelvollinen ruokasieni. Se ei kuitenkaan ole yhtä herkullinen kuin näköislajinsa nurmimaamuna. Kuva: Terhi Pape-Mustonen

Monimuotoisessa puutarhassa viihtyvät paitsi erilaiset kasvi- ja eläinlajit, myös monipuolinen valikoima sieniä. Tänä kesänä lämmin ja kostea sää on houkutellut monia lajeja esiin tavallista aikaisemmin. Pihoilla ja puutarhassa voi nousta myös sieniä, joita ei löydy ympäröivältä alueelta.

"Osa sienistä on kalkinsuosijia, osa typen. Kun puutarhaa lannoitetaan eri tavoin, paikoille voi nousta myös erilaisia sieniä", suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff Luonnontieteellisestä keskusmuseo Luomuksesta kertoo.

Sienten tunnistus ja tutkiminen ovat mukavaa puuhaa. Eri vuosina esiin voivat nousta eri sienet.

"Sienten maailma on niin monimuotoinen, että sieltä löytyy paljon hienoa ja kaunista. Esimerkiksi punakärpässieni on yleinen puistoissa ja puutarhoissa. Se on koristeellinen ja inspiroi monia taiteilijoita."

Sieniä harrastetaan niiden poimimisen lisäksi lajintunnistuksen ja valokuvaamisen kautta. Suomalaisista metsistä löytyy käsitöiden ystäville myös hienoja värjäyssieniä, joilla lankoihin saa voimakkaita ja eläviä sävyjä.

Sienten rihmastoilla on myös puutarhassa tärkeä tehtävä.

"Niillä on mielettömän tärkeä merkitys hiilen sidonnassa ja ravinteiden kierrossa. Monipuolista sienilajistoa kannattaa tavoitella puutarhassa samalla tavalla kuin esimerkiksi pölyttäjille rakennetaan hyönteishotelleja", Bonsdorff kehottaa.

"Koko maaperän verkosto toimii yhteistyössä eivätkä puut edes kasvaisi ilman sieniä. Jos pihassa on paljon eri puulajeja, siellä on myös paljon eri pintajuurisienilajeja."

Ihanteellisessa sienipuutarhassa on erilaisia luonnonmukaisia osia, esimerkiksi kosteita ja varjoisia sammalikoita. Lahopuu ei ole puutarhassakaan roska.

"Lahopuuta, esimerkiksi kaadetun puun korkeaa kantoa tai runkoa, voi käyttää osana istutuksia, jos se ei sellaisenaan viehätä silmää. Rungosta saa esimerkiksi luontaisen tuen köynnöskasveille", Bonsdorff vinkkaa.

"Monet tutut ruokasienet, kuten iso osa tateista, ovat pintajuurisieniä ja elävät yhteiselämää puun kanssa. Kun pihapuulle tulee ikää, myös sen kanssa viihtyvä sienilajisto alkaa runsastumaan."

Tatteja voi löytää erityisesti puutarhojen suojaisista, sammaleisista osista. Nurmikolle voi nousta pintajuurisienten lisäksi lahottajasieniä, jotka hajottavat kariketta tai nurmikon alla lahoavaa puun juurta.

"Lahopuissakin on paljon ruokasieniä, kuten mesisieniä, koivunkantosieniä, vinokkaita ja kuusilahokkaa", Bonsdorff listaa.

Sieniä voi myös viljellä. Esimerkiksi osterivinokasta voi ympätä kaadettuun puunrunkoon tai kantoon. Valmiita ymppejä voi ostaa. Pihaan voi myös siirtää sienirihmastoa omasta metsästä.

Nuijamesisieni on aggressiivinen puuntappaja ja se lahottaa rungon nopeasti. Puissa kasvavilla sienillä on kuitenkin hyvin suuria eroja.

"Usein puu kaadetaan pihasta aivan turhaan, kun sen runkoon ilmestyy sieni. Jotkin sienet ovat puulle aivan harmittomia. Sienilaji kannattaa määrittää. Arboristeilla on nykyisin erilaisia keinoja runkojen tutkimiseen esimerkiksi ultraäänellä", Bonsdorff kertoo.

Lahon puun kohdalla on punnittava pihaa käyttävien ihmisten turvallisuutta. Sitä voi joutua joskus pohtimaan myös myrkkysienten kohdalla.

"Sienten vaarallisuus riippuu pihaa käyttävien lapsien ja lemmikkien käyttäytymisestä. Lapset ovat usein uteliaita ja tekevät sienistä leikeissä soppaa. Siitä ei yleensä ole haittaa. Tilanne on eri, jos myrkkysienten osia niellään. Vähän isommille lapsille voi jo opettaa, ettei sieniä pidä laittaa suuhun”, Bonsdorff kertoo.

"Mikään suomalaisten myrkkysienten myrkky ei vaikuta ihon läpi."

Suomessa tavataan 5–6 tappavan myrkyllistä sientä, joista suurin osa kasvaa metsissä. Myrkytysten vakavuudessa on suuri merkitys sillä, mitä sienilajia on syöty ja kuinka paljon.

Sienissä on paljon erilaisia myrkkyjä, joista pahimmat, solumyrkyt, eivät vähene keittämällä eivätkä kypsentämällä. Myös ihmisen ikä ja koko vaikuttavat myrkytyksen vakavuuteen, lapset ovat herkimpiä.

Suurin osa tapahtuvista myrkytyksistä on lieviä, ja usein ruokamyrkytyksiä, jolloin on syöty pilaantunutta sientä. Riskeistä johtuen esimerkiksi ruokasientä ei saa koskaan määrittää pelkästään kuvan perusteella, vaikka sienten lajimääritystä tehdään harrastuksena kuvista esimerkiksi erilaisissa Facebook-ryhmissä.

"Sieniharrastuksen tueksi kannattaa hankkia uusi, laaja ja suomalainen sienikirja, jonka perusteella oman pihan ja lähiympäristön sieniä voi tutkia ja opetella", Bonsdorff kehottaa.