Ihmiset & kulttuuri

Tuhannet fanit seuraavat Keisalan lehmien elämää somessa – Anna Länsisalmi-Keisala kertoo maitotilan elämästä selkeästi kanavallaan: "Kaikki huomaa, miten hyvin meillä hoidetaan eläimiä”

Anna Länsisalmi-Keisala levittää lehmärakkautta ja maalaisjärkeä Töysästä YouTuben kautta ympäri Suomen.
Petteri Kivimäki
Anna Länsisalmi-Keisalan someura lähti ensilentoon, kun hän teki opinnäytetyön Keisalan tilan ja maidontuotannon tunnettuuden kasvattamisesta. ”Huomasin, että kaupunkilaisista osa on ihan pihalla. Tietoa maitotiloista tuodaan esille vaikeasti.”

Nainen hymyilee ja halaa rennosti makoilevaa lapinlehmää.

”Moikka! Mä oon Anna, ja tää on mun Maalaisjärki-kanava. Mä kerron tällä kanavalla meiän Keisalan tilan arjesta, eli meillä on maidontuotantotila, jossa on noin sataviiskytä lehmää.

Ne on täällä pihatossa vapaana, eli Nuorgam ja kaikki muutkin ne saa täällä käydä makoilemassa milloin haluu, lypsyllä, syömässä, hengailee parhaitten kavereitten kanssa...”

Videon kommenttikenttä täyttyy. ”En kestä, mäkin haluan halia lehmiä!” ”Mikä on hieho?” ”Miksi lehmältä otettiin sarvet pois? ”Miks ei niitä lehmiä voi pitää vapaana luonnossa ja syötäisiin lehmän lihaa?”, ”Mun lemppari on Ottilia!”, ”Ihana Anna!”

Anna Länsisalmi-Keisala vastailee kärsivällisesti kysymyksiin: osaan suoraan kommenttikentässä, joihinkin seuraavilla videoilla. Hän kertoo videoilla lypsykarjatilan arjesta, peltotöistä ja eläinten hoidosta sekä niiden persoonista.

Kysyjiä riittää. Maalaisjärki-kanava on Suomen suosituimpia maatalousaiheisia YouTube­kanavia. Sillä on liki 19 000 tilaajaa.

Länsisalmi-Keisala luottaa avoimuuteen. Positiivisen palautteen määrä voi johtua myös siitä, hän arvelee. ”En ole kasvoton yritys, vaan henkilö. Kaikki huomaa, miten hyvin meillä hoidetaan eläimiä.”

Kun Omppu-lehmä lähti teuraaksi, Länsisalmi-Keisala kertoi katsojilleen siitäkin.

Maidontuottajilla olisi toisinaan ymmärtäväisyydessä petraamista, hän pohtii. ”Hirveän nopeasti suututaan, jos kuluttajat sanovat mielipiteensä asiasta, josta eivät tiedä mutta josta ovat lukeneet. Kiihdytään, eikä kuunnella toisen mielipiteitä.”

Silloin syntyy vain tarpeetonta vastakkainasettelua: ”Kaikki te maidontuottajat olette juuri tuollaisia! Ette kuuntele!”, kuulee hänen mukaansa sanottavan eri keskustelufoorumeilla.

Kannattaa ottaa happea ennen kuin lähtee vastaamaan, Länsisalmi-Keisala toteaa. Jos joku sanoo verkossa, että maito kuuluu vasikoille, hän kertoo, kuinka tilalla maitoa tulee niin paljon, että sitä riittää molemmille. Vasikat saavat maitoa kolmen kuukauden ikään saakka.

Myös hänen ystäväpiirissään on kasvissyöjiä. ”Pitää ottaa huomioon, että kaikki eivät halua syödä lihaa tai juoda maitotuotteita.”

Länsisalmi-Keisalan on helppo ymmärtää sitä, miksi monelle maitotilan arki on täysin vierasta.

Ennen muuttoaan Etelä-Pohjanmaan Töysään hän oli kaupunkilaistyttö, jolla oli erikoinen harrastus. Helsingissä hän työskenteli puhelinoperaattorilla, näki kavereita ja otti kaupunkielämästä ilon irti. Mökillä Lapinlahdessa odotti toinen todellisuus: naapurin maitotila, jonka karjaa Anna oli hoitanut pienestä pitäen.

Kuusivuotiaana aikansa naapurin lehmiä ihailtuaan hän oli mutkattomasti kysynyt itseään kymmenen vuotta vanhemmalta Katja Weimanilta, saako tulla silittämään eläimiä.

Hetki oli ystävyyden, rakkauden, Nuorgamin ja oikeastaan koko nykyisen elämän alku. Anna viihtyi navetassa niin hyvin, että palasi sinne aina tilaisuuden tullen.

Kun Katja jäi äitiyslomalle, Anna tuli lomittamaan tilalle. Kun eläimet vietiin vuotuisiin karjanäyttelyihin, hän tuli mukaan auttamaan.

Karjanäyttelyt tarkoittivat myös valvomista: lehmiä oli tarkkailtava vuorokaudet läpeensä, jotta ne varmasti olivat puhtaimmillaan kehässä.

Eräänä kesänä Keisalan tilan keskimmäinen poika Ossi­Keisala kulki näyttelyssä yövahtina. Hän huomasi viehättävän naisen, joka tosin oli keskittyneempi lehmien hoitoon kuin flirttiin.

Ossi päätti laittaa Annalle netissä viestiä. Koska hän ja Ossi eivät olleet Facebook­kavereita, viesti arkistoitui näkymättömiin muut-kansioon.

Länsisalmi-Keisala huomasi viestin vasta puoli vuotta myöhemmin: ”Et varmaan koskaan näe tätä. Jos näet niin tiiät, että sulla oli ihailija.”

Ossi tuli vastaan vielä myöhemmin Tinderissä. ”Siellä mätsättiin ja siitä lähti.”

Petteri Kivimäki
Monien katsojien suosikki on lapinlehmä Nuorgam. Katsojat ovat jännittäneet, kun Nuorgam on sairastunut, seuranneet sen näyttelymenestystä ja iloinneet Annan kanssa ensimmäisestä lehmävasikasta.

Anna ei aluksi edes tiennyt, että Ossilla oli kotonaan lehmiä.

Anna lähti opiskelemaan tradenomiksi, mutta kesät ja monet viikonloput kuluivat silti töissä Ossin kotitilalla. Lopulta maalaiselämä voitti.

Oma perhe jäi Keravalle. ”Kun olin kesätöissä tilalla vikaa kesää, iskä sanoi, että tuu jo pois sieltä. Pikkuhiljaa he tottuivat ajatukseen. Isä on sanonut, että mitä vaan mä päätän, hän tietää, että päätös on oikea.”

Välillä kavereita, perhettä ja liikkumisen helppoutta miettiessä iskee haikeus. Ennen koronaa hän kävi kaupungissa vähintään kerran kuukaudessa.

Töysä tuntuu silti kodilta. Alue on eläväistä seutua, ja luonto on aina lähellä. ”Täällä näkee tähdet tosi usein. Pimeä ei pelota.”

Maalle muutto mahdollisti myös hevosten hankkimisen omaan pihaan. On itsepäinen norjanvuonohevonen Jane, minishettis Max ja herkkä eestinhevonen Ahara.

Eläinrakas nuori emäntä on tuonut omaa otettaan tilalle. Hän haluaa, että lehmät pääsevät ulkoilemaan, kun se vain on mahdollista.

Nykyisin Keisalan tilalla lehmistä puhutaan aina omalla nimellä. ”Tunnistan ne kaikki.”

Petteri Kivimäki
Ymmärrettävyys on Maalaisjärki-kanavan yksi valtti. Kanavan suosion suurin salaisuus tuntuu kommenteista päätellen kuitenkin olevan Anna itse.

Tilan nelijalkainen nettijulkkis on lapinlehmä Nuorgam.

Nuorgam tuli Länsisalmi­Keisalan elämään oikeastaan lahjana. Katja halusi palkita ystävänsä näyttelyavusta ja valvomisesta. Hän kysyi, haluaisiko Anna pienen lapinlehmävasikan.

Monet muutkin lehmät ovat saaneet faneja. ”Yllätyn, kun kommenteissa joku tulee sanomaan, että Nojatuoli on paras, vaikka sitä ei ole näkynyt moneen jaksoon.”

Länsisalmi-Keisala halusi tuottaa helposti lähestyttävää sisältöä, selkokielellä. Jos maitotilalla ei ole koskaan käynyt, hieho tai ummessa oleva lehmä voivat olla uppo-outoja käsitteitä.

Tavoitteena on tehdä kaksi jaksoa viikossa. Työ karjan kanssa vie kuitenkin niin paljon aikaa, että tubetus on toistaiseksi kakkossijalla.

Eniten hän nauttii hetkistä, jolloin saa puuhastella navetassa yksin. Kuulokkeista raikaa YleX ja DJ Orionin valitsemat elektronisen musiikin helmet, joiden tahdissa voi välillä tanssahdella.

”Jokainen on omasta onnellisuudestaan vastuussa. Olen onnellinen, mutta tavoitteissani en ole vielä valmis – matkaa on.”

Lue lisää:

Lehmärakkaus leviää! Maalaisjärki-kanava pokkasi Youtube-gaalassa Vuoden opetuskanava -palkinnon

Leijonien kultahuuma näkyy myös maatiloilla – lapinlehmä Nuorgam sai juhlan kunniaksi kylkeensä siniristilipun

Petteri Kivimäki
Anna kuvaa ja muokkaa yhä kaiken sisältönsä puhelimella. ”Kun saisi vähän rahaa, pitäisi ostaa kunnon tietokone. Muokkauksiin menee niin paljon aikaa.”
Lue lisää

Tilat ja lomitus kestivät koronan

Maidontuottaja: Valio unohti tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden

Valio unohti vastuullisuuden ja tasapuolisuuden

Suomalaisyritys vie osaamista Japanin maitotiloille: Kolminkertainen tehokkuus keskivertoon verrattuna, kehuu paikallisen tilan johtaja