Ihmiset & kulttuuri

Filmikuvaus elää uutta tulemistaan parikymppisten harrastajien ansiosta – ”Filmikuvauksessa on pakko olla harkitseva ja keskittyä siihen, mitä tekee”

Parikymppiset ovat löytäneet filmikuvaamisen pariin, vaikka digitaalisia kuvia otetaan jatkuvasti enemmän.
Jarkko Sirkiä
Digikameroiden ja älypuhelinten esiinmarssin jälkeen filmikameroita on ollut tarjolla edullisesti. Filmikuvaamisessa on yhä oma viehätyksensä, tietävät alan harrastajat.

Lähes jokaisen taskussa kulkee jatkuvasti kännykkä, jolla kuvien räpsiminen on helppoa, halpaa ja nopeaa. Kaikkia filmikameroita ei kuitenkaan ole kuopattu eikä pimiöitä suljettu, Tampereen Valokuvausseura ry:n kuvakilpailu- ja pimiötoimintavastaava Jari Ahola kertoo.

”Parikymppiset ovat filmin uuden tulemisen takana. Tietenkin osa entisistä filmikuvaajista on myös tehnyt paluun filmin pariin, kun omista nurkista löytyykin vanha filmikamera. Filmien valmistajatkin ovat huomanneet ilmiön, ja markkinoille tulee myös uusia tuotteita.”

Aholalla, kuten monella muullakin, filmikuvaaminen jäi vuosituhannen alussa, kun digikamerat valtasivat markkinat. Hän kuitenkin palasi filmikuvaamisen pariin vuonna 2006, kun ammattitasoisia filmikameroita alkoi saada pilkkahintaan.

Nykyään Ahola vetää mustavalkovedostamisen kurssin joka syksy ja kevät valokuvausseuran tiloissa Lielahden kartanossa. Hän on huomannut, että vuodesta 2010 lähtien kiinnostus filmikuvaamiseen on ollut kasvussa, vaikka digitaalisten kuvien määrä kasvaakin maailmassa jatkuvasti.

”Filmikuvaaminen tarjoaa rauhallista tekemistä, sillä filmikuvauksessa on pakko olla harkitseva ja keskittyä siihen, mitä tekee.”

Koska nykyajan diginatiivit eivät ole välttämättä koskaan ottaneet yhtään kuvaa filmikameralla, filmikuvaus aiheuttaa välillä hauskoja väärinkäsityksiä.

”Etenkin lapset saattavat pitää filmikameraa ihan huijauksena, sillä kuva ei ole heti näkyvissä kameran ruudulla”, Ahola kertoo.

Filmikuvaamisessa viehättävät ainakin sen tarjoamat taiteelliset mahdollisuudet sekä se, että digikuvat koetaan hieman sieluttomina.

”Digikuvillehan on jos jonkinlaisia jälkikäsittelymahdollisuuksia. Erilaisilla filttereillä luodaan kliiniseen kuvaan tunnelma jälkikäteen, mutta filmissä itsessään on se tietty henki. Osa nykyajan nuorista filmikuvaajista haluaa kuvistaan vain skannaukset eikä vedoksia, sillä tärkeintä on saada kuviin filmimäinen ulkoasu”, Ahola pohtii.

Hän huomauttaa, että jos filmikuvaaminen kiinnostaa, harrastus ei vaadi kohtuuttomia alkuinvestointeja.

Toimivan kinokoon filmikameran voi saada muutamalla kympillä internetin markkinapaikoilta tai alan liikkeistä. Omaa pimiötäkään ei tarvitse alkaa rakentaa, vaan Suomen isoissa kaupungeissa toimii edelleen liikkeitä, joissa filminsä saa kehitettyä, ja joillain kameraseuroilla on edelleen toiminnassa olevia pimiötä.

”Ainakin itselleni osa filmikuvaamisen viehätystä on kuitenkin juuri se tekemisen prosessi. Jos valmistaa kuvansa itse, se tarjoaa mahdollisuuden tehdä omin käsin jotain konkreettista”, Ahola sanoo.

Lue lisää

Kun maailma alkoi olla riittävän avoin, murteet alkoivat tuntua muodikkailta – ”Kyse on siitä, missä vaiheessa omien kielellisten juurien etsiminen ja korostaminen alettiin kokea muodikkaaksi”

Innostus lähimatkailuun sataa tulevaisuudessa entistä enemmän maaseudun laariin – asiantuntija: ”Nyt pitäisi rehellisesti ja ylpeästi kertoa kaikesta hienosta, mitä on tarjolla”

Upea kuva iltahetkestä: "Ihmettelin, kun menevät niin rauhassa" – tamperelainen Pentti Viljanen pääsi todistamaan hirviperheen ja joutsenten yhteisuintia

Leikkiperinteen siirtäminen vaatii aikuisilta vaivannäköä – ”Lapset saattavat ensin jopa pelästyä sitä tunnetta, kun tulee hiki ja hengästyttää”