Ihmiset & kulttuuri

Pitkän linjan tanssiopettaja Tahvanainen on nähnyt Elvis-hurmion ja päässyt opetusreissullaan Länsi-Afrikan kuninkaan vieraaksi

Opettaja tietää, että tango tuli Suomeen 2. marraskuuta 1913 kello 14.
Lari Lievonen
Juhani Tahvanaisen tanssikipinä syttyi poikasena, kun sukulaistytöt hakivat häissä tanssimaan.

Juhani Tahvanainen on harvinaisuus suomalaisilla tanssiparketeilla. Hän on tanssinut jo Elviksen ajoista, kiertänyt ympäri maailmaa, tuonut uusia tanssilajeja Suomeen ja kehitellyt jopa oman tangon.

Yhä hän opettaa niin ohjaajaksi opiskelevia kuin häävalssin askelia haparoivia nuoria.

Omaan nuoruuteen 1950- ja 60-luvuilla kuului kuitenkin rock.

”Elvistä ihailtiin, jäljiteltiin vaatteita ja hius-, pukeutumis- ja tanssityyliä. Lanneliike teki vaikutuksen koko maailmaan, ja kumijalkarock oli jotakin aivan uutta. Opettelin soittamaan sähkökitaraakin”, Tahvanainen muistelee.

Seuraavana lavalle pomppasi Beatles, joka toi kärkikengät ja diskomusiikin – ja tuhosi suomalaista lavatanssikulttuuria.

”Se vei paritanssia taaksepäin, kun naiset tanssivat ringissä käsilaukut keskellä ja miehet vain katsoivat.”

Lavoja oli noussut Suomeen sotien jälkeen, kun ilonpito oli taas mahdollista. Niillä tanssittiin valssia, humppaa ja vaihtoaskelin foksia.

”Tango tuli Suomeen 2. marraskuuta 1913 kello 14”, Tahvanainen tietää.

Tarkka aika on tiedossa, koska kyseessä oli Toivo Niskasen ensimmäinen tangotanssinäytös Apollo-teatterissa.

Lari Lievonen
Juhani Tahvanainen näyttää mallia tapanintansseihin varaparinsa, entisen oppilaansa ja nykyisen tanssiohjaajan Jo La Guardian kanssa.

Tahvanaisen tanssikipinä syttyi poikasena, kun sukulaistytöt hakivat häissä tanssimaan. Nuorukainen opetteli askelia Tuupovaaran kirjaston ainoasta opuksesta, ja paineli harjoittelemaan lavoille ja seuraintaloille pyörällä tai mopolla.

Isä oli Kontiolahden Lehmossa tunnettu seppämestari, joka takoi kaikkea viikatteista lumiauroihin ja bussien jousiin.

”Isä sanoi, että tätä älä tee, vaan hanki itsellesi kunnon ammatti. Sen verran kokeilin, että tiedän, mitä se on.”

Pojasta tuli opettaja.

”Ajan vaikuttajia olivat Åke Blomqvist ja Veikko Niemelä, joka oli kansanvalistustyyppinen mies ja halusi, että suomalaiset takametsienkin ihmiset oppivat tanssimaan oikein.”

Blomqvist taas oli persoona, joka saattoi sanoa tylysti, että ”hyvä herra, kättä ei pidetä naisen takapuolen päällä”.

Tahvanainen tanssi kilpaa vuoteen 1975, jolloin tuttava pyysi valssiopetusta naimisiin menevälle kaverilleen. Tahvanainen opetti, sana kiiri ja pian Niemelä kehottikin keräämään porukan ja opettamaan lisää.

”Ajattelin, ettei kilpatyylillä pärjää lavoilla eikä minulla ollut opetukseenkaan aluksi varsinaista paloa. Mutta kun pyyntöjä tuli, oli kiva huomata, että oppilaat myös oppivat!”

Opetus muuttui muutenkin kilpatyylistä kansanomaisempaan, ja Tahvanainen alkoi kouluttaa alalle seuratanssinohjaajia. Se luonnistui, sillä hän oli ammatiltaan opettaja. Joensuuhun hän perusti tanssikoulun ja nappasi sille nimen entisestä suosikkipaikastaan, helsinkiläisestä Vanhasta Maestrosta.

Opettamisen makuun päässyt mies lähti lisäoppiin Amerikkaan vuonna 1987 napsahtaneen 64 000 markan veikkausvoiton turvin. Raha oli siihen aikaan iso ja riitti kuuteen lentoon Lontooseenkin.

”Amerikassa menin eri kaupunkeihin, selvitin missä tanssitaan ja menin opettelemaan. Miamissa olin bolivialaisen ystäväni kanssa diskossa, kun poliisi ampui mustan miehen.”

Myöhemmin kutsu on käynyt maailmalle myös opettamaan. Kerran posti toi nigerialaiskirjeen – aivan aidon – jossa eräs Benjamin Nigerian kulttuuriministeriöstä kertoi törmänneensä Tahvanaisen nimeen nettisivuilla ja pyysi opettamaan.

”En uskaltanut lähteä yksin. Pyysin mukaan ruotsinsuomalaisen kaverini, ja meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa! Juhlaseremoniassa olimme Länsi-Afrikan kuninkaan vieressä emmekä ensin edes kumartaneet, vaan seisoimme siinä hölmöinä, mutta sitten ymmärsimme mennä maihin.”

Lisäjännitystä toi poppamies, joka teki vieressä taikojaan ja tutki vieraiden kelvollisuutta. Vastavierailu toteutui Göteborgiin Afrikka-viikolle, mutta ei koskaan Suomeen.

Juhani Tahvanaisen kotialbumi
Juhani Tahvanainen on tanssinut Perun valssia intiaanityttöjen kanssa ja vieraili Nigeriassa Länsi-Afrikan kuninkaan eli De Wheno Aholu Menu-Toyi I:n luona vuonna 2003.

”Aivan uskomatonta on ollut”, Tahvanainen toteaa tanssiurastaan.

”Tanssi on ollut huikea avain moneen paikkaan ja tuonut ystäviä ympäri maailmaa. Aivan hiljattain tuli opetuspyyntö Kanadasta.”

Vuosikalenterissa oli ennen koronaa myös tanssileirejä Norjassa ja Turkissa, minne tultiin ympäri Eurooppaa oppimaan argentiinalaista tangoa, swing-tansseja, salsaa ja nykyisin myös suomalaista tangoa.

Tahvanaisen kehittämä wanha tango on noussut ihan ilmiöksi ja siinä kisataan myös Suomen mestaruudesta.

Vaikka toisin voisi luulla, seura- ja lavatanssikin muuttuu ja uusia kuvioita ja opittavaa tulee koko ajan. Allekirjoittanut huomasi tämän pidemmällä tanssitauolla: kädenalitanssit oli opeteltava, jos halusi parketille. Kävelyhumppakin teki vasta tuloaan.

”Tanssi tosiaan muuttuu, mutta kyllä kävelyhumppa eli one step on meillä vanhempi kuin perinteinen humppa. Humppahan on kehittynyt musiikkina jazzfoksista ja onkin suomalaisten sambaa”, Tahvanainen selvittää.

Televisiolla on ollut suuri merkitys tanssille, kiitos Heikki Hietamiehen, Heikki Kahilan ja Tanssii tähtien kanssa -kisan. Lauantaitansseissa veivattiin vielä liki kaikki lajit vaihtoaskelin, mutta nyt yhä useampi osaa tanssilajien kuvioita. Se saattaa kauhistuttaa osaamattomia.

”Perustanssi on periaatteessa säilynyt, ja eläkeläistansseissa näkee, että ihminen menee oppimallaan tyylillä loppuun asti. Nyt opetetaan vientiä, seuraamista ja musiikin tulkintaa. Sellaista viejää arvostetaan, joka osaa kuunnella ja pysähdellä musiikin mukaan.”

Lari Lievonen
"Nyt opetetaan vientiä, seuraamista ja musiikin tulkintaa", Juhani Tahvanainen kertoo.

Tahvanaisen tunneille hakeutuu pelkkää diskohytkettä harrastaneita 30–40-vuotiaita pareja, jotka haluavat oppia perus- ja kädenalitansseja eli buggia, fuskua, rumbaa ja chachata.

Tahvanainen kannustaa oppiin, harjoitellaanhan ajotaitoakin ennen liikenteeseen lähtöä.

”On karmea tilanne, jos on ensimmäistä kertaa lavalla eikä naiset lähde tanssimaan. Kannattaa ainakin opetella valssi ja vaihtoaskeleet.”

Maine hyvästä tai huonosta viejästä saattaa levitä naistenrivissä, miehet taas tunnistavat lavaturistin olkapäällä roikkuvasta käsilaukusta. Sekahakua saisi hänestä olla enemmän, jotta valikointi vähenisi ja kaikki pääsisivät parketille.

Tahvanainen rohkaisee miehiä mukaan, sillä useammin tanssikärpänen puraisee naista eikä mies malta luopua omista jutuistaan.

”Varsinkin maalla monet miehet menevät mieluummin metsälle ja kalaan.”

Tanssitaito kannattaisi opetella, sillä se opettaa hyviä tapoja ja voi auttaa tutustumaan jopa yhden tanssin aikana.

”Moni tulee toki vain tanssimaan, mutta on lava myös deittipaikka. Siellä on eronneita ja karanneita ja monella on tarve löytää toinen ihminen.”

Lari Lievonen
”Minua on kymmenvuotiaasta kutkuttanut tanssiminen”, Juhani Tahvanainen kertoo ja näyttää otteita kotiolojen tapanintansseihin. ”Uskon, että tanssi elää uutta tulemistaan ja se näkyy opetuksessakin. Mutta opettajan ei pidä kuvitella olevansa paras, vaan saatava oppilas innostumaan asioiden opettelusta ja itsensä kehittämisestä.”

Juhani Tahvanainen

Syntynyt 11.12.1948 Tuupovaarassa

Asuu Ilomantsissa Pogostalla ja Helsingissä, opettaa vakituisesti Itä-Suomessa sekä Uudellamaalla ja viikonloppuisin eri puolilla Suomea.

Kesälahdella koulutoimenjohtajana 1973–2000

Kontiolahdella rehtorina 2000–2010

Diplomitanssinopettaja 2008

Perustanut Wanha Maestro -tanssikoulun ja kehittänyt tanssit: Wanha Tango ja tangovalssi (aikaisemmin mannetango), Jatsifoksi (aik. Foxtrot in JazzAGE ), Wanha Swing (double time swing), Lavaswing (norjalaisten folkeswing), Merimiesswing (singletime swing), Tangobolero (tangon ja boleron yhdistelmä), Iskelmätanssi (aik. rumbafoksi), Sambaswing (swingkuvioita sambamusiikkiin) sekä Latinobic-lattaritanssijumppa.

Sanoittanut sata vuotta vanhan elokuvasävellyksen Salainen perintömääräys, joka tunnetaan nyt nimellä Hilma-tango.

Perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta, neljä lastenlasta ja tanssia ohjaava naisystävä.

Harrastaa myös metsästystä, kalastusta, maalausta ja valokuvausta.

Pieni elämäkerta Kisällistä maestroksi (Eija Kormi, 2017)

Lue lisää

Karu kuva tähteydestä: "Artistit ovat pelinappuloita ja euron kuvia" – entinen tangokuningas irtisanoi myynti- ja levytyssopimuksensa

Ymmärsin tanssin liikunnaksi vasta, kun luideni tiheys mitattiin eikä lääkäri ollut uskoa näkemäänsä

Näin mahtavaa liikuntaa lavatanssi on – nyt jännitetään kesälavojen kohtaloa

Kaipaatko juhannustansseihin? Niitä ei nyt ole, mutta Susa Matson antaa vinkin: "Mankka soimaan ja omat laituritanssit pystyyn!"