Ihmiset & kulttuuri

Keskustan puheenjohtaja ei muista omien vanhempiensa erosta mitään – "Haluan parisuhteen osaksi perhepolitiikkaa"

Hallituksen lapsi- ja perhepoliittista ministerityöryhmää vetävä Annika Saarikko (kesk.) haluaa tukea vanhemmuutta paremmin. ”Kun vanhemmat jaksavat arjessa, lapset voivat hyvin.”
Sanne Katainen
Annika Saarikko kantaa ylpeydellä perhepoliitikon leimaa.

Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko haluaa nostaa vanhemmuuden ja parisuhteen osaksi perhepolitiikan keskustelua. ”Meidän pitäisi puhua vanhemmuudesta enemmän. Se on oman kokemuksenikin nojalla elämän vaativin ja hienoin tehtävä. Vanhemmuuden tukea ei ole tarpeeksi.”

Saarikon mielestä suomalaiset perheet yrittävät selvitä liian pitkään yksin. Kun työn ja opiskelujen perässä muutetaan kotiseudulta pois, suvun tuki ei aina ole ulottuvilla. Ystäväverkostokin saattaa olla ohut.

”Meillä on avun pyytämisessä liian helposti häpeän leima. Matalan kynnyksen apua on myös ollut liian vähän tarjolla. Jos apu tarkoittaa lastensuojelua, siitä on puuttunut monta porrasta välistä.”

Monilla paikkakunnilla Suomessa on jo perhekeskuksia ja kuntia, joissa lastensuojelu ja perheneuvonta tekevät yhdessä töitä. ”Mutta tarjotaanko vanhemmuuden tukea myös teinien vanhemmille? Me kyllä kysytään pikkuvauvojen vanhemmilta, että miten jaksat. Harva kysyy teinien vanhemmilta, miten he jaksavat.”

Myös parisuhteesta pitäisi puhua osana perhepolitiikkaa. Parisuhde mielletään Saarikon mielestä liikaa yksityisenä vyöhykkeenä. ”Tottakai se on jokaisen oma asia, mutta meillä pitäisi olla luontevammat kanavat erimerkiksi eroneuvonnalle.”

”Helposti puhutaan lapsilisän korotuksista ja pidetään sitä perhepolitiikkana. Perheet kaipaavat myös palveluita, ei vain etuuksia.”

Vanhemmuuden tuen kasvattaminen helpottaisi Saarikon mielestä arkea. ”Kun vanhemmat kokevat jäävänsä yksin ja selviytyminen tuntuu epävarmalta, toivottomuuden tunne lisääntyy. Hyvinvoivan aikuisen on helpompi jaksaa olla hyvä vanhempi.”

Perheiden pahoinvointi ja parisuhteiden ongelmat näkyvät erotilastoissa. Niistä huolestunut Saarikko on kertonut avoimesti omasta taustastaan avioeroperheen lapsena. Pienellä paikkakunnalla avioero aiheutti joskus hankalia tilanteita, kun tyttärellä oli eri sukunimi kuin äidillä.

”Vaikka moni asia on muuttunut, edelleen avioeroperheiden tilanteessa on kehittämisen varaan. Minulle on erityisen tärkeää, ettei kukaan avioeron kokenut lapsi joudu selittelemään taustaansa ja leimaudu sen takia. Minä en ole arvottamassa, mikä on oikea perhetyyppi.”

Saarikko oli nelivuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. ”En itse muista siitä ajasta mitään. Minulla oli rakastavia vanhempia ympärilläni ja ehkä siksi olen ollut onnekas avioerolapsi. Aikuiset osasivat hoitaa asiat.”

Vaikka lainsäädännössä on tehty viime vuosina parannuksia perhevapaan oikeuksia yhdenvertaistamalla, huolto- ja tapaamislakia uudistamalla ja yksinhuoltajien sekä monilapsisten perheiden lapsilisiä nostamalla, paljon on kuitenkin vielä työsarkaa.

”Viime vaalikaudella käynnistämäni lasten vuoroasumisen tutkimushankkeen mukaan lähes kolmasosa erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen molempien vanhempien luona. Jotta lasten oikeus aikaan molempien vanhempien kanssa toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla, pitäisi ratkoa esimerkiksi koulukuljetuskysymykset molempien vanhempien luota.”

Suurin osa eronneista vanhemmista hoitaa lasten arjen mallikkaasti. ”Meillä on myös vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan. Meillä on perheväkivaltaa ja lapsiperheköyhyyttä.”

Saarikko haluaa löytää keinot, joilla apua tarvitsevat perheet tunnistetaan ajoissa. ”Vaikka se on pieni joukko, siellä on ainutkertaisia lapsuuksia.”

Saarikko on maininnut syksyn aikana toistuvasti, että jo kymmenen vuotta Suomessa laskenut syntyvyys on kenties käännekohdassa. ”Suomessa on syntynyt 2010-luvulla historiallisen pieni sukupolvi. Nyt on päättäjien puheilla ja teoilla merkitystä sille, mitä tapahtuu seuraavaksi.”

”Olen itse allerginen sille puheelle, että ihmisiä kannustetaan lisääntymään. Ei ole minun tehtäväni arvioida, kuinka monta lasta on hyvä.”

Saarikko muistuttaa, että toteutuneen ja toivotun lapsiluvun välillä on tutkimustenkin valossa kuilu. Perhepolitiikassa kysymys niiden tuomisesta lähemmäs toisiaan. ”Kaikki eivät toki edes halua lapsia, mutta merkittävä joukko haluaisi enemmän lapsia kuin heille sitten lopulta syntyy. Yksi lapsi syntyy, mutta toisia ja kolmansia lapsia syntyy entistä harvemmille. Lapsiperheistä yhä useampi on yksilapsisia ja sitten on suurperheitä.”

Kun entistä useammassa perheessä lapsia on vain yksi, yhä useammalla ei ole sisaruksia.

”Se muuttaa yhteiskuntaa. Sisarussuhteet ovat ihmissuhteina aivan erityisiä. Tulevaisuudessa yhä useampi joutuu esimerkiksi kantamaan vastuuta omista vanhemmistaan yksin.”

Tiede- ja kulttuuriministeri Saarikko kantaa ylpeydellä perhepoliitikon leimaa.

”Minua on pidetty perhepoliitikkona ja olen siitä ylpeä. Se ei ole vähäinen rooli. Olin edellisessä hallituksessa Suomen historian ensimmäinen perheministeri ja vedän tässä hallituksessa lapsi- ja perhepoliittista ministerityöryhmää.”

Äitiyslomalla ollessaan tuoreen äidin tunteisiin kävi julkisuuteen noussut keskustelu lapsiluvun rajoittamisesta ilmaston pelastamisen nimissä.

”Viisas päättäjä ymmärtää, että on isoja muutosilmiöitä. Ilmastonmuutos on toki dramaattinen, mutta on myös dramaattinen asia, jos sukupolvi jää näin pieneksi kuin nyt on käymässä.”

”Kaikkein dramaattisinta on, jos politiikalla aletaan vähentämään toivon näköaloja. Lapsihan on aina lupaus paremmasta.”

Saarikko pitää yhtenä yhteiskunnan kantavista ajatuksista sitä, että rakennetaan maailmaa omille lapsille.

”Olemme eläneet sillä ajatuksella aina, että teen nyt töitä, jotta lapseni voivat paremmin. Sen ihanneketjun katkeaminen suututti minua. Jos laitetaan suuret ilmiöt vastakkain, että pitää valita joko maailman pelastaminen tai haave omasta lapsesta, se romuttaa ihmisyyden perusarvoja. Se oli käsittämätön rinnastus.”

Ministerin ja puoliso Erkki Papusen arki on kiireistä, mutta hän muistuttaa monen muun perheen arjen olevan varmasti kiireisempää.

”Minulla on mahtavat tukijoukot ja ennen kaikkea upea puoliso. Päätökseni hakeutua Keskustan puheenjohtajaksi ei koskenut vain minua vaan se vaikutti myös monen muun läheiseni elämään. Siksi halusin tehdä sen rauhassa ja läheisten kanssa keskustellen. Ilman Erkin tukea en olisi tähän ryhtynyt.”

Työn ja perheen yhteensovittaminen on ministerillekin arkea.

”Tunnistan nämä haasteet omassa elämässäni. Vanhemmuuden vaateet ja lapsista koituva suunnaton ilo ovat melkoista tasapainoilua.”

”En koe itseäni superihmiseksi. Koen äitinä riittämättömyyden tunnetta ja koen aika-ajoin epäonnistuneeni kasvattajana, kuten kuka tahansa meistä.”

Lapsia Annika Saarikko kuvailee valtavaksi iloksi, vaikka joillain hetkillä ilo saattaa olla kuorrutettu kuralla ja kiukuttelulla.

”Lapset ovat elämän tärkein ilo sekä minulle että miehelleni. Lapset ovat myös Suomen suurin ilo. Asialla on ihmisen kokoinen taso ja yhteiskunnan taso.”

Lue lisää

Saarikko: "Keskustan tavoitteena on väljästi asuttu ja monipaikkainen Suomi"

Saarikko: "Perheystävällinen politiikka on ainut tae sille, että Suomessa on jatkossakin työvoimaa"

Keskusta vaatii työllisyystoimia: "Kotimaista omistajuutta on tuettava"

Keskustan Saarikko: "Kemin kaltaiset investoinnit ovat enemmän kuin tervetulleita, ja toivon totisesti, että kaikki hallituspuolueet ajattelevat näin"