Ihmiset & kulttuuri

Olen ehdottomasti maanviljelijä, sanoo kreivi Henrik Creutz – "Ilman viljaa ei voi tehdä mitään muuta"

Henrik Creutzista maanviljelijän ammatti on parasta, mitä hän tietää.
Jaana Kankaanpää
Henrik Creutz esittelee vieraille Malmgårdin linnaa, jossa asuvat hänen vanhempansa ja jonain päivänä myös hän itse perheineen.

Henrik Creutz on syntynyt aateliseksi ja saanut syntymässään Suomen korkeimman aatelisarvon eli kreivin. Hän on asunut lapsuuden ja nuoruuden Sveitsissä, Saksassa, Englannissa ja Ruotsissa, mutta koko ajan kiintopisteenä on ollut Loviisan Pernaja ja siellä Malmgårdin kartano.

Creutz opiskeli Åbo Akademissa sosiologiaa ja valtiotieteitä ja työskenteli valmistuttuaan eduskunta-avustajana ja RKP:n puoluetoimistossa, mutta mielessä siinsi asettuminen Malmgårdiin.

Yliopisto-opinnot olivat Creutzista tärkeät monestakin syystä, vaikka hän tiesikin päätyvänsä suvun tilan jatkajaksi. Ensinnäkin häntä kiinnosti, miten yhteiskunta toimii. Toiseksi yliopistossa tapasi ihmisiä eri puolilta Suomea, joutui tekemään heidän kanssaan töitä ja tulemaan toimeen, vaikkei olisikaan aina samaa mieltä. Sai uusia kavereita, joista tärkein oli samasta tiedekunnasta löytynyt vaimo.

Kreivin puheessa vilahtelevat tavan takaa esi-isät ja -äidit, jotka ovat asuttaneet Malmgårdia vuosisatojen ajan. Istumme kahvilla punaisessa salongissa, minne on tavattu kokoontua illallisten jälkeen. Salonki on nykyisin vihreä, mutta nimi on jäänyt. Tarjolla on Kristina-äidin leipomia ruiskeksejä.

”Äiti on Uppsalasta ja muutti Suomeen vuonna -69, Kekkosen ajalla. Suomi oli hänelle iso juttu, sillä silloin täällä ei ollut paljon ulkomaalaisia.”

Creutz puhuu hyvää suomea, mutta perheen kotikieli on ruotsi ja koulut hän on käynyt Saksassa ja Englannissa eli nekin sujuvat. Mitä enemmän kieliä, sitä parempi, on hänen periaatteensa.

Jaana Kankaanpää
Malmgårdin isossa kirjastohuoneessa on niteitä vuosisatojen takaa.

Creutzit asuivat ulkomailla vuosia Henrikin isän Johanin työn vuoksi, mutta palasivat Malmgårdiin, kun tila siirtyi Johan Creutzille 1990-luvun puolivälissä. Kartanon mailla asui tuolloin kaksitoista ihmistä, perhettä ja työväkeä. Nykyisin oman perheen lisäksi selvitään parilla ulkopuolisella työntekijällä.

”Äiti oli ymmärtänyt Saksassa, että luomu tulee olemaan iso juttu. Tila siirtyi luomuun ja tänne otettiin Limousine-karjaa”, Creutz kertoo.

Karjasta kuitenkin luovuttiin sen työläyden ja heikon kannattavuuden takia. Päätettiin keskittyä viljaan ja luoda siitä brändi. ”Huomasimme, että luomutuotteet ovat aika harvinaisia. Avasimme puodin, jossa myytiin alkuun grahamjauhoja ja herneitä.”

Pian toiminta laajeni. Kun luomussa oltiin oltu viisitoista vuotta, Henrikin isä ilmoittautui olutharrastajakurssille ja otti mukaan oman tilan spelttiä. Niin syntyi Malmgårdin speltti- eli dinkelolut ja tilalle oma panimo.

Henrik Creutz oli ollut maataloustöissä mukana nuoresta asti ja tiesi, että aikanaan tila siirtyisi hänelle. Hän kävi kursseja ja kuunteli vanhempia osaajia. ”Sukupolvenvaihdot ovat hyvin tärkeitä. Vanhemmilta voi oppia tosi paljon ja heitä on tärkeä kuunnella. Myös virheistä oppii.”

Jaana Kankaanpää
Esi-isät ja -äidit katselevat nykymenoa kartanon seinillä. Henrik Creutz tuntee hyvin sukujuurensa.

Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin 2010-luvun vaihteessa. Tilan jatkajiksi tulivat Henrik ja hänen vanhempi veljensä Fredrik. Päävastuu on Henrikillä, sillä veli perheineen asuu nykyisin Lontoossa.

Henrik ei vaimonsa kanssa kuitenkaan muuttanut tilan päärakennukseen, Malmgårdin linnaan, vaan siellä asuvat edelleen poikien vanhemmat. ”Jonain päivänä se tapahtuu, kun lapset kasvavat ja tarvitsevat enemmän omaa tilaa. Nyt lapset käyvät täällä isovanhempien luona ja äiti tekee heille ruokaa – kertomatta meille”, Creutz virnistää.

Tilaa linnassa todella on, sillä se on Suomen suurimpia yksityistaloja. Punatiilinen, upea päärakennus valmistui vuonna 1885, ja sen rakennutti Turun ja Porin läänin kuvernööri Carl Magnus Creutz aiemman 1600-luvulta peräisin olevan puurakennuksen tilalle. Henrik on tilan 13. sukupolvi.

Jaana Kankaanpää
Uusrenessanssin tyyliin rakennetun punatiilisen Malmgårdin linnan on kuvannut Signe Brander vuonna 1910. (Kuvatekstin vuosiluku korjattu 30.3.2021)

Ison talon ylläpito on kallista, joten kun tilalle perustettiin puoti ja kahvila, myös linna avattiin vieraille, joille Henrik Creutz pitää esittelykierroksia tilauksesta. ”Mutta ennen kaikkea tämä on koti, jossa asutaan, ei museo.”

Seiniä koristavat suvun muotokuvat ja vanhat taulut, katoissa on taidokkaita maalauksia, huonekalut henkivät vanhaa aikaa. Kirjastohuoneen kirjoista osa on vuosisatojen takaa ja biljardihuoneessa pelaajia tuijottavat täytetyt eläimet.

Henrik Creutz esittelee linnaa innostuneesti. Hänelle se on yhtä luonteva ympäristö kuin Itä-Helsingin Reko-renkaan myyntipaikka tai traktorin hytti. Creutz käy nimittäin kerran, pari viikossa myymässä Malmgårdin tuotteita Helsingin seudun ja Itä-Uudenmaan Rekoissa ja tykkää siitä, että saa tavata erilaisia asiakkaita. ”Se on myös paras paikka tavata tuottaja. Asiakkaat kysyvät paljon, se on hauska maailma.”

Jaana Kankaanpää
Linnan portaikossa on Lennart Segerstråhlen seinämaalauksia.

Toinen hauska asia on Creutzin mielestä yhteistyö muiden yrittäjien kanssa. Malmgård on löytänyt läheltä pienen lakutehtaan, joka tekee tilan viljasta lakritsaa. Paikallinen leipuri leipoo leipää ja toinen tekee näkkileipää. Viljat jauhatetaan oman maakunnan myllyssä. Puodissa myydään paikallisten pientuottajien tuotteita.

Panimotoiminta avasi kartanon ovia uusille asiakkaille ja nosti kahvilan arvoa ruokapaikkana. Creutz iloitsee siitä, että ihmiset näkevät heillä käydessään, mitä kaikkea viljasta voi tehdä. ”Kaikkiin näihin tuotteisiin raaka-aineet löytyvät kotimaasta ja tiedämme, miten ne on tuotettu.”

Maaliskuussa kahvila on ollut koronan takia suljettu ja puodissa on käynyt vain jokunen asiakas, mutta verkkokauppa on lähtenyt nousuun. Paketteja lähtee postiin päivittäin. Creutz kiittääkin postia ripeästä pakettien toimituksesta, vaikka kirjeiden tulo takkuaakin ja päivän lehdet tulevat säännöllisesti myöhässä.

Jaana Kankaanpää
Kartanon mailta on löytynyt vanhoja, painavia riikintaalareita eli entisajan rahoja. Nykyään kauppaa käydään pankkikorteilla ja verkkotunnuksilla.

Malmgårdin pellot aukeavat linnan ympärillä vanhassa kulttuurimaisemassa. Creutz odottaa jo kylvöille pääsyä.

”Ajan traktoria aina kun vain pääsen, ja isänikin ajaa mielellään, vaikka on jo yli 75-vuotias. Siinä voi vain istua ja miettiä, kuunnella musiikkia, katsella, kun aurinko laskee. On hyvin kaunista. Päivät ovat pitkiä, noin yksitoista tuntia, ja tylsää on vain se, että jotkut ohjelmat tulevat radiosta päivän mittaan moneen kertaan.”

Viljelijän työssä Creutzia viehättää juuri maanläheisyys. ”Kun kauniina kesäpäivinä käyt katsomassa peltoja, näet kun vilja alkaa kasvaa: ensin se on vihreää, sitten keltaista ja ruskeaa. Menen sinne vielä lapsen kanssa joskus puoli kymmeneltä kesäiltana ja aurinko pilkistää vielä vähän, aijai, se on elämää, siitä tykkään eniten ja se antaa potkun. Suomen kesästä ei tarvitse lähteä ulkomaille.”

Creutz sanookin olevansa ennen kaikkea maanviljelijä. Kreiviys merkitsee lähinnä perinteitä ja historiaa ja maisterintutkinto sivistystä, mutta maatalous on kaiken ydin. "Ilman viljaa ei voi tehdä mitään muuta."

Jaana Kankaanpää
Kartanon yläkerran juhlasalissa järjestetään yhä perheen juhlia.

Henrik Creutz, 47

Malmgårdin kartanon kreivi Loviisan Pernajassa. Tilalla noin 400 hehtaaria peltoa ja 400 ha metsää.

Vaimo tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, perheessä tytär, 11, ja poika 8.

Harrastaa liikuntaa, lasten harrastuksiin kuskausta ja talvella metsästystä. "Kun istut siellä metsässä yksin, juot aamukahvin, syöt sämpylän ja lauantaimakkaran ja odotat sitä hirveä. Se luonnon läheisyys antaa niin paljon ja on tärkeää – ihan kuin kesällä pellon laidassa kävely."

Lue myös:

Malmgårdin Panimon olut kiilasi ykköseksi kansainvälisessä kilpailussa

185 ehdokasta kisaa pohjoismaisesta ruokapalkinto Emblasta – katso, kuka edustaa Suomea

Malmgårdin kartano aikoo alkaa viljellä humalaa

Lue lisää

Suomessa on enää vain kolme kreivisukua – aatelissuvut hiipuvat, sillä aateluutta ei voi ostaa eikä tyttö sitä periä

Malmgårdin kartano aikoo alkaa viljellä humalaa

Suomalaisherkkuja viedään Ranskaan – ranskalaiskokit etsivät erikoisuuksia tutustumisretkellään

Suomalaisolut valittiin Lontoossa maailman parhaaksi