Harrastekanaloiden suosion kasvu ei näytä laantumisen merkkejä. Kun vuonna 2017 rekisteröityneitä harrastesiipikarjan pitäjiä oli 7 292, viime vuonna määrä oli Ruokaviraston mukaan jo 12 954.
MT pyysi lukijoita lähettämään kokemuksiaan harrastekanaloista.
Vastausten perusteella kanat tuntuvat olevan kuin perunalastuja: niitä ei voi ottaa vain muutamaa. Myös yhdessä rodussa pitäytyminen vaatii liki yli-inhimillistä itsehillintää.
Kanarotujen määrä kotikanaloissa onkin kasvanut huimaavasti.
Lukijoiden kanaloista löytyy kaikkiaan kymmeniä rotuja, esimerkiksi silkkikanoja, erilaisia maatiaiskanoja, kääpiökocheja ja araucanaa.
Parhaimmillaan hyvin pidetty harrastekanala levittää hyvää mieltä laajalle.
Kauhavalaisen Heidi Ylesmäen tiluksilla vanha sikala sai uuden elämän kanalana.
Viiden tipun parvi otettiin vierailulle Kortesjärven esikouluun.
Lapset tykästyivät kanoihin niin, että he tulivat vierailemaan tilalla. Esikoululaisilla on oma nimikkokana Maisa, jolle lapset keksivät yhteistuumin nimen.
”Kanojemme munista on eskarissa leivottu runebergintorttuja ja pääsiäisenä lahjoitamme jokaiselle eskarilaiselle pienen virkatun tipupussukan. Meidän harrastekanalamme on siis tuonut iloa monelle muullekin kuin vain meille itsellemme.”
Harrastekanalakyselyyn osallistuneiden kesken arvottiin S-ryhmän lahjakortti. Sen voitti Raili Harju Korpilahdelta. Kiitos kaikille osanottajille!
Ylöjärvellä asuva Onnellinen lanttu on toteuttanut haaveensa pienkanalasta. Vanhassa piharakennuksessa asuu viiden kanan ja kukon parvi Piikkiön maatiaisia. Ne tuottavat kahden hengen talouteen 3–5 munaa päivässä. Parvea paimentaa nuoriherra Pentti Linkola, joka on osoittautunut vallan hyvätapaiseksi laumankaitsijaksi. ”Pentti antaa jopa nokastansa herkut tytöille pudottamalla ne maahan. Pentti huolehtii aina, että kaikki pysyvät yhdessä, kun pihalla liikutaan. Toimeen tullaan hyvin myös talon muiden eläinten kanssa. Nyt kevättalven kanalauma on sisällä lintuinfluenssarajoitusten mukaisesti, mutta kesän, syksyn ja alkutalven ne saavat jälleen kulkea rantatontillamme vapaasti.”
Kanala tehtiin alun perin vanhaan hevostalliin, kertoo Kajaanissa asuva Tiina. Harrastuksen laajentuessa ja lintulajien lisääntyessä otettiin käyttöön erilliset rakennukset jotta riikinkukoille ja muille linnuille saatiin omat erilliset tilat. Vaikka kanat ovat vähentyneet ja riikinkukot sekä koristefasaanit lisääntyneet, sekalainen määrä eri rotuja kanalassa asustaa yhä sekä munia varten, että silmän iloksi. "Vaikka kesäaika on lyhyt, niin silti se virkistää mieltä, kun tietää että ulkonapitorajoitukset hellittävät ja pääset nauttimaan aamukahvin kuistilla kanojen puuhasteluja seuraten."
Somerolaisen Nana Hjeltin alpakkatilalla kanojen pidon piti aluksi olla vain pienimuotoista. Kanahulluudesta kukaan ei kuitenkaan ollut varoittanut. Viiden kanan parvi laajeni vuodessa 32 kanaan. Myös kanalaa on pitänyt laajentaa reippaasti. Kanoista valtaosa on silkkikanoja, kolme on sekarotuisia, kaksi on Prisman luomumunista kasvatettuja. Silkkikanat ovat kunnon terapiakanoja, hän mainitsee. Viime kesänä otetussa kuvassa kahvihetkestä nauttii isoisoäiti Anneli Wacklin sylissään Viki-silkkikana.
Sipoolaisen Jenny Wiikin kanala valmistui vuosi sitten. Pihalla seisoo satavuotias savusaunana ollut hirsirakennus, josta tehtiin kanala. ”Mieheni on ammatiltaan timpuri ja teki hienon ja kodikkaan asunnon näille siivekkäille kavereille. Omasta ajastimella toimivasta luukusta kanat pääsevät katettuun tarhaan ulkoilemaan vuoden ympäri. Omia konehaudotettuja tipuja saatiin viisi, neljä tipua on ostettu nuorikkoina. Rodultaan ne ovat wyandotte, creme legbar ja marans, koska olen aina haaveillut värimunijoista.”
