Ihmiset & kulttuuri

Mörköjen ja pimeän pelko kiehtovat lapsia, mutta nykykirjallisuus ei kaihda monimutkaisempiakaan pelon aiheita

Satukirjoissa pelkoja voi kohdata turvallisesti, mutta kaikki kirjat eivät sovi kaikille.
Jukka Pasonen
Kirja on turvallinen paikka kohdata pelkoja ja vaikeita asioista, jos aikuinen auttaa käsittelemään aihetta.

Pimeän pelko ja möröt kiinnostavat kirjoissa useimpia lapsena. Satukirjat ovat turvallinen paikka kohdata ikiaikaisia pelkoja, sanoo lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikko, tutkija ja tietokirjailija Päivi Heikkilä-Halttunen.

Pimeys ja hirviöt ovat myös lastenkirjojen tekijöille, siis aikuisille, yleensä tuttu ja verraten helppo aihe, jota kuvitus voi työstää tekstin rinnalla.

Pelkoja käsittelevien tarinoiden avulla lapsi saa tunteen, ettei ole yksin tunteidensa kanssa. Kirjat sanoittavat lapsen kokemuksia, Heikkilä-Halttunen kuvailee.

"Lastenkirjan kautta lapsi voi itse säädellä tunteitaan pelottavaksi kokemansa asian äärellä. Halutessaan hän voi jättää kirjan kesken tai palata siihen vasta myöhemmin uudelleen."

Lastenkirjojen pelottavat aiheet ammentavat myös ajan ilmiöistä, eikä nykykirjallisuus kaihda monimutkaisiakaan pelon aiheita. Viime vuosina lapsille on julkaistu kertomuksia muun muassa kuolemasta ja läheisen itsemurhasta. Ympäristöongelmat ja erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutukset lapsen arkeen näkyvät monin tavoin lastenkirjoissa.

"Aika vähän koetaan, että on aiheita, joista lapsille ei voisi kirjoittaa. Se liittyy myös psykologiseen tutkimukseen, jonka mukaan lapsi pystyy käsittelemään vaikeitakin aiheita yhdessä aikuisen kanssa."

Vielä 1970-luvulla, jolloin ympäristöongelmista kirjoitettiin lapsille myös paljon, kirjallisuus saattoi heittää suuret aiheet lapsen harteille ja ratkottavaksi. Tarinoissa oli vahva, moraalinen paatos. Nykyään Heikkilä-Halttusen mielestä lastentarinat ovat maanläheisempiä ja enemmän lapsen tasolla.

"Tarkoitus ei ole jättää lasta yksin ahdistuksen kanssa, eivätkä aiheet alleviivaa tai yksinkertaista ongelmia. Moderni tapa on käsitellä isoja asioita ja luottaa lapsen hoksottimiin, että hän pystyy prosessoimaan mielessään asioista ja että keskustelua voi jatkaa aikuisen kanssa."

Iltasatukirjoja valitessa Heikkilä-Halttunen peräänkuuluttaa kuitenkin sitä, että lapselle lukevat aikuiset kunnioittaisivat lapsen erityisyyttä ja luonteenpiirteitä, heikkouksia ja vahvuuksia. Kirjojen etsimisessä kannattaa nähdä vähän vaivaa.

"Kriisejä käsitteleviä kirjoja ei ole välttämättä edes tarkoitettu kaikille lapsille, vaan ne ovat lohtukirjoja vaikeita asioita kohdanneille lapsille."

Jos lapsi on herkkä, hän ei välttämättä kykene jossakin ikävaiheessa vastaanottamaan lainkaan kaikkein pelottavimpia tai vaikeimpia kirjoja tai lukea samassa elämäntilanteessa olevien tarinoita.

"Aikuisella pitäisi olla ymmärrys oman lapsen kestokyvyn rajoista. Joskus lapsi voi hyötyä parhaiten kirjoista, joissa vaikkapa eläinemo vain vakuuttaa lapselleen rajatonta rakkauttaan."

Arvokkainta on kiireetön aika ja aikuisen viitseliäisyys rauhoittua yhdessä lukemisen äärelle.

"Usein lukemisen jälkeinen keskustelu aikuisen kanssa voi olla hedelmällinen. Kun malttaa kuunnella ja vastata lapsen kysymyksiin tai haastaa lasta pohtimaan kirjan tarinan askarruttavaa käännettä, voi saada lapsesta sellaista salatietoa, jota ei välttämättä saa muuten lapsesta irti."

Parhaimmillaan kuvakirjaa luetaan monta kertaa uudelleen ja siitä avautuu uusia yksityiskohtia, joita lapsi voi työstää eteenpäin.

Päivi Heikkilä-Halttusen vinkit pelkoja käsittelevistä lastenkirjoista:

- Lauren Child: Miten satujen susista selvitään, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu 2006

Entä jos satujen hurjat hirviöt pääsevät yöllä pois satukirjan kansien välistä?

- Lena Frölander-Ulf: Minä, Muru ja metsä, S&S 2016, Isä, minä ja meri; S&S 2018 ja Muru ja minä metropolissa, Teos 2021

Arka lapsi kehittää omat selviytymiskeinonsa pelkoja vastaan.

- Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Áslaug Jónsdóttir, Sari Peltonen: Ei, sanoi pieni hirviö, Pieni Karhu 2010

Pikku Hirviön mielestä Iso hirviö kiusaa sitä, mutta onko kyse sittenkin jostain ihan muusta?

- Jukka Laajarinne & Elina Warsta: Multakutri ja suon salaisuus, WSOY 2017

Kuvakirja pelottomasta tytöstä, joka uskaltaa katsoa hirviötä suoraan silmiin.

- Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt, suom. Heidi Järvenpää, Tammi 1970, up. 2001

Klassinen kuvakirja lapsen uhmasta, pelkojen voittamisesta ja vanhempien rakkaudesta.

Lue lisää

Kun kaikki muu oli kokeiltu, tuttu ruoka-aine tarjosi taianomaisen avun lapsiperheen yleiseen vaivaan

Tutkimus: Vain joka sadas leikki-ikäinen lapsi syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja ravitsemussuositusten mukaisesti

Essee: Lukemaan opetteleva lapsi ansaitsee laatua

Mikä on tärkeintä?