Ihmiset & kulttuuri

Timo Katila valmistaa karamelleja käsityönä rakkaudesta lajiin – "Suomen karkkimarkkinoissa on sellainen erikoisuus, ettei karkin kauneutta nähdä lisäarvona"

Kuuden vuoden jälkeen sokeri taipuu yleensä siihen, mitä karkkitehtailija pyytää.
Jaana Kankaanpää
Karkkitehtailija Timo Katila kaataa 150-asteista sokerimassaa muottiin.

Kaunis kuin karamelli, voisi Makeistamon karkeista sanoa. Sokeri taipuu moneksi Timo Katilan karamellifabriikissa Euran Kauttualla Satakunnassa.

Se, että elintarvikeinsinööristä ja kahden pienen lapsen isästä tuli vuonna 2015 sivutoiminen karkkitehtailija, oli yllätys Katilalle itselleenkin.

"Yrityksen perustamisesta kerron sellaista tarinaa, että olipa kerran joutoaikaa, viinipullo ja Youtube-video."

Youtuben algoritmi päätteli, että Katilaa voisi kiinnostaa video, jossa esiteltiin kovien karkkien valmistusta. Ja niin totta vie kiinnostikin.

Katila jäi kerralla sokerikoukkuun. Lopullisen sinetin yrittäjäksi lähtemiseen toi australialaisen Damian Brewerin kirjoittaman Hard Candy -nimisen teoksen ostaminen. Kaptonhookina tunnettu Brewer esittelee teoksessaan suunnilleen kaikki kuviteltavissa olevat kovat karkit aidonnäköisistä mansikoista aakkosten kaikkiin kirjaimiin.

"Sittemmin otin yhteyttä Breweriin ja kävimme muutaman kerran läpi nettipuhelulla makeisten tekemisen lainalaisuuksia. Mentori löytyi siis toiselta puolelta palloa", Katila kertoo.

Seuraavaksi tuleva karkkitehtailija olikin jo ostamassa lämpöpöytiä ja isoja kattiloita ja vuokraamassa Makeistamo-nimiselle yritykselleen tilaa Kauttuan Ruukinpuiston laitamilta.

Katilan alkuperäinen ajatus oli valmistaa myös kermakaramelleja, mutta tarkemmin ajateltuna kovissa sokerikarkeissakin oli riittävästi opeteltavaa.

Kovia karkkeja ei Suomessa valmista Katilan tietojen mukaan hänen itsensä lisäksi kuin kaksi muuta pientä toimijaa. Fazerinkin valikoimissa kovia karkkeja edustavat lähinnä Turkinpippurit ja Eucalyptus-pastillit.

Suomalaisten karkinhimo on enemmänkin pehmeiden kuin kovien karkkien puolella, Katila pohtii.

"Suomen karkkimarkkinoissa on sellainen erikoisuus, ettei karkin kauneutta nähdä lisäarvona. Ei tarvitse mennä kuin Viroon asti, niin joka kaupungissa on oma karamellinvalmistaja."

Aluksi Katila pohti jättäytyvänsä päätoimiseksi karkkitehtailijaksi, mutta Suomen karkkimarkkinoiden todellisuus kutisti tehtailun sivutoimeksi ja rakkaaksi harrastukseksi.

Jotta pieni suomalainen karamellifabriikki pystyy raivaamaan edes hieman tilaa Fazerin kaltaisten jättiläisten valtaamilla markkinoilla, tuotteessa pitää olla melkoisesti lisäarvoa verrattuna isojen tehtaiden tuotteisiin.

Tärkeimmät lisäarvot ovat maku, estetiikka, käsityö ja se, että karkeilla on tarina. Esimerkiksi Makeistamon tunnetuin tuote Ruukinpippuri on saanut nimensä Kauttuan Ruukista.

Katila on tottunut avaamaan tuotteen hinnan muodostumista mahdollisille ostajille, sillä moni ei ole tullut ajatelleeksikaan, mistä kaikesta karkkirasian hinta koostuu.

"Jos minä teen Ruukinpippureita koko lauantain aamusta iltaan, saan aikaiseksi 40 kiloa karkkia, joka pitää vielä pakata. Samaan aikaan iso tehdas tekee kovia karkkejaan saman määrän puolessa tunnissa jokaisena päivänä ympäri vuoden. Jos omalle työlleen haluaa laittaa hintalapun, kyllä yksittäisellä karkillakin pitää olla arvo."

Jaana Kankaanpää
Makeistamon valikoimissa on tällä hetkellä parikymmentä tuotetta.

Ennen koronaa Katila kiersi ahkerasti erilaisissa tapahtumissa. Pandemia on kuitenkin pitänyt tapahtumat tauolla, eivätkä yrityksetkään ole tilanneet karkkeja entiseen malliin. Muutama Osuuskauppa Keulan myymälä pitää Makeistamon tuotteita valikoimissaan, mutta Katilan mukaan korona-ajan karkkitehtailu on osoittanut häneltä lähinnä rakkautta lajiin.

"Jos mietin kuuden vuoden takaista itseäni, en nykyisillä tiedoillani aloittaisi karkkitehtailua. Toisaalta samasta syystä en halua lopettaa tätä, sillä karkkien maailmassa oppii jatkuvasti uutta."

Katila kuvailee, ettei hän kuuden vuoden jälkeenkään voi vielä sanoa olevansa sokerin herra. Nykyisin sokeri yleensä kuitenkin taipuu siihen, mitä hän pyytää.

Jaana Kankaanpää
Katila on tottunut avaamaan tuotteen hinnan muodostumista mahdollisille ostajille, sillä moni ei ole tullut ajatelleeksikaan, mistä kaikesta karkkirasian hinta koostuu.

Muutama vuosi sitten Katila perheineen muutti Euran keskustasta parin kilometrin päähän Katilan kotikylään Kauttualle.

"Vaimoni katseli tiililinnoja ja minä vanhoja maatiloja, joten tietenkin päädyimme tiililinnaan", Katila naurahtaa.

Syy muuttoon oli se, että Timo Katila halusi tuoda aikaa vievän karkkiharrastuksensa kotiin, jotta pystyisi olemaan samalla läsnä tyttäriensä Hilman ja Fannyn arjessa.

Makeistamon nykyiset tilat sijaitsevat Katilan kodin yhteydessä. Tarkalleen ottaen karkkitehdas sijaitsee entisen ambulanssivarikon tiloissa.

Tytöt ovat jo kokeneita karkkitehtaan apulaisia. Etenkin raaka-aineiden punnitseminen on mieluisaa hommaa, mutta sokerin kiehumisen seuraaminen käy yleensä sen verran tylsäksi, että Ryhmä Haun katselu vie voiton.

"Omasta halustaan tytöt saavat olla täällä, minkään sortin pakkoa ei ole", Timo Katila korostaa.

Karkkitehtailija keittelee karamelleja yleensä viikonloppuisin. Nykyinen kaksivuorotyö Scandinavian Cable Servicessä on aamu-uniselle Katilalle sen verran haukotuttavaa, että ilta-ajan karkkitehtailusta hän on luopunut.

Makeistamon toiminnan laajentaminen tarkoittaisi käytännössä tuotannon koneellistamista, mutta siihen Katila ei ole halunnut ryhtyä, vaan hän säilyttää mieluummin karkkien valmistuksen käsityönä.

Hän on myös halunnut pitää tuotteiden raaka-aineet mieluummin kotimaisina kuin luomuna. Naapurikunta Säkylässä on nimittäin Suomen ainoa sokeritehdas, mutta luomukarkkien valmistus vaatisi ulkomaisen sokerin käyttöä.

Oman karkkitehtaansa tuotteista Katilalla itsellään on kaksi suosikkia.

"Kinuski-päärynämakeinen osuu sokerisepän suuhun, eikä suomalaisena voi jättää salmiakkia mainitsematta, eli Ruukinpippuri-salmiakkimakeinen on se toinen suosikki."

Lue myös:

Yksikin ylimääräinen sokerikide voi pilata koko karkkierän – kovien karkkien valmistus on tarkkaa puuhaa

Timo Katila

  • Syntynyt Euran Kauttualla Satakunnassa 1968.
  • Asuu kotikylällään vaimonsa Marjo Katilan ja lastensa Hilma ja Fanny Katilan (8 ja 6) kanssa.
  • Elintarviketekniikan insinööri, joka on työskennellyt elintarvikkeiden parissa tavalla tai toisella 14-vuotiaasta asti.
  • Alan ensimmäinen kesätyö oli kananleikkaajan pesti, minkä jälkeen tie vei opiskelemaan ja eri elintarvikealan yrityksiin ympäri Suomea.
  • Katilan mukaan oli hilkulla, ettei hän juurtunut Savoon. Elämä toi kuitenkin takaisin kotiseudulle, ensin Pyhäjärvi-instituutin hankkeisiin, sitten sivutoimiseksi karkkitehtailijaksi.
  • Harrastaa karamellien valmistuksen lisäksi kalastusta sekä Leedsin ja Lukon fanitusta: "Leeds oli jo nuoruudessa suosikki, ja nyt se on noussut takaisin Valioliigaan. Ja, mikä tärkeintä, Lukko voitti SM-kultaa ensimmäistä kertaa elinaikanani!"

Lue lisää

Paahtavan kuuma kesäkuu siivitti jäätelön myynnin ennätystuloksiin – oletko jo maistanut kesän uutuusherkkuja?

Yksikin ylimääräinen sokerikide voi pilata koko karkkierän – kovien karkkien valmistus on tarkkaa puuhaa

Nuoltava maitosuklaa ja sen alta imien pureskeltava toffee on kohta menneisyyttä, kun Fazer lopettaa Dumle-tikkarien valmistuksen

Tomaattiremmit