Norjassa tutkittiin, mitkä 10 luonnonkukkaa ovat eniten pölyttäjien mieleen – kaikkia löytyy Suomestakin

Kimalaiset suosivat apiloita. Kuva: Satu Lehtonen

Mitkä luonnonkukat ovat eniten pölyttäjien mieleen? Sitä on nyt selvitetty Norjassa, Sciencenorway-sivusto kertoo.

Mikä mukavinta, kaikki kymmenen suosituimman kukan listalle kuuluvaa lajia kasvavat myös Suomessa.

Eri pölyttäjälajeilla on erilaiset mieltymykset. Villimehiläiset ja kukkakärpäset suosivat avoimempia kukkia kuin kimalaiset, jotka pystyvät pitkällä kielellään tavoittamaan meden syvältäkin kukasta.

Eri kasvit tarjoavat myös erilaisen yhdistelmän mettä ja siitepölyä.

Pölyttäjien suosikkikukkien lista syntyi tavallaan sivutuotteena hankkeessa, jossa tutkittiin kaupungistumisen vaikutuksia pölyttäjiin.

Niittyleinikki on listan kakkossijalla. Kuva: Jaana Kankaanpää

Norjan kymmenen kärjessä -listan ykköseksi nousi elo–syyskuussa kukkiva purtojuuri. Vaatimatonta kasvia ei moni ihminen edes huomaa, mutta hyönteisiä se vetää puoleensa vastustamattomasti.

Purtojuuren puolipallon mallinen, mykerömäinen, sinivioletti kukinto on samantapainen kuin sukulaisellaan ruusuruoholla. Luontoportti-sivusto kertoo lajin kasvupaikoiksi Suomessa tuoreet niityt, rannat, metsänreunat, rehevät korvet, suonlaitametsät, laidunmetsiköt, lehdot ja pellon- ja tienpientareet.

Listan kakkoseksi nousi kaikille tuttu niittyleinikki. Sen keltainen, avoin kukinto houkuttelee erityisesti kukkakärpäsiä. Kukinta-aika on kesä–syyskuu, joten se tarjoaa pölyttäjille ravintoa pitkään.

Särmäkuisma erottuu intensiivisellä värillään. Kuva: Satu Lehtonen

Kolmantena on särmäkuisma, joka leiskuu keltaisena heinä–syyskuussa. Se kasvaa tuoreilla niityillä, laitumilla, metsänreunoissa ja tienpenkoilla. Norjalaissivuston mukaan kasvi ei tarjoa mettä, mutta pölyttäjät suosivat sitä siitepölyn takia.

Nelossijalla on niinikään keltainen kukka, syysmaitiainen. Heinä–syyskuussa kukkiva kasvi kasvaa muun muassa rannoilla, kallioilla, tienvarsilla, laitumilla ja pihoilla.

Heinätähtimö on hento ja pienikukkainen. Kuva: Satu Lehtonen

Listan viidennen sijan nappasi heinätähtimö. Sitäkään ei ohikulkija välttämättä edes huomaa, mutta pienet hyönteiset noteeraavat sen kukat kyllä. Kesä–syyskuussa kukkiva kasvi on paljon hennompi kuin yleinen sukulaislajinsa pihatähtimö eli vesiheinä.

Valkoapila kannattaa jättää kukkimaan, kun leikkaa nurmikkoa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Seuraaville sijoille nousivat kaikille tutut valko- ja puna-apila.

Molemmat ovat pitkäkielisten kimalaisten mieleen. Niiden kukinta-aika on lisäksi pitkä, joten ne ovat pölyttäjille tärkeitä.

Moni kotipuutarhuri tiedostaa asian: yhä useammin näkee, miten nurmikkoa leikatessa on jätetty kauniisti kukkivat valkoapilaläikät koskematta. Myös puna-apilaa moni vaalii pihansa laitamilla.

Ruusuruoho. Kuva: Aulis Ansalehto

Listan seuravilla sijoilla ovat ruusuruoho, metsäkurjenpolvi ja rätvänä.

Ruusuruoho on listaykkösen eli purtojuuren sukulainen. Sen kukinto on samalla tavoin sinivioletti ja puolipallomainen. Kukinta-aika on heinä–elokuu ja mieluisimmat kasvupaikat Luontoportin mukaan törmät, rinneniityt, kedot, laitumet, joutomaat, pellon- ja tienpientareet, valoisat metsät, hakkuuaukeat ja entiset kaskialueet.

Metsäkurjenpolvi on monelle juhannuskukka: se kukkii kesä–heinäkuussa. Etelä-Suomessa metsäkurjenpolvi on runsaimmillaan lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä sekä kosteilla niityillä.

Listalle viimeisenä noussut rätvänä on monelle edellisiä vieraampi laji. Hanhikkeihin kuuluvan rätvänän uskottiin aikanaan keltaisine kukkineen lisäävän lehmien maidon- ja sitä kautta vointuotantoa.

Metsäkurjenpolvi kukkii juhannuksen tienoilla. Kuva: Carolina Husu

Kukkivat luonnonkasvit ovat monin paikoin joutuneet väistymään rakentamisen tieltä. Norjalaistutkijat korostavatkin, että niitä pitäisi vaalia siellä, missä niillä vielä on menestymisen edellytykset.

Yksinkertaisimmillaan niitä voi auttaa vähentämällä ruohonleikkuuta.