Ihmiset & kulttuuri

Kahden professorin kolmilapsisessa perheessä ei laskettu, menevätkö kotityöt tasan – "Ei jääty miettimään, kuka pesi vessanpöntön tällä viikolla", Sirpa Kurppa havainnollistaa

Pienellä savolaistilalla Sirpan lapsuudenkodissa asenne lasten kasvatukseen oli, että tyttärille on annettava mahdollisuus koulutukseen.
Kari Salonen
Kaikkien pitäisi pudottaa hiilijalanjälkeään, mutta yleispäteviä ohjeita siihen ei ole, sanoo Sirpa Kurppa.

Kun perheessä oli kolme pientä lasta, mies teki tutkimusjohtajana 60-tuntisia työviikkoja ja matkusti paljon ja Sirpa Kurppa itsekin väitteli tohtoriksi ja teki uraa, tarvittiin ennen kaikkea ymmärrystä.

”Kumpikin ymmärsi, missä mennään, eikä laskenut, ovatko työt nyt varmasti jaettu tasan. Kun hommaa oli paljon, ei jääty miettimään, kuka pesi vessanpöntön tällä viikolla”, Sirpa Kurppa havainnollistaa ja lisää, että puolison tuella on ollut valtava merkitys.

Nyt nuo hektiset ajat ovat takana. Sekä Sirpa että Aarne Kurppa ovat kumpikin siirtyneet eläkkeelle, mutta Sirpa jatkaa vielä joissain yhdistyksissä. ”On pitänyt lunastaa lupauksia, joita annoin yhdistyksille, että kun pääsen päivätöistä, niin voin tehdä sitä ja tätä. Loppuajan täytän muulla.”

Se muu oli esimerkiksi viime talven matonkudontaryhmä, johon Kurppa leikkasi vanhat T-paidat kuteiksi. Mattoa saattoi kutoa samalla, kun kuunteli elämäkertoja: Tarja Halosen, Aino Sibeliuksen, Sylvi Kekkosen ja Tove Janssonin.

Räsymaton kudonta kuvastaa hyvin Sirpa Kurpan periaatteita: voi edistää kiertotaloutta ja samalla saa hyödyllistä aikaan.

Eläkkeellä on ollut enemmän aikaa myös hyötyliikunnalle eli Elonkierron puiston peltotöille, metsänraivaukselle omalla metsäpalstalla Joroisissa Etelä-Savossa sekä puutarhanhoidolle.

Kurpat asuvat Jokioisilla Lounais-Hämeessä. Siellä heillä on vajaan kahden hehtaarin tontti, jossa on ”riesaksi asti” nurmikkoa ja lisäksi pottua, juureksia, kaaleja, vihanneksia ja marjapensaita. Sirpa keskittyy kukkiin, Aarne vihanneksiin.

Pariskunta myös marjastaa siinä määrin, että parin vuoden välein tulee eteen pohdinta, pitäisikö ostaa uusi pakastin. Jokioisilla niitä on jo kolme ja Joroisissa neljäs.

Pienellä savolaistilalla Sirpan lapsuudenkodissa asenne lasten kasvatukseen oli, että tyttärille on annettava mahdollisuus koulutukseen, mutta itse niiden on selvittävä. Sirpa päätyi maatalous-metsätieteelliseen tiede­kuntaan Helsingin Viikkiin, sillä äiti totesi Savonlinnan koti­talousopettajakoulutuksesta, että ruokaa saat laittaa elämässäsi muutenkin tarpeeksi.

1970-luvulla Viikissä tytöt naureskelivat poikajoukkoa katsellessaan, että kuinkahan monta hehtaaria. Savolainen Sirpa löysi parikseen Aarnen Salon Uskelasta, jonne Kurpan suku oli päätynyt Karjalan Kannakselta. Pariskunta alkoi pellon sijaan viljellä tiedettä eli päätyi tutkijan uralle.

Kun Sirpa Kurppa odotti viimeisillään toista tytärtä, hän viimeisteli samalla väitöskirjaansa.

”Se oli ainut kerta, kun tein töitä jopa jouluaattona. Lapsi oli perätilassa ja painoi rintakehää, niin näpyttelin väitöskirjaa nojatuolissa tietokone polvilla.”

”Kotoa tuli sellainen asenne, että oma juttu on hoidettava, kun mahdollisuus on annettu. Teet parhaan mahdollisen ratkaisun niistä resursseista, jotka on.”

Samaa periaatetta Kurppa kehottaa soveltamaan arjessa. Kun mietit ruokaa, katsot ensin, mitä on kaapissa ja miten siitä saa monipuolisen ruuan etkä vain aina lähde ostamaan uutta.

Kari Salonen
Kurppa muistuttaa, että Helsinki ja suurkaupungit on rakennettu metsärahoilla.

Tutkijana Sirpa Kurppa on oppinut, että uusien asioiden läpi vieminen vaatii aikaa, helposti jopa 15 vuotta. Etsitään aina parasta ratkaisua, kunnes tulee uutta tietoa.

”Yhteiskunnallisessa keskustelussa on surullista, että ruvetaan arvostelemaan esimerkiksi sitä, miten metsiä on ennen hoidettu ja lannoitettu, eikä ymmärretä, että se oli sen ajan paras ratkaisu. Pellonkin fosforilannoitus antoi aluksi hirvittävän hyvän tuloksen ja sitä oli järkevä lisätä, mutta kun maa alkoi täyttyä niistä ravinteista, oli aika vähentää. Ei siinä voi syyttää taaksepäin, että on pilattu maa.”

Kurppa muistuttaa, että Helsinki ja suurkaupungit on rakennettu metsärahoilla. ”Metsistä raha on irrotettu ja koulutettu ihmiset sotien jälkeen. Ei silloin muuten olisi selvitty, ellei olisi pystytty hyödyntämään, mitä käsissä on. Nyt tilanne on toinen.”

Ruokakeskustelussa painotetaan nyt kasvipohjaisuutta. Mutta Kurpan mukaan mennään harhaan, jos kotieläintuotanto kielletään. Suomessa märehtijöiden eli lehmien ja lampaiden asema monipuolisessa pellonkäytössä ja hiilivaraston lisäämisessä on keskeinen.

”Toki tasapainottamista tarvitaan. Täytyy hakea kasviperäisiä vaihtoehtoja eläinperäisille. Eläinperäisen tuotteen ketju on niin pitkä, että väistämättä tulee hävikkiä. Elävän naudan painosta vain noin puolet hyödynnetään ihmisravinnoksi.”

Kurpan perheessä lihaa syödään noin kerran viikossa. Kalaa pariskunta syö paljon. Loimijoesta pyydetään katiskalla haukia ja ahvenia, ja Savossa ollessa järveen lasketaan aina pari verkkoa.

”Nyt on tullut lahnoja, ne savustetaan. Isommat hauet ja pienet kalat vedetään lihamyllyn läpi pariin kertaan ja tehdään kalapullia.”

Kari Salonen
Sirpa Kurppa on yhä mukana muutaman hankkeen ohjausryhmässä ja tekee myös hankearviointeja eri rahoittajille. ”Me eläkkeelle just jääneet ollaan hyvä porukka siihen, kun ei itse olla enää hakijoina eivätkä kaveritkaan.”

Arjen ilmastoviisauteen vaikuttaa isosti asuminen. Kurpat asuvat laajennetussa rintamamiestalossa, joka on lasten kotoa lähdettyä pariskunnalle iso. Tilannetta korjaa, että jo viisi vuotta sitten katolle asennettiin aurinkopaneelit. ”Eilenkin oli puolipilvistä, mutta aika reippaasti tuli sähköä myyntiin.”

Sitten ovat tietysti ilmalämpöpumput, ja tiloissa, joita ei tarvita, pidetään lämpötilat alhaalla.

"Savon metsänraivausreissuilla pakataan aina puolenkymmentä banaanilaatikollista polttopuita kotiin tuomisiksi.”

Autoja on kaksi, joista toinen on vaihdettu hybridiksi. Lähinurkilla Kurppa ajelee aurinkosähköllä.

”On meillä paljukin”, Kurppa tunnustaa. Mutta lisää, että sitä lämmitetään niin, että aurinkoisena päivänä pannaan paljuun sähkövastus, jolla vesi lämpiää 30-asteiseksi, ja vasta ennen kylpemistä lämpötila nostetaan yhdellä pesällisellä kylpylämpimäksi.

Uransa huippukohtia Sirpa Kurppa ei osaa nimetä. Hänestä on ollut hienoa nähdä, kun joku hänen rekrytoimansa ihminen edustaa televisiossa Luonnonvarakeskusta, tai kun nuorin tytär väitteli viime joulukuussa ilmatieteestä ilman aerosolien mallintamisesta.

”En ole koskaan yrittänyt saavuttaa jotain. Omassa väitöstilaisuudessani olin kaksikuukautinen vauva kainalossa ja keskityin häneen. Pelkäsin, että rinnat alkavat vuotaa maitoa niin, että pusero kastuu. Minulle huippu on siinä vaiheessa, kun omasta mielestäni näen, että juttu menee loppupisteeseen.”

Alkavana kesänä Sirpa Kurpan on tehtävä loppuraportti opiskelijoiden Foodbizz-hankkeesta. Joroisissa on päätettävä taimikonhoidosta, ja keskimmäinen tytär on palaamassa äitiyslomalta töihin ja tarvitsee todennäköisesti lastenhoito­apua.

Kari Salonen
Tutkijana Sirpa Kurppa on oppinut, että uusien asioiden läpi vieminen vaatii aikaa, helposti jopa 15 vuotta. Etsitään aina parasta ratkaisua, kunnes tulee uutta tietoa.

Sirpa Kurppa

  • 67-vuotias kestävän biotalouden professori emerita eli eläkkeellä oleva.
  • Naimisissa professori Aarne Kurpan kanssa.
  • Kotoisin Joroisista, asuu Jokioisilla. Ollut vaihdossa myös Skotlannissa, USA:ssa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa.
  • Perheessä kolme aikuista tytärtä ja viisi lastenlasta.
  • Toivoo syksyllä pääsevänsä ruska-aikaan viikoksi Lappiin, kun siihen nyt eläkeläisenä vihdoin tarjoutuu mahdollisuus.
Lue lisää

Yle uutiset: Kolme hevosta kuoli tulipalossa Jokioisilla sunnuntaina illalla

Päivähoitoa kyllä, mutta hyvää vai huonoa?

Kun puhelimeen pyydetään talon isäntää, panen kysyjälle jauhot suuhun yksinkertaisella lauseella

Luke investoi vahvasti maitoketjun tutkimukseen: Jokioisille uusi tutkimusnavetta, Maaningalle mittava peruskorjaus