Merja Mononen: Anna ja Johan. Momentum -kirjat. 358 sivua. Kuva: Momentum kirjat
Mukana kulki vain puinen hyrrä – säädyttömän tie oli kivinen 1800-luvun Suomessa
Annan ja Johanin tarina on liikuttava ja avartava katsaus 1800-luvun arkiseen elämään, jossa sukupolvi pyrkii edellistä parempaan asemaan. Sukututkimuksesta syntyi romaani.
Merja Mononen: Anna ja Johan. Momentum -kirjat. 358 sivua. Kuva: Momentum kirjat, koonnut: Aatu Jaakkola19.11.202423:00
Säätyjen ulkopuolelta ei ollut kaksi sataa vuotta sitten aivan helppoa nousta yhteiskunnassa ylöspäin. 1800-luvun alkupuolella syntyneiden Annan ja Johanin tarina on avartava katsaus Suomen historiaan tavallisten ihmisten kautta.
Teos kertoo langenneen naisen tyttären ja muonatorpparin pojan elämän monenlaisista vaiheista, joita yhdistää pyrkimys parempaan kuin oma syntyperä tarjoaa.
Aina usko parempiin mahdollisuuksiin ei tahdo riittää, eikä nuoren pariskunnan tie ole helppo. Työtä on paljon, rahaa vähän ja maineen sekä suhteiden merkitys suuri.
Työn perässä on lähdettävä usein kauas tutusta ympäristöstä ja ihmisistä. On opittava toisen maakunnan erilaisiin tapoihin ja puhumaan vieraalta tuntuvaa suomen kieltä.
Porvoosta alkava tarina kulkee päähenkilöiden mukana muun muassa Helsinkiin, Saimaan kanavan työmaalle sekä Viipuriin ja Mikkeliin. Yhteyttä omaan lapsuuden perheeseen pidetään harvakseltaan kirjeillä, jos niilläkään.
Esikoiskirjailija Merja Mononen onnistuu kuvaamaan 1800-luvun asumista, kaupunkikuvaa, ihmissuhteita ja palveluita hyvin uskottavasti.
Teos perustuu tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin, joiden tarinaa kirjailija rakentaa muun muassa rippikirjojen, käräjäkirjojen ja muun aikaa kuvaavan kirjallisuuden perusteella.
Mononen onnistuu kietomaan faktat Annan ja Johanin tarinaan niin, että se etenee varsin jouhevasti. Vain muutamissa kohdissa kirjan loppuvaiheilla tuli tunne, että loikka ajassa oli melko pitkä, ja aukko olisi ehkä kaivannut lisää täytettä.
Yhteiskunnan tapahtumien lisäksi teos kuvaa vahvasti ja koskettavastikin Annan ja Johanin ihmissuhdetta sekä sukupuolten rooleja.
Pariskunnan jälkipolvien osalta kerronta jää päähenkilöitä ohuemmaksi, mikä hiukan harmittaa, sillä olisi kiinnostava kuulla enemmän heidänkin vaiheistaan, sekä siitä, millaisena sukupolvien ketju jatkui.
Päätesanoista huomasin, että meillä on kirjailijan kanssa yhteinen tuttava. Häneltä kuulin, että teos on saanut alkusysäyksen kirjailijan äidin jäämistöstä löytyneestä toisen päähenkilön kuolinilmoituksesta. Tarina on edennyt kirjaksi kirjoitus- ja sukututkimuskurssien sekä laajan taustatyön kautta.
Ajatus on kiehtova ja lopputulos toimii hyvin. Vastaavan tyyppisiä tarinoita riittäisi varmasti suomalaisista suvuista kerrottavaksi vielä paljon lisääkin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
