Ihmiset & kulttuuri

"Julkisesti kosimalla karkauspäivänä potkukelkalla seisten saa tontin puoleen hintaan" – itäuusmaalainen Lapinjärvi houkuttelee uusia asukkaita monin keinoin

Kun Tiina Reijonen päätti muuttaa maalle, paikka valikoitui vanhan talon, some-keskustelun, wau-tunteen ja kunnanjohtajan keltaisen tuolin perusteella.
Eija Mansikkamäki
Kunnanjohtaja Tiina Heikka (vas.) on iloinen kaikista muuttajista ja kehuu Tiina Reijosen helppoa solahtamista yhteisöön. ”Jokainen kuntalainen on oman kuntansa käyntikortti”, hän sanoo.

Itäuusmaalaisessa Lapinjärven kunnassa on nyt reilut 2 000 asukasta, mutta reipas värväys voi tuoda paljon lisää. Erityiskohde ovat etätyöläiset, jotka voivat kokeilla maalla asumista vuokralla ja päättää mahdollisesta jäämisestä ajan kanssa.

Asumiskokeilu liittyi oikeastaan syksyllä 2020 alkaneeseen Resurssiviisaaksi ihmislähtöisin keinoin -hankkeeseen mutta osui nappiin koronan kanssa.

”Kymmenien halukkaiden määrä yllätti meidät. Meillä oli alussa hätä kädessä, löytyykö asuntoja”, kunnanjohtaja Tiina Heikka sanoo. Osa kiinnostuneista karisi, osa jäi.

Kunta on auttanut muuttajia etsimällä asuntoja hiljaisilta markkinoilta, huutokauppaamalla euron tontteja, myymällä vesi- ja viemäriliittymiä puoleen hintaan sekä lisäämällä lasten vuorohoitoa ja kattavaa kerhotoimintaa koulupäivien yhteydessä.

Puisten pientalojen ryhmärakentajia houkutellaan uudelle Husulanmäen vähähiiliselle alueelle. Matkailijoille on uusi matkaparkki ja kyläputiikki, jossa myydään vain lapinjärveläisiä lähituotteita.

”Yhteisöllisyys ja toiminta yritysten ja yhdistysten kanssa on isoin voimavaramme. Porukkaa vetävät tapahtumat, kuten karkauspäivän julkinen kosintatilaisuus, jossa isolla potku­kelkalla seisten ja julkisesti kosimalla saa tontin puoleen hintaan”, Heikka jatkaa.

Lapinjärvi ei pelkää muuttajien tuomia palvelukustannuksia. ”Kunta koostuu asukkaistaan, ja jokainen muuttaja tuo tullessaan myös osaamista.”

Tiina Reijonen ei kuulu asumiskokeilijoihin mutta muutti Lapinjärvelle Porvoosta viime syksynä, kun sai vinkin kirkonkylässä pitkään myynnissä olleesta vanhasta punamultaisesta hirsitalosta. Hän muutti aluksi vuokralle, mutta jo nyt näyttää siltä kuin hän olisi asunut värikkäästi sisustetussa talossaan aina.

”Kaikki ovat sanoneet, että ihan sinun näköisesi talo! Tämä on rakennettu 1800-luvun alussa ja sillä on mainio historia: tässä on ollut ainakin hammaslääkärin vastaanottoa, kukkakauppaa ja kahvilaa. Olen tavannut monia taloon liittyneitä ihmisiä, ja aion perehtyä tarinoihin tarkemminkin.”

Reijonen oranssissa koltussaan sopii Nelly-koiransa kanssa kylälle hyvin. Hän on tutustunut kyläläisiin ja tuntee työnsä kautta sekä kunnan että yrityksiä. Yritysluotsina hänen verkostonsa on laaja ja ulottuu Visit Finlandin Akatemiaan asti.

”Rahasta puhuminen on Suomessa vielä aikamoinen tabu. Minulle luvut ovat tärkeitä, ja yritän pitää huolta siitä, että pienetkin yrittäjät nukkuvat yönsä hyvin”, Reijonen sanoo.

Hän on kotoisin Muhokselta mutta asunut 25 vuotta ympäri Eurooppaa. Lapinjärvelle hän osui keväällä 2019 tullessaan tapaamaan kunnanjohtaja Heikkaa matkailuasioissa.

”Olin etuajassa, kiertelin kylällä ja ajattelin, että wau! Täällä on Suomen vanhimmat talot, ja Heikka oli juuri saanut uuden keltaisen tuolin. Ajattelin, että eipä ollutkaan mikään tylsä kunnanjohtajan huone!”

Koronan iskiessä Reijonen alkoi pohtia muuttoa maalle.

”Mietin toista kuntaa, mutta ratkaisevaa oli tämän talon lisäksi toinenkin asia: muuttoa miettivät ihmiset seuraavat Facebookista fiilinkiä ja paikkakuntalaisten keskusteluja. On huono juttu, jos sieltä saa riitaisan ja sellaisen kuvan, ettei uskalla sanoa mitään. Lapinjärven ilmapiiri vaikutti asialliselta.”

Edes koronan eristyksen mustaamaa mieltä ei pitäisi purkaa somessa, muistuttaa myös kunnanjohtaja Heikka.

”Jokainen kuntalainen on oman kuntansa käyntikortti. Kun kaikki kuitenkin kaipaavat kuntaansa asukkaita ja yrityksiä, jokainen voi myös vaikuttaa positiivisuudella ja kehumalla vaikka somessa paikallisten yritysten palveluita. Usein vain on niin, että pai kkakuntaa moittiva porukka on pieni ja äänekäs.”

Heikka muistuttaa, että Reijosen kaltaiset myönteiset, yhteisöön solahtavat ja kannustavat ihmiset ovat kunnalle tosi tärkeitä.

”Täällä myös paikalliset ovat avoimia ja heitä on helppo lähestyä. Se on ollut minulle yllätys”, Reijonen vastaa. Hän muistuttaa, että pienet eleet riittävät: hän hymyilee koiralenkeillä vastaantulijoille ja sanoo huomenta – god morgon, jolloin vastaantulija voi valita keskustelukielen.

Reijonen kehuu maaseudun osaajia.

”Olen itse lähinnä sisustanut, ja kun vanhassa talossa on kaikennäköistä kunnostamista, onneksi löytyy tekijöitä ja voin työllistää paikallisia osaajia.”

Heikka muistuttaa, että myös yrittäjälle on tärkeää tehdä työnsä hyvin, jos haluaa jatkaa töitä ja asua paikkakunnalla.

”Maalla on turvallista teettää, kun kaikki perustuu tuntemiseen.”

Nyt Reijonen suunnittelee pop-up-kirpputoria ja ehkä yhden huoneen valjastamista kesä­ajan majataloksi. Kokemusta on seitsemän hotellin ja 13 ravintolan johtamisesta.

”Mutta olipa yritys pieni tai iso, perustana on hyvä asiakaspalvelu. Ja kun miettii tarkasti, mitä tekee, työ tuo kyllä tulosta. Ostan myös mielelläni nuorilta pienyrittäjiltä esimerkiksi some­markkinointia, joka heillä on paremmin hanskassa.”

Kuuntele myös podcast Mansikkamäen päivälypsy, jossa Tiina Heikka kertoo, että maalle muutto voi myös pelottaa:

Podcast: "Vaalipäivä on tosi kuumottava, siinähän ne pomot sitten vaihtuvat" – Mansikkamäen päivälypsyssä pienen kunnan johtaja kertoo, haluaako hän oikeasti lisää asukkaita

Lue lisää

Podcast: Kuinka kepulainen lehti MT oikein on? Päätoimittaja Jouni Kemppainen vastaa ja paljastaa sunnuntain vaalistudion vieraan Mansikkamäen päivälypsyssä

Kuntalaisten riitaisa some-keskustelu voi karkottaa muuttoa miettivät naapurikuntaan – "Ihmiset seuraavat Facebookista fiilinkiä ja paikkakuntalaisten keskusteluja"

Podcast: "Vaalipäivä on tosi kuumottava, siinähän ne pomot sitten vaihtuvat" – Mansikkamäen päivälypsyssä pienen kunnan johtaja kertoo, haluaako hän oikeasti lisää asukkaita

Naiskunnanjohtajat: Maaseudun elinvoima tarvitsee naisia