Katso video! Hyypänjokilaakso on kyläläisten silmäterä – arvokas maisema pysyy avoimena ylämaankarjan ja ihmisten yhteistyöllä

Hyypänjokilaakso on liki 20 kilometriä pitkä. Kuva: Johannes Tervo

Hyypänjokilaakson maisema vuonna 1960 ja samasta kohtaa tältä vuodelta. Kuva: Matti Poutvaara, Martina Motzbäuchel

Jääkauden muovaama Hyypänjokilaakso ja sen pohjalla luikerteleva pari metriä kapea Hyypänjoki on paitsi osa arvokasta maisemaa myös kalojen ja majavien asuinsija.

Kauhajoella sijaitsevassa laaksossa peltojen maaperä on hedelmällistä, talot sijaitsevat ylempänä. Uusia rakennuslupia laakson alueelle ei saa, ellei kyseisellä paikalla ole ollut aiemmin taloa.

Hyypän kylä on saanut valtakunnallisesti arvokkaan maiseman statuksen joitakin vuosia sitten juuri Hyypänjokilaakson ansiosta. Kylä on voittanut myös palkinnon maisemanhoitotyöstä.

Laakson peltojen maaperä on hedelmällistä. Kuva: Johannes Tervo

Hyypän maatalousmaisemassa riittää ihailtavaa. Kuva: Johannes Tervo

Laiduntavan karjan väheneminen ja maankäytön yksipuolistuminen ovat aiheuttaneet maiseman umpeen kasvamista. Sen seurauksena maaseutuluonnon ja koko maiseman monimuotoisuus vähenee ja perinnebiotoopit ovat vaarassa, kertoo maisemasuunnittelija Marika Turpeinen Etelä-Pohjanmaan maa- ja kotitalousnaisista .

Nelijalkaisten maisemanhoitajien merkitys luonnon monimuotoisuudelle onkin tärkeää. Laiduntamalla ne pitävät vesakot poissa ja näin edesauttavat monien uhanalaisten lajien selviämistä. Jokivarren jyrkät ja viljelyyn kannattamattomat ranta-alueet saadaan karjan avulla pidettyä avoimena.

Johanna Rotola-Pukkila ylämaankarjansa kanssa satumetsän kaltaisella perinnebiotooppilaitumella. Kuva: Johannes Tervo

Johanna Rotola-Pukkila pitää Hyypänjokilaaksossa luomutilaa, jolla hän kasvattaa 60-päistä ylämaankarjaa.

Ilman ihmisten tekemiä raivauksia laakso olisi kokonaan metsää. Rotola-Pukkila sanoo, että vanhat laidunnuksen merkit ovat talousmetsissä piilossa ja alueen raivauksella ja laiduntamisella nykyiset talousmetsät muuttuvat pikkuhiljaa metsälaitumiksi. Hänen mukaansa ennen vanhaan karjaa laidunnettiin asuinrakennusten lähellä olevissa metsissä.

"Laiduntamisella perinnemaisemia saadaan ennallistettua."

Turpeisen tavoin Rotola-Pukkila korostaa märehtijöiden merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Ne pitävät maiseman avonaisena, huolehtivat maaperästä ja antavat elintilaa hyönteisille, linnuille sekä kukille. Lisäksi ne muuttavat ihmiselle kelpaamattoman kasvimassan proteiiniksi.

Jokirannan alue sopii Rotola-Pukkilan mukaan erinomaisesti laitumeksi.

Emot ja vasikat laiduntavat metsässä 25 hehtaarista perinnebiotooppia, joka kuuluu maakotkapariskunnan reviiriin. Rotola-Pukkilalla on ollut perinnebiotooppisopimus vuodesta 2005 lähtien.

"Perinnebiotooppi on vanha laidunalue, jossa on laidunnettu jo ennen sotia."

Lisäksi viisi hiehoa laiduntavat laaksossa pikkuisen lammen äärellä, alueesta on kosteikkosopimus. Sähköaidan paimenpoika saa virtaa aurinkopaneelista.

Hyypän kyläseuran puheenjohtaja Marko Mäki-Könnö kertoo, että kyläläisten voimin pyritään torjumaan myös vieraslajeja, kuten lupiinia. Kuva: Johannes Tervo

Jokirannan tulva-alue sopii laitumen lisäksi nurmen viljelyyn, sillä se voidaan kylvää viljaa myöhemmin. Laakson pelloilla viljellään pääosin kauraa ja nurmea, lisäksi on hernettä ja rypsiä.

Sateisena syksynä pellot eivät välttämättä kanna puimuria. Hyypän kyläseuran puheenjohtaja Marko Mäki-Könnö kertoo, että alueen maanviljelijät ovat oppineet tekemään kyntötyöt vasta keväällä. Näin lumen sulamisvedet eivät vie maata mukanaan laaksoon.

Laakson jyrkkyys tuo viljelyyn omat jännityselementit. Rotola-Pukkila kertoo, että traktori voi kaatua, jos sillä ajaa poikkirinteeseen. Myös heinäpaalit täytyy asetella rinteeseen niin, että ne eivät vieri jokeen.

Laaksossa on merkittyjä kävely- ja polkupyöräreittejä taukopaikkoineen ja talvella laaksossa kiertävät hiihtoladut, kertoo Mäki-Könnö.

Reittejä on kuuden ja 17 kilometrin väliltä. Syksyisin järjestetään Hyypänjokilaakson patikka, johon osallistuu noin 150 henkilöä. Lintutornista pääsee tiirailemaan laaksossa viihtyviä lintuja.

Kyläseura järjestää maiseman hoitoon liittyviä talkoita. Keväisin maantienvarresta kerätään roskat kyläläisten voimin, Mäki-Könnö kertoo.

"Kyläseura tarjoaa raivaussahoihin bensiiniä ja talkookahvit maisemankunnostajille."

Mäki-Könnö on alueen metsästysseuran puheenjohtaja. Seuralla on meneillään metsohanke, jossa parannetaan metson elinolosuhteita.

Maisemaa on suunniteltu ja hoidettu yhdistysten ja viranomaisten yhteistyönä. Hankkeista ovat vastanneet Turpeisen mukaan Hyypän kyläseura ry, Kauhajoen kaupunki, Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen neuvottelukunta ja Suomen metsäkeskuksen Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueyksikkö.

Mäki-Könnön mukaan maisemanhoitoa hankaloittavat viranomaismääräykset. Pääteiden varrella raivaustöitä saa tehdä vain ely-keskus.

Syksyllä on tarkoitus etsiä koneurakoitsija, joka raivaa vesakkoa pois. Nyt sitä ei voi tehdä, sillä laakson viljelykset tuhoutuisivat.

Hyypänjokilaakso ulkoilureiteillä on taukopaikkoja. Kylän kesäkahvilasta pääsee poikkeamaan "hyysikässä". Kuva: Johannes Tervo

Lue myös:

Nuori lampuripolvi haluaa vaalia Iijoen kulttuurimaisemaa – "Maatalous on muutakin kuin ruuantuotantoa"

Romupihat eivät houkuta matkailijoita eivätkä edistä Suomi-kuvaa – maaseutumaiseman ylläpito vaatii yhteistä vaivaa

Hyypänjokilaaksosta lisää tietoa löydät täältä.