Ihmiset & kulttuuri

Angorakanin villa on saanut useita boikotteja materiaalin epäeettisyyden vuoksi – Mona Tiirikainen kehrää kotimaista angoravillaa kotonaan ja kertoo karvan trimmauksen olevan kaneille hyvinvointikysymys

Käsityöbuumissa villalle on kysyntää, mutta angoraa varjostaa yhä epäeettisen materiaalin maine. Eläinten hyvinvointiin panostava Mona Tiirikainen kehrää kotonaan kotimaisen angorakanin villaa.
Carolina Husu
Angorakanien tuotannolla on synkkä maine. Eettistä kaninvillaa tuottava Mona Tiirikainen kertoo, että karvan leikkaaminen on kaneille kuitenkin hyvinvointikysymys. Ilman trimmausta kani voi yrittää järsiä karvansa itse.

Jos pehmeys tiivistyy jossakin eläimessä, niin kanissa. Angorakania on vaikea katsoa haluamatta koskea sitä.

Angoravilla on poikkeuksellisen hieno materiaali, kertoo tekstiili- ja taidealan artesaani Mona Tiirikainen.

Hänen päätyönsä on Mikkelissä sijaitsevassa Pirtin kehräämössä, joka on kokoluokassaan Suomen suurimpia.

Kotoa löytyy myös pieni lauma angorakaneja, joiden silkinpehmeää karvaa hän kehrää sivutoimisesti myyntiin. Angorakanin pehmeä ja kiiltävä villa hylkii vettä ja on lisäksi hyvin lämmin.

”Jos angorasta tekee kaulurin tai huivin, ei varmasti tule kylmä. Hienoimpia villoja mitä on – alpakan ja silkin lisäksi.”

Erityinen on myös hinta. Jos angorakaneja ei kasvattaisi itse vaan villaa ostaisi valmiina, sadasta grammasta saisi pulittaa 13 euroa.

Angoravillan maine ei silti ole pelkästään lämmin ja pehmoinen. Tuotanto on saanut osakseen jopa boikotteja.

2010-luvun alussa eläinsuojelujärjestö PETA julkaisi videoita angoravillan tuotantolaitoksilta Kiinasta. Videoilla villaa revittiin elävistä kaneista irti paljain käsin.

Kohun jälkimainingeissa useat suuret vaateketjut, muun muassa Hugo Boss, H&M ja Calvin Klein ilmoittivat luopuvansa angoravillan myynnistä.

Synkkä maine varjostaa kotimaistakin angoravillaa.

Osa kuluttajista ajattelee, että kanit kärsivät väistämättä angoravillan tuotannossa. Alkujaan Turkista peräisin olevalle kanirodulle kerintä on kuitenkin hyvinvointikysymys.

Jos karvaa ei leikkaa, villa kasvaa ylipitkäksi, Tiirikainen kertoo. Ennen pitkää pitkästä karvapeitteestä tulee niin epämukava, että kani voi ruveta itse syömään tai repimään karvaansa. Kani voi jopa tukehtua siihen.

Hieno karva myös huopaantuu. Tiirikainen mainitsee sosiaalisessa mediassa näkemästään kuvasta, jossa angorakanin karva oli päässyt huopaantumaan taljamaiseksi matoksi. Ihoa myöten huopunut karva voi aiheuttaa kanille haavoja, kutinaa ja hilseilyä.

Kun angorakaneja otetaan lemmikiksi puutteellisin tiedoin, karvaa joudutaan toisinaan poistamaan nukutuksessa eläinlääkärin vastaanotolla.

Tiirikainen kerii kanit saksilla kolmen kuukauden välein. Hän jättää aina leikkaamatta sentin tai puoli, jottei vahingossa osuisi herkkään ihoon.

”Koneellakin voi ottaa, mutta sellaista en ole hankkinut.”

Angorakanit ovat luonteeltaan lauhkeita ja seurallisia, mutta niillä on myös luonne-eroja: osa kyllästyy paikoillaan olemiseen nopeasti, toiset kellahtavat kyljelleen nautiskellen kun karvaa leikataan.

Vaihteleva on myös karvan laatu: ”Kukka-kanin karva huopaantuu sekunneissa.”

Tuottajalta hankittu kani voi kasvattaa 100–200 gramman edestä villaa joka kolmas kuukausi.

Tiirikaisen kanit eivät ole yhtä pitkälle jalostettuja. Karvaa kertyy kania kohden noin 80–150 grammaa – riippuen miten hyvin ne saa leikattua.

Tiirikainen myy kehrättyä angoravillaa Langanlumous-toiminimellä. Lisäksi hän tekee asiakkaille tilauksesta lankaa esimerkiksi koiran, kissan tai tavallisen kanin karvoista.

Niitä hän saa kehrättäväksi ilman sen suurempaa mainostamista. Allergiakin on siinä sivussa tuntunut talttuneen, joskin kissan karvat yhä kutittavat nenää.

Omien kanien hankinta tuntui hyvältä idealta, sillä silloin Tiirikainen tietää eläinten olosuhteiden olevan hyvät. Kaneista hänellä on aiempaakin kokemusta.

Niillä on navetassa runsaasti tilaa: on ikkunalautoja, pesiä ja tunneleita. Kun Tiirikainen tuo ruokaa tai vettä, ne juoksevat kiinnostuneina luokse.

Tiirikainen on laittanut villalankapakkauksiin mukaan jopa pienen kuvan kanista, josta kyseinen vyyhti on saatu. Asiakkailla on omia suosikkejaan. Yksi haluaa Elkku-kanin karvaa, toinen Leinikin.

Tuotantokanien kasvatusta ja pito-olosuhteita koskeva asetus on parhaillaan valmisteilla maa- ja metsätalousministeriössä.

Tiirikainen toivoo, että uusi lainsäädäntö ottaa huomioon kanin lajityypilliset tarpeet. Kani on Euroopassa yleinen tuotantoeläin, mutta lajin pitoon ei ole säädetty unionin kattavia minimistandardeja.

Kanien aitausten on kuitenkin syytä olla järeitä: halutessaan angorakanit saattavat hypätä 1,5 metriä pystysuoraan ylöspäin, hän kertoo.

Angorakanien kanssa ei voi käyttää kuivikkeena purua, sillä se tarttuu kiinni turkkiin. Esimerkiksi olkipelletti sopii niille paremmin.

Helteillä viileä paikka lepäilyyn on tarpeen. Paksu turkki ja kuumuus voivat aiheuttaa kaneille lämpöhalvauksen. Talvella kerinnän jälkeen kanin tulisi olla lämpöisessä noin viikon tai kaksi. Lämpölamppuja tarvitaan, sillä ilman karvaa tulee kylmä.

Tuotantokanit eivät kasva pelkällä heinällä. Tiirikaisen kanit saavat kotimaista, tuotantokaneille suunniteltua energiapitoista tiivisterehua. Tavallisen lemmikkikanin eväillä kerittävät angorat eivät pärjää.

Lisäksi Tiirikaisen kanit saavat esimerkiksi salaattia sekä pureskeltavaksi omenapuun oksia.

Osa kasvattajista hyödyntää kasvattamistaan kaneista myös lihan. Kaninliha on ekologisen lihan maineessa, koska eläin hyödyntää syömänsä rehun tehokkaasti ja syö paljon korsirehua.

”Olisi ihanaa, jos maailma olisi kuten 40 vuotta sitten, kun ihmiset söivät itse kasvattamaansa lihaa. Mulla kasvaa kuitenkin niin vahva tunneside eläimiini, että on vaikea ajatella kasvattavansa pupuja lihaksi. Kiinnyn niihin liikaa.”

Käsityöperinteiden elpymisestä Tiirikainen iloitsee. Ihmiset tuntuvat löytäneen kehräämisen uudestaan. Haaveissa on kasvattaa tuotantoa nykyisestä. Kysyntää angoravillalle kyllä olisi.

Esimerkiksi lankakaupat ovat toivoneet lisää kotimaista angoraa valikoimiinsa.

Carolina Husu
Karvaa kertyy kania kohden noin 80–150 grammaa.
Lue lisää

KOMMENTTI: Ottobrelle kankaan kotimaisuudella ei ole väliä

Mies: Näin virkkaat kaulahuivin joululahjaksi – katso video!

Käsityöalan ykköstapahtuma käynnistyi Tampereella

"Ei helppo, mutta ei mahdotonkaan", sanoo kielestämme japanilainen Haruna Berg, joka tuli vaihto-oppilaaksi pieneen pitäjään ja opettaa nyt suomea ulkomaalaisille