Arvio: Hittiteos Oopperan kummitus pitää katsojan otteessaan alusta loppuun

Täysiä katsomoita kerännyt Oopperan kummitus jatkaa ohjelmistossa vuoden loppuun. Kuva: Stefan Bremer / Suomen kansallisooppera ja -baletti

Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitusta pidetään katsojalle helpoimmaksi tieksi tutustua oopperan maailmaan. Siltä tuntui ja hienoa on huomata sekin, ettei Kansallisoopperan versio häpeä suuren maailman saleille.

Tarinahan on tämä: eletään vuotta 1861 ja Pariisin Oopperassa harjoitellaan uutta oopperaa. Suuren diivan sijasta roolin saa sivuroolin Christine-tyttö, jonka suoritus onkin mainio. Opin takaa paljastuu mystinen opettaja.

Oopperan kummitus alkaa pitää oopperan väkeä varpaillaan aiheuttamalla onnettomuuksia ja esittämällä omia vaatimuksiaan, joista yksi on Christinen rakkaus. Syntyy draama, sillä myös rahamies Raoul kisaa tytön suosiosta.

Esitys pitää pihdeissään alusta loppuun. Tunnelma vaihtuu pimeältä hautausmaalta tyrmään ja naamiaisiin tehokkaasti, mutta vähäeleisin lavastein. Omaa piinaa kylvää yleisön päällä roikkuva kattokruunu.

Erityisen lumoavia olivat Christinen osaa esittäneen Sanna Iljinin eläytyminen ja tähtikirkas ääni, ja Ville Rusanen rooli Kummituksena niin vetovoimainen, ettei Christinen epäröinti kahden rakkauden välillä ihmetyttänyt.

Esitys on englanniksi ja tekstiä seurataan näyttämön yläreunan tekstiruudulta. Lukeminen voi olla helpompaa hiukan kauempana salissa.

Yhden soisi olevan toisin: lippujen hinnan. Näin hieno elämys kuuluisi kaikille, mutta liki satasen lippu on monelle liikaa.

Teos on ohjelmistossa toista kertaa, ensin vuonna 2015 ja nyt tämän syksyn. Esityksiä on ollut yhteensä yli sata.