Ihmiset & kulttuuri

Laiskuus estää kirjailija Julia Thurénia kuluttamasta liikaa – viime jouluna hän sai lahjaksi suklaamuropaketin

Toisinaan laiska saattaa kuluttaa vähemmän. Julia Thurén ei jaksa shoppailla ja puunata itseään.
Jaana Kankaanpää
Julia Thurén herättelee ihmisiä pohtimaan, mitä he oikeasti tarvitsevat ja mistä tarve ostaa kaikenlaista kumpuaa. Ostamista tärkeämpää voisi olla esimerkiksi vapaa-ajan lisääminen. Varsinkin joulun aikaan moni säntäilee hiki otsalla kauppakeskuksissa haalimassa krääsää. "Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden kriisi sekä eriarvoistuminen lävähtävät naamalle juuri kulutuspäätöksiä tehdessä."

Tietokirjailija, toimittaja Julia Thurén ei nauti kaupoissa pyörimisestä. Nyt hän kuitenkin keräilee voimiaan löytääkseen uuden pyöräilykypärän hajonneen tilalle helsinkiläisestä kauppakeskus Redistä.

Thurénin teos Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin on valittu tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. Ehdokkuudesta yllättynyt ja otettu Thurén paljastaa, ettei hän usko voittavansa, koska vastassa on niin kovia ehdokkaita. Harvaa heistä on kuitenkaan haastateltu viime aikoina yhtä paljon. Joulu lähestyy ja kuluttajat uhkaavat taas seota.

Suomalaisten kulutus jakautuu asumiseen, liikkumiseen, syömiseen ja muuhun kuluttamiseen. Thurén keskittyy tavaraan. Pääviesti kuuluu: "Älä osta mitään turhaa paskaa." Thurén onnistuu käsittelemään aihetta saarnaamatta, syyllistämättä ja huumorin kautta. Lukija saa runsaasti esimerkkejä kirjailijan omista lipsumisista ja huonoista valinnoista.

"Jos yrittäisi esittää pyhimystä, siitä jäisi nopeasti kiinni", Thurén tuumaa.

Fakta on, että haalimiemme tavaroiden valmistukseen kuluu valtavat määrät luonnonvaroja, ja usein päästötkin tapahtuvat Suomen rajojen ulkopuolella.

Joku ostaa pihaansa trampoliinin, jottei lapsi hyppisi aina naapurin pihassa ja toinen hankkii oksasilppurin, kun ei kehtaa lainata sukulaiseltaan. Kolmannella on päähänpinttymä, ettei samassa juhlamekossa voi näyttäytyä kahdesti. Älykelloja ja kännyköitä päivitetään uusiin silkasta ryhmäpaineesta, tai koska niiden korjauttaminen on vaikeaa ja kallista.

Kodistaan Thurén heittää esimerkin korjauskelvottomista keittiön valoista. Kaksivuotias lapsi hajotti niitä ohjaavan kaukosäätimen, eikä sitä meinaa saada korjattua saatikka löytää uutta tilalle.

"Pitääkö koko valaistus laittaa uusiksi yhden kaukosäätimen takia?" Thurén tuskailee.

Onneksi EU:ssa kehitetään lainsäädäntöä, joka ohjaa valmistamaan helposti korjattavaa ja pitkäikäisempää elektroniikkaa. Thurén toivoo myös yritysvastuulakia alihankintaketjun työolojen ja ympäristövastuun parantamiseksi. Lisäksi olisi tarpeen hinnoitella tuotteet "saastuttaja maksaa" -periaatteella. Thurén rajoittaisi fossiilista mainontaa, esimerkkinä halpalennot. Lyhyet lentomatkat voisi jopa kieltää tiuhan junaverkoston kattamassa Euroopassa.

Lainaamisen kulttuurin soisi yleistyvän kaikkialla. Kirjailija arvelee, että kaupungeissa ja maaseudulla asiaan suhtaudutaan eri tavoin. Thurénin taloyhtiön Facebook-ringissä esimerkiksi tuoleja ja työkaluja lainaillaan innokkaasti. Hän toivoo, että maallakin lainaillaan vaikkapa peräkärryjä.

"Toisaalta maalla saatetaan ihmetellä, mitä siellä Helsingissä sekoillaan, kun vatvotaan, voiko samoja arkivaatteita käyttää kahtena päivänä peräkkäin."

Thurén pistää lukijansa pohtimaan myös harrastuksiaan. Onko tärkeämpää tekeminen vai omistaminen?

Kirjan luettuaan jotkut ovat tunnustaneet kirjailijalle sortuneensa välinemaniaan. Uusiin, kuumimman merkin mukaisiin juoksu-, pyöräily- ja lasketteluvarusteisiin saa palamaan omaisuuden.

Taustalla jyllää valtava teollisuus, joka luo meille tarpeita. Esimerkiksi nestemäisen saippuan kehittäjä alkoi mainostaa, että ihmisten täytyy peseytyä päivittäin. Lämmintä vettä kuluu ja iho kuivuu, josta puolestaan hyötyy kosmetiikkateollisuus.

Thurén ei peseydy päivittäin ja hiuksillekin riittää pesu kerran viikossa.

"Minulla on parempaakin tekemistä kuin ravata suihkussa. Makaan mieluummin sohvalla katsomassa telkkaria", Thurén naurahtaa ja lisää, että toisinaan kuluttamattomuus perustuu laiskuuteen.

Teini-iässä Thurén osteli kaikkea, jos vain oli rahaa. Työelämään päästyään hän huomasi puolisonsa kanssa, että palkka riittäisi vaikka mihin. Vastuullisesti pari päätyi kuitenkin säästämään asuntoa varten. Projektista Thurén sai aiheen ensimmäiseen kirjaansa Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa.

Ilmastonmuutoksen edetessä ja IPCC:n raporttien synkistyessä Thurén heräsi kulutuksen haittoihin: "Vaikka varaa olisi, ei meillä ole moraalista oikeutta ylikuluttaa."

Ongelma ja ratkaisut piilevät rakenteissa, eikä niinkään yksittäisissä kuluttajissa. Päättäjien pitäisi tehdä vihreistä valinnoista helppoja. Thurén kertoo luottavansa yrityksiin, jotka kehittävät kestäviä, kiertotalouteen ja lainaamiseen perustuvia bisnesmalleja. Blogissaan hän tekee kaupallista yhteistyötä mielestään hyvällä asialla olevien yritysten ja järjestöjen kanssa.

Turun Kakskerrassa sijaitsee papalta peritty sataneliöinen "huvila", jota perhe nyt kunnostaa. Thurén kertoo, että salaojitukset, lattiaremontit, sähkötyöt ja muut tehdään luonnonvaroja säästäen sekä muuttamatta talon ulkonäköä ja luonnetta. Sähkö on ekoa ja seinässä puhisee ilmalämpöpumppu.

Kakkosasunnon omistaminen on Thurénille niin suurta luksusta, että se ajoittain jopa hävettää. Toisaalta ajanvietto mökillä vähentää tarvetta matkustella. Lentomatkoja perhe ei ole tehnyt viiteen vuoteen ja seuraavaksi suunnitteilla on pidempi junareissu.

Matkat mökille taittuvat julkisilla tai vuokra-autolla. Helsingissä nelihenkinen, kasvisruualla elävä perhe asuu 70-neliöisessä asunnossa. Kaukolämpö tulee valitettavasti vielä jokusen vuoden kivihiilestä.

Lapsiaan Thurén koittaa opettaa tulemaan toimeen vähällä. "Viisivuotiaan kanssa käymme jatkuvasti keskusteluja, miksi kaverilla on enemmän leluja."

Thurén selittää, että rahaa voi käyttää monin tavoin ja kannustaa nauttimaan leikeistä kaverin luona. Lähitienoon vanhemmat ovat sopineet, ettei lasten kaverisynttäreille viedä lahjoja. Jouluna Thurénin lapset saavat vanhemmiltaan yhdet lahjat ja kummeiltaan toiset. Ne on yleensä ostettu käytettyinä.

"Itse sain siskoltani viime jouluna suklaamuropaketin", Thurén hymyilee.

Ostovalinnoissaan Thurén pyrkii suosimaan kotimaista, jotta työpaikat pysyisivät Suomessa. Viljelijöiden riittämättömät korvaukset hän näkee "hirveänä kyykyttämisenä", johon kuluttajien on toistaiseksi valitettavan vaikea puuttua.

"Ehkä paine kasvaa tilanteen muuttamiseksi."

Yksi avain kulutuksen hillintään voisi olla ihmisten vapaa-ajan lisääminen. Raskas työ vaatii raskaat huvit. Thurén pitää perjantait vapaina ja kesäisin 7 viikon kesäloman.

"Karjatilallisella ei varmaan ole mahdollisuutta samaan", Thurén harmittelee ja kutsuu itseään hemmotelluksi läppärityöläiseksi.

Lue myös:

Miksi Kiina kunnostautuisi, kun ostamme varauksetta kaiken krääsän?

Julia Thurén

  • Toimittaja, bloggaaja, yrittäjä ja tietokirjailija.
  • Kotoisin Turun Kakskerrasta. Asuu Helsingissä miehensä ja kahden alle kouluikäisen lapsensa kanssa
  • Valtiotieteen maisteri pääaineenaan viestintä. Opintoja myös taloustieteestä.
  • Kirjoittanut kirjat: Kaikki rahasta – Näin säästin kymppitonnin vuodessa, Gummerus, 2018. Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin, Gummerus, 2021.
  • Kaikki kuluttamisesta on tämän vuoden tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas. Voittaja ratkeaa 1.12.
  • Tekee Ylelle podcastia Melkein kaikki rahasta. Kirjoittaa kolumneja Kauppalehdelle ja Ylelle sekä blogia www.juliathuren.fi.
  • Harrastaa haitarin soittoa, juoksemista ja museoissa käyntiä.
Lue lisää

Kirja-arvio: Kulutuksesta "kaiken" kertovasta kirjasta unohtuivat asuminen, liikkuminen ja syöminen

Perjantain alennusmyynneille tarjotaan myös kulutuskriittistä vaihtoehtoa – Älä osta mitään, kehottaa Luontoliitto, Matsmart neuvoo välttämään uuden ostamista ja suosittelee lainaamaan

Yksi vuoden suurimmista kulutuspiikeistä tulee – perjantaina ostoksiin aiotaan käyttää keskimäärin 178 euroa

PTT: Ruuan hinta lähtee ensi vuonna voimakkaaseen nousuun – syynä kustannusten kasvu