Ihmiset & kulttuuri

Ikivihreät: Kolme 60-luvun klassikkoa – tunnetko laulujen Liisankadulla, Ei itketä lauantaina ja Tule syyskuu tarinat?

"Aurinkoinen iltapäivä on, paiste lämmittää. Kaduilla on kansaa hymy huulillaan."
Patrik Pelkonen
Liisankatu oikealla.
Elämänmakuinen kuvaus keittokomerosta ja vesipostista oli todellisuutta monille.

Liisankadulla samassa talossa

kuin Matti Makkosen ruumisarkkuliike

on mun kotini: vessa, vesiposti,

keittokomero ja huone.

'Liisankadulla' on yksi Muksut-yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Laulu julkaistiin singlenä vuonna 1966 ja vuotta myöhemmin albumilla Viisumi keväästä syksyyn.

Laulun sävelsi yhtyeen johtaja, kitaristi Tapio Lipponen (1942–2017). Kokoonpanossa olivat mukana myös basisti Seppo Porkka, Pekka Mäkinen ja Annu Toiviainen.

Muksut äänitti albumin Elektrovox-studiolla maaliskuussa 1967 Helsingissä.

Levyä myytiin noin 2 800 kappaletta, ja siitä tehtiin uusinta­painos vuonna 1969.

”Tää on koti,

jonka appiukko osti”,

kuten muija muistaa

joka päivä muistuttaa.

Kappaleen tekstin teki runoilija Pentti Saarikoski (1937–1983), joka sanoitti myös yhtyeen muita lauluja, kuten ikivihreän Minä soitan sinulle illalla.

Saarikosken runo perustui tarinaan, jonka hän oli kuullut kruunuhakalaisessa työläiskapakassa.

Levy-yhtiön vaatimuksesta laulussa esiintynyt todellinen hautausurakoitsija Mikko Mononen piti muuttaa kuvitteelliseksi ”Matti Makkoseksi”, jotta levy ei olisi joutunut soittokieltoon Yleisradiossa piilomainonnan vuoksi.

Mä hankin sille TV:n

ja pyykinpesukoneen

ja annan sille rahaa aina vaatteisiin.

Sävellys esitettiin ensimmäisen kerran Eteläsuomalaisen osakunnan iltamissa vuonna 1966. Muksuja innoitti erityisesti folkmusiikki, mutta lauluissa kuuluu myös bossanova ja ranskalainen chanson.

Oman mausteensa Muksujen tulkintoihin toivat Pekka Mäkisen tunnistettavat trumpettisoolot.

Yhtyeen hieman hiomaton tyyli kuvasti hyvin ajan henkeä, ja studiossakin bändi tavoitti letkeän kabareetunnelman.

Laulut nostivat esiin ajankohtaisen arkipäiväiset teemat, jotka enteilivät nuorison poliittista heräämistä vuosikymmenen lopulla.

Elämänmakuinen kuvaus keittokomerosta ja vesipostista olikin todellisuutta monille, jotka tulivat maalta kaupunkiin opintojen tai työpaikan perässä.

Rakennemuutoksen myötä yhä useammat heistä saivat leipänsä tehdastöistä ja palveluammateista.

Pekka Fali
Ei itketä lauantaina! Ainakaan jos on jäätelöä.

Ei itketä lauantaina.

Ei viitsitä murjottaa.

Ei lauantai hukkaan kulua saa.

'Ei itketä lauantaina' on käännösiskelmä, jonka ovat levyttäneet useat suomalaiset eturivin artistit.

Kappaleen levytti ensimmäisen kerran suomeksi Tapani Kansa (1949-) vuonna 1969.

Parhaimmillaan laulu nousi Suomen virallisella singlelistalla viidenneksi.

Samana vuonna ilmestyi Tapani Kansan debyyttialbumi, joka kantoi hänen omaa nimeään. Peräti 10 000 kappaletta myynyt levy toi laulajalle myös maamme ensimmäisen virallisen kultalevyn.

Aurinkoinen iltapäivä on,

paiste lämmittää.

Kaduilla on kansaa

hymy huulillaan.

Saksalainen alkuperäislevytys oli nimeltään Wer wird denn am Sonntag weinen (1968). Toisin kuin Sauvo Puhtilan käännöksessä, saksankielisessä versiossa kysyttiin: Kuka itkee sunnuntaina?

Laulun tulkinnut Michael Schanze on Saksassa edelleen suosittu iskelmäartisti ja televisiokasvo.

Säveltäjä Christian Bruhn on puolestaan yksi menestyksekkäimmistä saksalaisista kevyen musiikin säveltäjistä ja musiikkituottajista.

Kuule tyttö, mulla sulle

on avain maailmaan.

Jota ei nuo toiset löydä milloinkaan.

Uuden tulemisensa 'Ei itketä lauantaina' teki samannimisessä television viihdeohjelmassa, jota juonsi Anita Hirvonen yhdessä Petri Kaivannon kanssa 1990-luvun puolivälissä MTV3-kanavalla.

Ohjelmaa seurasi enimmillään jopa yli miljoona katsojaa. Jaksoissa esiintyi niin kotimaisia suosikkeja kuin ulkomaisia tähtiä, esimerkiksi supersuosittu Take That -yhtye.

Ei itketä lauantaina on lisäksi Hirvosen vuoden ’94 pitkäsoitto, jolta löytyy myös levyn nimikkokappale.

Pitkän uran tehnyt Anita Hirvonen aloitti uransa jo 1960-luvulla. Jo tuolloin rempseältä laulajattarelta syntyi hittejä, kuten Itke vaan, jos helpottaa.

Suosio jatkui vankkana 1980-luvulla, jolloin äänekoskelainen levytti muun muassa ikivihreät Ans kattoo ny ja De va kukku de. 90-luvulla kansakunnan sydämet sulatti puolestaan Anitan itse sanoittama Maitolavan prinsessa. Hirvonen on keikkaillut aktiivisesti viime vuosiin asti.

Säde Aarlahti
"Kun aika koittaa ja kuihtuu ruusun ihanuus."

Kauneimmillaan,

kun ruusu loistaa,

se tuo jo syksyn sanomaa.

Kuihtuu kerran tuo ruusu kaunein

ja muistokin jo katoaa.

'Tule syyskuu' on suomenkielinen versio elokuva­musiikin klassikosta Come September, joka tunnetaan ehkä parhaiten instrumentaalina.

Suomeksi kappaleen levytti Eila Pellinen (1938–1977) vuonna 1964. Tunteikkaassa tulkinnassa Pellisen taustalla soitti Ossi Runteen orkesteri, jonka solistiksi hänet oli kiinnitetty muutamaa vuotta aiemmin. Laulun sovituksesta vastasi jazz­saksofonisti Sven Nygård, joka on tiettävästi ollut mukana yli 6 000 levyllä.

Tule syksy vaikka kuihtuvatkin ruusut,

en voi muistojani menettää.

Yhä jää sydämeeni kukka tuo.

Suomenkieliset sanat syksyiseen sävelmään kirjoitti puolestaan Reino Helismaa, suomalaisen iskelmän suurmies.

Lähestyvän syksyn haikeutta huokuva lyriikka sopi hyvin Eila Pellisen tunteikkaaseen ohjel­mistoon.

Laulajatar muisteli myöhemmin Iskelmän kultaisessa kirjassa:

”Henkilökohtaisesti laulan mieluimmin hitaita, tunnelmallisia lauluja. Useimmat niistä ovat tietenkin alakuloisia ja kertovat rakkaudesta ja lisäksi onnettomasta rakkaudesta.”

Ja jonka onnen kevät luo,

se aina loistaa.

Saavu syyskuu,

kun aika koittaa ja kuihtuu ruusun ihanuus.

Alkuperäisen tunnusmelodian elokuvaan Come September (1961) teki 60-luvun alun teini-idoli Bobby Darin, joka esitti filmillä muitakin kappaleita.

Rock Hudsonin ja Gina Lollobrigidan tähdittämä tunteellinen draama veti elokuvasalit täyteen.

Valkokankaan kansainväliset sävelet innostivat myös suomalaisia. Eipä ihme, että Tule syyskuu kappaleen tulkitsijoiksi valikoitui sellaisia tähtiä kuin Reijo Taipale, Eini, Pasi Kaunisto ja Eino Grön.

Eila Pellisen ura oli lyhyt mutta intensiivinen. Hän menehtyi syöpäsairauteen vain 38-vuotiaana.

Sulkavalla syntyneestä laulajattaresta piti tulla kirjapainon latoja, mutta kohtalo päätti toisin.

Pellinen valittiin levylaulajaksi Toivo Kärjen järjestämän koelaulutilaisuuden jälkeen.

Hän levytti myöhemmin liudan ikivihreitä, mukaan lukien sävelmät 'Onni jonka annoin pois' ja 'Särkyneen toiveen katu'.

Kari Salonen
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Oululainen kaupunki-cowboy tekee country-musiikkia, jota kuunnellaan Yhdysvalloissakin: "Musiikki valitsi tekijänsä"

8 000 asukkaan Kuhmo rakentaa maailman parasta kamarimusiikkifestivaalia talkoohengessä – "Teemme työtä yhteisen päämäärän eteen"

Badding lauloi paratiisista – aito Paratiisi löytyy Somerolta