Kaskenkaatajan poika rakensi kivi-imperiumin tyhjenevään Pohjois-Karjalaan – ”Juuassa ei ollut silloin muuta elinkeinoa kuin maatalous"
Reijo Vauhkonen pelkää, että Suomelle jää puulusikka käteen, kun vihreät ovat hallituksessa.
Tulikiven luoja teollisuusneuvos Reijo Vauhkonen toivottaa poliitikot ja ympäristöihmiset tervetulleeksi Juuan Kivikylään tutustumaan siihen, mitä kaivosteollisuus oikein tarkoittaa. Kuva: Lari Lievonen”Seutu autioituu, ihmiset lähtevät, tuohivirsukulttuuri ei vie minnekään... Eikö jotain voisi tehdä, jotain uutta, jotain jolla saisi kotiseudulle elämää”, Joensuun yliopiston rehtori Heikki Kirkinen puhui radiossa 1970-luvun lopulla.
Radiota sattui kuuntelemaan Lohja Oy:n myynti-insinööri Reijo Vauhkonen, joka oli tullut kesälomamatkalle kotiseudulleen Heinävedelle. Lomatunnelma katosi, mutta pian päässä kehittyi ajatus omasta yrityksestä.
Juukalainen vuolukivi oli 1900-luvun alun jugend-arkkitehtuurin aikana merkkirakennusten, kuten Helsingin rautatieaseman, välttämätön elementti. Sotien jälkeen sähköliedet ja keskuslämmitys korvasivat lopullisesti puuhellat ja -uunit.
1970-luvun öljykriisi herätti suomalaiset, ja Vauhkonen näki vuolukivelle markkinaraon. Hän osti Suomen Vuolukivi Oy:n 1979. Seuraavana vuonna yrityksen nimi muutettiin iskevämmäksi Tulikiveksi.
”Juuassa ei ollut silloin muuta elinkeinoa kuin maatalous. Väki kaikkosi kaupunkeihin. Tulikiven perustaminen toi uuden piristysruiskeen Juuan kunnalle ja koko Pohjois-Karjalalle”, Vauhkonen sanoo.
Joulun alla 1980 tuutista tulivat ulos ensimmäiset valmiit Tulikivi-uunit. Perusmalleja oli neljä: leivinuuni, takkauuni, hellauuni ja pystyuuni.
”Sain solmittua nopeasti maanlaajuisen sopimuksen Keskon rautakauppaketjun kanssa, koska tunsin entuudestaan hyvin keskusliikkeiden organisaatiot ja myyntimiehet.”
Kauppa kävi aluksi parhaiten Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Reijo Vauhkonen rakastui niin palavasti harmaaseen vuolukiveen, että häntä alettiin kutsua kivimieheksi.
”Intiaanitkin käyttivät ruoanlaitossa vuolukiveä, jota he nimittivät patakiveksi. Fredrika Runeberg osasi tehdä todella hyvää puuroa. Selvitin asiaa, ja eikös vaan Runebergien Porvoon kodissa ollut vuolukivipata.”
Karjalaispoika nosti kansakoulupohjalta Tulikiven maailman suurimmaksi varaavien tulisijojen valmistajaksi. Vauhkonen syntyi 1939 Heinävedellä kahdeksanlapsiseen pesueeseen. Isä Matti kuului viimeisimpiin kaskenkaatajiin.
”Jätevuorista ja luontaistaloudesta puhuttaessa voitaisiin ottaa mallia entisajan kaskiviljelijöistä. Kaupasta ostettiin vain sokeria, kahvia ja hiivaa, ja tavarat laitettiin reppuun. Poltto- ja keittopuut kerättiin usein kaskimaiden reunalta.”
Hallitus on uudistamassa kaivoslakia. Vauhkonen toivottaa poliitikot ja ympäristöihmiset tervetulleeksi Juuan Kivikylään tutustumaan siihen, mitä kaivosteollisuus tarkoittaa.
”Vuolukivi sahataan irti ja voiteluaineena käytetään rypsiöljyä. Toivottavasti Suomelle ei jää puulusikka käteen, kun vihreät ovat hallituksessa. Ilman kaivannaisia meillä ei olisi piirilevyjä eikä tietokoneita.”
Jutussa on käytetty lähteenä Mauno Saaren kirjoittamaa Reijo Vauhkosen elämänkertaa Kivimies, joka ilmestyi 2014. Kirjan toinen laitos valmistui kesällä 2019.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
