Kivut valvottivat arkkipiispa Tapio Luomaa eräänä jouluyönä — sitten hän teki jotain, joka toi rauhan ja levollisuuden

Arkkipiispa Tapio Luoma odottaa joulussa arkisen rytmin katkeamista. Hänelle on tärkeää olla yhdessä läheistensä kanssa ja hiljentyä evankeliumin ääreen.  Kuva: Taina Renkola

Milloin tämä kipu loppuu? Näin mietti arkkipiispa Tapio Luoma toissajouluna. Oli jouluyö ja hän valvoi sängyssä.

Kipu valahti aaltoina yläkroppaan ja teki kovimman terän silloin, kun hän liikahti. Outo niska- ja käsien kipu oli vaivannut häntä jo kuukauden verran, mutta jouluna tilanne huononi.

Pakkanen oli noussut ulkona kymmeneen asteeseen. Auranjoen rantatontti, jossa arkkipiispantalo sijaitsee, oli muutaman sentin lumihunnun peitossa.

Joulua oli vietetty piispantalossa perinteiseen tapaan. Mutta epätietoisuus omista kivuista vaivasi eikä hän pystynyt nauttimaan juhlasta niin kuin aiemmin.

Hän yritti selittää kipua: se on vain niskajumi, on tultu työskenneltyä tietokoneella liian kauan samassa asennossa.

Kun keskiyön tunnit löivät läheisessä Turun Tuomiokirkossa, Luoman kodissa paloi vielä valot eikä uni tullut.

Arkkipiispa lausui yön hiljaisuuteen hiljaa ääneen psalmista kolme tutut sanat: Tule avukseni Herra! Jumalani, pelasta minut! Se on hänelle tärkeä katkelma Raamatusta.

Luomalle myös arkiliikunta antaa mahdollisuuden päästä tietoisesti lähelle Jumalaa. Hän kantoi halkoja Ilmajoen vapaa-ajan asuntonsa pihassa.  Kuva: Taina Renkola

Mutta silti, tuonakin yönä, Luoma sai sydämeensä joulurauhan.

Luoma ymmärsi olevansa hyvissä käsissä, vaikka näköpiirissä ei ollutkaan helpotusta kipuihin. Oikeastaan joulussa lepää koko hänen uskonsa ja jumalakäsityksensä.

Kipujen yltyessä hän muisti talliin syntyneen Jeesus-lapsen, eläimistä ja heinistä huokuvan lämmön, taivaalla säteilevän valkoisen tähden.

Luoman mukaan Jeesuksen syntymäpaikka on oikeastaan viesti sitä, että Jeesus tahtoi syntyä inhimilliseen paikkaan, eläinten asuinsijaan.

”Jumala ei hävennyt tulla ihmiseksi. Se kertoo Jumalasta todella paljon, että kaikkivaltias Jumala suostui pieneksi heiveröiseksi ihmislapseksi.”

”Jumala välittää ihmisistä ja luonnosta. Tällaiseen Jumalaan me voimme toivoa ja uskoa”, hän kiteyttää.

Äkillisen sairastumisensa vuoksi Luoma pystyy samastumaan niihin, joiden tämän vuoden joulu on erilainen kuin aiemmat.

Ihmisiin, joita painaa läheisen kuolema, oma tai läheisen sairastuminen, työttömyys, muutto uudelle paikkakunnalle, rahatilanne. Heihin, jotka ovat joutuneet luopumaan jostain sellaisesta, mikä on ollut aiempina jouluina itsestään selvää.

Luoma ajattelee, että elämäntilanteet ovat muutoksessa. Kukaan ei voi tietää tarkalleen, mitä huominen tuo tullessaan.

”Toivon silti, että joulun viesti ihmiseksi syntyneestä Jumalasta, joka tietää miltä sinusta tuntuu, tuo toivoa ja myös iloa uuteen tilanteeseen.”

Joulurauha on Luoman mukaan lahja. ”Kun rukoilemme Jumalalta rauhaa, voimme luottaa hänen huolenpitoonsa.” Kuva: Taina Renkola

Luoma joutui odottamaan vastauksia kipuihinsa vielä pitkään joulun jälkeen.

Tammikuun puolivälissä 2021 selvisi, että hänellä on tulehdus kaularangassa. Hän jäi yli kuukauden sairauslomalle, joista kaksi viikkoa hän vietti Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Antibiootit tehosivat ja kivutkin lähtivät onneksi kokonaan pois. Tulehdus oli hänen mukaansa vakava.

”Olen kovin kiitollinen niille hoitajille ja lääkäreille. Sain todella hyvää hoitoa.”

Tämän joulun arkkipiispa viettää perinteiseen tapaan Turussa. Joulupöydässä on kaikkea tuttua: laatikoita, kinkkua, rosollia, kalaa. Luoma pitää eniten laatikoista ja kalasta.

”Minun tehtäväni on aina kuoria perunat. Se on mukavaa hommaa ja terapeuttista työtä. Autan vaimoa myös muissa keittiön askareissa.”

Kodissa soi joulumusiikki. Perinteisiin kuuluu myös jouluhartaus Turun tuomiokirkossa, jossa Luoma itse saarnaa ja jokin muu hengellinen tilaisuus.

Tapio Luoma teki lumitöitä Ilmajoen asuntonsa pihassa. Kuva: Taina Renkola

Vuosi vuodelta joulun kaupallisuus lisääntyy. Suklaarasiat kohoavat kaupassa vuorina, joulutähdet ikkunoissa kasvattavat kokoaan, monilla on odotuksia erityisesti lapsille hankittavista lahjoista.

Luoman mukaan tämä kertoo siitä, että joulu on ihmisille merkityksellinen juhla ja hänestä on hienoa, että kristikunnan suurin juhla saa myös meidän maassamme niin suuret mittakaavat.

Luoma sanoo, että jokaisen on silti mietittävä, mitä hyvä joulu tarkoittaa itselle.

”Jouluun liittyy paljon paineita, mutta on tärkeää muistaa, että juhla ei tarvitse toteutuakseen käytännössä rahaa. Joulun sanoma perustuu ihan muuhun kuin kuluttamiseen, sillä joulu tulee joka tapauksessa, valmistauduimme siihen tai emme.”

Hän muistuttaa, että joulurauha ei ole mikään tunnetila, johon pitää väkisin pyrkiä. Rauha on elämänasenne ja myös lahja.

Luoma sanoo, että hänen oma rauhansa syntyy hetkien välissä, vähitellen.

”Se, että rukoilemme Jumalan rauhaa, tarkoittaa sitä, että voimme saada mahdollisimman levollisen asenteen elämään, jossa voimme luottaa Jumalan johdatukseen. Ilman ponnisteluja meille tarjotaan rauhaa, armollisuutta ja kokemusta rauhasta.”

Luomalle käy ilta- ja aamulenkeillä muutaman kerran viikossa. ”Tässä iässä huomaa, ettei olla enää parikymppisiä. Mitään paniikinomaisia tuntemuksia ei vanheneminen herätä.” Kuva: Taina Renkola

Pyhien jälkeen Luoma suuntaa synnyinseudulleen Etelä-Pohjanmaalle viimeistään vuoden vaihteen jälkeen, hänellä on Ilmajoella vapaa-ajan asunto.

Hän pyrkii käymään siellä pari kertaa kuussa. Metsäisen paikan keskellä on tiedossa ainakin pihatöitä ja ulkoilua.

Luoma tykkää käydä aamuisin hölkkäämässä ja iltaisin pitkällä kävelyllä, muutaman kerran viikossa. Korvissa soi silloin äänikirjat ja hengelliset puheet. Liikunta onkin hänelle keino hakeutua lähemmäs Jumalan läsnäoloa.

Tapio Luomaa viehättää maaseudun elämäntapa, mutkattomuus ja luonnon kanssa vuorovaikutuksessa oleminen.

”Olen ylpeä omasta eteläpohjalaisuudesta. Toisaalta jos olisin syntynyt Savossa tai Hämeessä, olisin ylpeä siitä.”

Luoma muistelee lapsena vieneensä heiniä lehmille ja nostaneensa perunoita hänen äitinsä vanhempien pienkarjatilalla. Lapsuutensa hän vietti Vaasassa.

”Jos esivanhempani olisivat elossa, niin minulla olisi paljon kysyttävää sen ajan elämästä.”

Kurikassa syntynyt ja Vaasassa varttunut Tapio Luoma sanoo puhuvansa murteella aina kun siihen on mahdollisuus.  Kuva: Taina Renkola