Kantri

Pimeys katoaa maailmasta pala kerrallaan – Kaavilainen Olli Reijonen päätti perustaa sille suojelualueen

Pimeydensuojelualue tarjoaa hyvät olosuhteet esimerkiksi tähtien valokuvaamiseen.
Petri Jauhiainen
Olli Reijonen tähystää taivaankappaleita Syrjävaaran pihaobservatorion suojasta. Kaukoputkella voi erottaa esimerkiksi Jupiterin kuut.

Valoisa vuodenaika on ohi, ja lohduttoman synkkä pimeys peittää taas pohjoisen pallonpuoliskonsa syliinsä.

Paitsi että ei enää useinkaan peitä. Pimeys on toki suhteellista, mutta säkkipimeä, jossa ei näe omia askeliaan tai eteen ojennettua kättään, on nykyään harvassa.

Oikeasti luonnon pimeää ei ole enää juuri missään, sanoo Olli Reijonen.

Hän on ottanut pimeyden sydämensä asiaksi. Niin tosissaan, että on julistanut Kaavilla sijaitsevan vanhan Syrjävaaran sukutilansa pimeydensuojelualueeksi.

Reijonen kehittää parhaillaan pimeyden ympärille matkailualan yritystä. Hän on vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat valmiita tulemaan Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan rajamaille katsomaan pimeyttä.

"Kiinnostusta on varmasti. Jo pelkästään tähtivalokuvauksen osalta tällaiselle paikalle, josta on näkyvyyttä ja jossa on pimeää, on kysyntää."

Reijonen on itsekin kiinnostunut avaruudesta ja taivaankappaleiden valokuvauksesta. Ihmisten käyttämistä valoista tuleva valosaaste kuitenkin peittää taivaankappaleiden näkyvyyttä.

Reijonen on itse rakentanut pihaobservatorion, ja kaikenlaista muutakin näppärää yrityksen tarpeisiin.

Syrjävaarassa pimeys laskeutuu marraskuussa kuuden aikoihin. Ensin näkyviin tulevat kuu ja kirkkaimmat tähdet, sitten pikkuhiljaa kokonaiset tähtikuviot.

Pohjoiseen taivaanrantaan jää vaimea valon kajo, joka muistuttaa hieman taajaman loistetta tai auringonlaskua. Yön vielä pimetessä kajo muuttuu vihertäväksi.

"Pohjoiseen päin tässä ei ole mitään välissä. Revontulet näkyvät täällä hyvin, kunhan ei ole pilviä", Reijonen selittää.

Niin näkyvät myös muut taivaankappaleet. Reijonen on rakentanut tilan vanhan navetan yhteyteen observatorion, jonka peltikupua voi kääntää tähystettävän kohteen suuntaan. Luukun avaamalla kaukoputken voi suunnata tähtitaivaalle säänsuojasta.

"Katsotaanpa nähdäänkö me Jupiterin kuut", Reijonen aprikoi kaukoputkea säätäessään.

"No siellähän ne ovat, yhdessä vyössä!"

Ja niin ovatkin. Jupiter ja sitä kiertävät neljä kuuta loistavat pimeyden keskellä kuin tinapisarat nokisella kauhalla. Paljaalla silmällä katsoessa kaukoputken suunnassa näkyy vain yksinäinen piste.

Petri Jauhiainen
Kokkomäen laella seisoo muutama laavu, ja rakenteilla olevat observatoriot, joissa tähtiä voi kuvata tai tarkkailla sään suojassa.

Pihaobservatorion lisäksi vajaan puolen kilometrin päähän Kokkomäelle on parhaillaan rakenteilla kolme observatoriota. Niihin tulee säänsuojaksi matalat seinät ja poisvedettävä katto, jonka alla voi odottaa sopivaa tähtienkatselu tai -kuvaushetkeä.

Yhden observatorionpaikan keskelle on jo valettu harkoista pylväs, johon kamera tai kaukoputki on helppo kiinnittää. Muutaman kymmenen metrin päässä on kaksi laavu ja nuotiopaikat.

Reijosen mukaan ajatus pimeänsuojelupaikasta syntyi sattuman seurauksena.

"Kun olen tehnyt tutkijana työuran, niin minulle ei ole kertynyt eläkettä. Päätin jo kauan sitten, että lunastan tämän sukutilan ja minun eläkkeeni on sitten näissä metsissä."

Syrjävaaran tilan hän lunasti isovanhempiensa kuolinpesästä vuonna 2014. Silloin oli vielä tarkoitus ylläpitää eläkepäivä varten tavallista metsätilaa.

"Harvennuksen yhteydessä metsäyhtiö hakkasi virheellisesti Kokkomäen vaaran laen paljaaksi."

Paljaalla vaaran laella Reijonen huomasi tähtien ja revontulten näkyvän korkealle paikalle hyvin, ja ajatus pimeänsuojelualueesta lähti viriämään.

Petri Jauhiainen
Vaaran laella katse yltää kauas taivaanrantaan.

Reijosen oma keksintö pimeydelle pyhitetty alue ei ole. Pimeänsuojelualueita on esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa jo useampia. Koko maailmassa niitä on lähemmäs sata.

Suomessa ja Skandinaviassa Syrjävaaran pimeänsuojelualue on kuitenkin ensimmäinen laatuaan.

"Kyllä esimerkiksi kunta on ollut tästä hyvin kiinnostunut, kun hoksasivat, että tämähän on maailmalla iso juttu", Reijonen selittää.

Mutta eikö Suomessa pimeyttä riitä ilman suojeluakin?

"Oikeasti pimeää on Suomessa vain muutamalla läntillä Lapissa", väittää Reijonen.

"Se, ettei Suomessa olisi valosaastetta, on vähän myytti. Esimerkiksi 70 prosenttia suomalaisista ei enää asuinpaikaltaan näe linnunrataa."

Valosaastetta syntyy esimerkiksi katuvaloista ja mainoskylteistä, mutta myös yksittäisten ihmisten pihavaloista.

Jos täällä Syrjävaarassakin tilannetta vertaa 90-luvun alkuun, on valosaaste moninkertaistunut, vaikka ei tällä kylällä juurikaan valoja ole."

Reijonen osoittaa Kokkomäen harjalla etelään, jossa Outokummun valot kajastavat noin 15 kilometrin päästä. Idässä hieman kauempana hohtaa Polvijärvi. Tarkkaan katsoessa pimenevässä taivaanrannassa voi kuvitella näkevänsä Kaavin kajon 30 kilometrin päästä.

Petri Jauhiainen
Syrjävaaran näyttelytilassa on esillä kaikenlaista avaruuteen ja tähteen liittyvää.

Kotiobservatorionsa alakertaan Reijonen on kasannut eräänlaisen näyttelytilan, johon on kerätty erilaisia avaruuteen ja tähtitaivaaseen liittyviä esineitä. Hyllyillä on myös kameroita taivaankappaleiden kuvausta varten.

Käsistään kätevä isäntä on rakentanut paitsi observatorioita, myös jäähdyttimiä kameroihin. Näin tavallisesta järjestelmäkamerasta saa kohtuuhinnalla tähtien valokuvaukseen sopivan laitteen.

"Harva on valmis sijoittamaan tuhansia euroja kameraan ja lähtemään sen jälkeen kokeilemaan kuvaamista."

Itse parantelemiaan kameroita Reijonen uskaltaa antaa myös esimerkiksi pimeäkuvauskurssille tulevien turistien käsiin. Opetus-, harjoittelu- ja välinevuokrausmahdollisuuksien yhdistämisellä hän uskoo madaltavansa kynnystä pimeäkuvauksen aloittamiseen.

"Kun ihmiset innostuvat tällaisista pimeässä tapahtuvista aktiviteeteista, niin he alkavat katsoa pimeää eri tavalla, ja huomaamaan myös sen, että se on katoamassa."

Reijonen vertaa puheessaan valon käyttöä monta kertaa vesihanaan.

"Eihän kukaan ota kraanastakaan vettä niin, että jättää hanan valumaan. Valon kanssa näin kuitenkin tehdään, ja sitä roiskutellaan vielä ympäriinsä."

Sopivalla suuntaamisella valo voidaan ohjata tehokkaammin haluttuun suuntaan, eikä sitä pakene ympäriinsä. Esimerkiksi katuvaloilla, joiden kuvun reuna ulottuu hieman valonlähteen alapuolelle, kaikki valo suuntautuu alaspäin. Pienemmällä kuvulla valoa vuotaa sivuille ja myös ylöspäin.

Sitä voisi verrata vaikkapa juomapullon täyttämiseen suihkussa. Vettä menee hukkaan, ja roiskuu myös sinne, minne sitä ei haluta.

"Valonkäytön säätely on maailmalla nousemassa yhä enemmän pinnalle. Minä pitäisin sitä ihan järkevänä. Maailmalla sitä on jo paljon, Suomi on siinä vähän jälkijunassa", Reijonen sanoo.

Petri Jauhiainen
Reijonen tarkkailee tähtikamerasta pohjoiselle taivaalle nousevia revontulia. Syrjävaaran nettisivuilta löytyvä kamera päivittyy minuutin välein, ja siitä tähtivalokuvaaja voi tarkistaa esimerkiksi taivaan pilvisyyden.

Valaistusta huoneesta ulos astuessa hämäränäkö on kadonnut, eikä pihan toiselle laidalle parkkeerattu auto löydy ilman avainnapin painalluksen tuomaa valoapua.

Kuu ja tähdetkin ovat kadonneet taivaalta pilvipeiton taakse. Syrjävaaran verkkosivuilla esitetty lupaus pimeydestä pitää siis hyvin. Autonvalojen sytyttäminen pimeällä pihalla tuntuu melkein epäkohteliaalta.

Petri Jauhiainen
Pian auringonlaskun jälkeen revontulet ympäröivät Syrjävaaran vanhan navetan yhteyteen rakennetun observatorion.
Lue lisää

Suomalaisilla on vahvat perinteet pimeyden taltuttamiseen – tähän esineeseen kiteytyy valtava inhimillisyys

Kaavilaisella maitotilalla sähköt edelleen poikki: "Aggregaatti on pelastanut tilanteen, muutenhan tämä olisi ollut täysi katastrofi."

Video: Näin hivelee auringon aavistus horisonttia Enontekiöllä – timelapse paketoi kaamoksen kahteen minuuttiin

Koillis-Savo: Ilvekset raatelivat kuutta lammasta Kaavilla