Lukijalta: Tukien maksimointi ajoi aikanaan oikeudenmukaisuuden yli
Harva enää tuntuu muistavan tai tietävän, miten maataloustukien nykyiseen aluejakoon on päädytty, kirjoittaa maanviljelijä Pentti Ilomäki. ”Olin kuvitellut, että viljelijöiden tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus painaisi enemmän.”
EU-neuvotteluita johtanut ulkoministeri Heikki Haavisto MTK:n liittokokouksessa Tampere-talossa maaliskuussa 1994. Kuva: Eetu SillanpääProfessori Timo Kuosmanen esittää maataloustuotannon keskittämistä Etelä-Suomeen. Agronomiliiton toiminnanjohtaja Timo Kaunisto vastaili esitykseen ympäripyöreästi, tyrmäsi kylläkin tuotannon siirron etelään.
Tuntuu että nykyisistä päättäjistä kukaan ei tiedä, miten nykytilanteeseen on tultu.
Aikoinaan perustettiin virkamiestyöryhmä laittamaan Suomen kunnat vertailtavaan järjestykseen erilaisten indikaattoreiden perusteella. Sen pohjalta oli tarkoitus määritellä investointien tukitaso ja maataloudelle maksettava tuki. Järjestelmä toimi kyllä investointituessa, mutta maatalouden kannattavuudelle sillä ei ollut mitään merkitystä.
Ainoa maatalouteen liittyvä indikaattori oli ohran satotaso. Kuitenkin se otettiin maidon tukitason pohjaksi. Lopputuloksena oli tilkkutäkki, jonka eteläraja on Lappeenranta–Tampere–Pori-linja.
Havahduin tähän tilkkutäkkiin 1990-luvun alussa. Eräässä tuottajayhdistyksen kokouksessa MTK:n johtokunnan jäsen Risto Isännäinen kertoi suurena saavutuksena rukiin tukirajan saamisesta vähän etelämmäksi. Mukaan saatiin Korpilahti.
Hälytyskellot alkoivat soida. Säilörehun satotaso on karjatilan kannattavuuden tärkein tekijä, ja säilörehunurmien satotaso on paras Kuopion ympäristössä. Kun raja vedetään suoraan Oulusta Ilomantsiin, rajan länsipuolella säilörehunurmen satotaso on suunnilleen sama.
Olin kuvitellut, että viljelijöiden tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus painaisi enemmän.
Viljojen satotasolla ei ole suurta merkitystä, koska rehuvilja kulkee rekoilla ympäri suomea, samoin teollisuuden täysrehut ja tiivisteet.
Lähetin kokoamaani aineistoa keskustan kansaedustajille Johannes Leppäselle ja Mauri Pekkariselle sekä MTK:n toiminnanjohtajalle Markku Nevalalle. Samoin MTK:n Keski-Suomen kokouksessa korostin, että tilkkutäkkituen ongelmat on oikaistava ennen Suomen liittymistä EU:hun.
Kokousväki myönsi minun oleva oikeassa, mutta asian eteenpäin viemiseksi ei tehty mitään. Olin kuvitellut, että viljelijöiden tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus painaisi enemmän. Saavutettu etu oli tärkeämpi!
Kun Suomi neuvotteli EU-jäsenyydestä, yrittivät neuvottelijat saada koko Suomen EU:n määrittelemäksi ”vuoristoalueeksi”. Koska se ei käynyt, rajaksi esitettiin siihen asti maksetun aluetuen etelärajaa ja aiempien 11 alueen yhdistämistä kuudeksi tukialueeksi. Tavoite oli maksimoida EU-tukirahat täysin tietoisina viljelijöiden joutumisesta epätasa-arvoon.
Oikea raja kulkisi Oulu–Ilomantsi-linjalla. Sen länsipuolella olevien maidontuottajien ja lihakarjan kasvattajien tukitasojen pitäisi olla sama. Viljelijöiden ammattitaito vaikuttaa tulokseen enemmän kuin paikka kartalla.
Pentti Ilomäki
maanviljelijä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
