Kansi lasikuitua, pohja alumiinia
Täyttä vauhtia. 80-hevosvoimaisella moottorilla Drive 56 vene kulkee noin 30 solmua tunnissa, eli noin 55 kilometriä tunnissa. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoNOKIA (MT)
Alumiinista rakennettu vene on kulmikas ja metallinen, kolkko käyttöesine. Lasikuidusta valmistettu puolestaan kodikas ja viihtyisä.
Tällainen stereotypia ei ole aivan vieras ajatus, kun katselee laiturissa keikkuvia veneitä.
Karhean luonteensa vuoksi alumiiniveneet mielletään hyötyveneiksi. Mielikuvaa vahvistaa veneen sisusta. Siinä ei ole mitään ylimääräistä ja metalli kiiltää kylmänä.
Alumiinirungon etuja on, että sitä on vaikea saada rikki. Jos runkoon tulee pieniä lommoja, niitä ei tarvitse korjata, vaan haitta on kosmeettinen.
Kivisille rannoille rantautuminen on helpompaa, kun pieniä kolhuja ei tarvitse pelätä. Keulaa tärkeämpää on huolehtia, ettei moottori kolise kiville.
Mutta ehkä tässä metallikaukalossa voisi olla vaikka juomatölkille sopiva kolonen tai pehmeämpi muotoilu. Ehkä alumiinirungon kestävyyden ja lujitemuovin monipuolisemmat mahdollisuudet rakentaa veneen sisustaa voisi yhdistää?
Sitä ajatellen Fiskars Boats on tuonut markkinoille Drive-malliston veneitä. Niissä Busterin perinteisen alumiinirungon päälle on rakennettu lasikuituinen kansi.
Idea ei ole uusi, sillä Silver on keksinyt sen jo vuosia sitten. Mutta se toimii, sillä kalastajavene muuttuu rennoksi huviveneeksi.
Samalla hinta nousee jonkin verran perus-Busteriin verrattuna.
Drive 56 maksaa ilman moottoria 19 900 euroa. Moottorin kanssa paketin arvo on noin 30 000 euroa. Moottoriksi voi valita 80–100-hevosvoimaisen myllyn.
Alumiini on kevyttä ja kestävää materiaalia rakentaa venettä.
”Alumiini ei ruostu, ryvety, pala eikä halkeile. Se kestää kylmää ja veneilykausi jatkuu niin pitkään kuin on mahdollista. Veneellä voi ajaa vaikka jäissä”, Fiskars Boatsin markkinointipäällikkö Juha Eltonen kehuu.
5,5-metrinen alumiinivene on noin 150 kiloa lasikuituvenettä kevyempi.
Se johtuu siitä, että alumiinilevyt ovat tasapaksuisia, mutta lasikuidun paksuus voi vaihdella. Siksi lasikuidun paksuuteen täytyy jättää enemmän pelivaraa.
”Pohja on 3–5 milliä paksua alumiinilevyä. Lisäksi siinä on pitkittäiset ja poikittaiset jäykisteet”, Eltonen sanoo.
Pohjan materiaali ei juurikaan vaikuta veneen ajo-ominaisuuksiin. Sen ratkaisee muoto.
”Veneen pohja on kompromissi siitä, mitä ominaisuuksia halutaan. Tavoitellaanko, että vene nousee helposti liukuun vai kulkeeko se aallokossa tasaisesti. Tässä veneessä on keskitytty ajon vakauteen, siihen että vene ei tee mitään yllättävää.”
Itse pidin alumiinisisustuksesta enemmän. Muodot ovat selkeät ja rakenne yksinkertainen. Sisällä ei ole yhtään ylimääräistä kulmaa tai osaa. Mutta totta on, ettei se kovin viihtyisä ole.
”Alumiinivene on hitsattu käsin osista yhteen. Muotoilu on hyvin käytännöllinen, koska alumiinia voi taivuttaa vain yhteen suuntaan. Lujitemuovilla saadaan näyttävämpi kansi, sillä sitä on helpompi muotoilla. Veneeseen voidaan esimerkiksi tehdä erilaisia lokeroita”, Eltonen kertoo.
Alumiinia tehdään bauksiitista, joka on maankuoren yleisin metalli. On kuitenkin järkevää käyttää kierrätettyä alumiinia, sillä alumiinin valmistamiseen tarvitaan paljon energiaa. Busterin pohjassa kierrätysmetallin osuus on noin 80 prosenttia.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
