Minun autoni Goggomobil köyhdytti

Mopolla ajo töihin alkoi kyllästyttää talvella siinä määrin, että autokouluun oli päästävä. Sain kortin kesällä 1965 Loimaalta Vihannon autokoulusta.

Ensimmäinen autoni oli kuplavolkkari, mutta sen käynnistyksessä oli jostain syystä ongelmia.

Laitilan Haijasen autoliikkeen pihasta löytyi sininen, siistinnäköinen farkku Goggomobil Isar, josta tehtiin kaupat.

Sekä ostaja ja myyjä olivat tyytyväisiä ja tunsivat voittaneensa.

Näin jälkikäteen on todettava, kuinka vähän sitä on tiennyt autoista ja niiden käyttäytymisestä varsinkin talvisissa olosuhteissa.

Sen tämä Goggo Isar opetti kantapään ja ohentuneen lompsan kautta.

Kun nyt kerran oli tilava ajokki alla, piti tarjota kaverin kanssa tytöillekin kyytiä Tapanintansseihin Laajoen urheilutalolle. Sieltä palatessa paksussa lumisohjossa alkoi auto kummasti heijata sivuttain ja takaa kuulua pahaenteistä lonksutusta.

Pysähdyttiin ja todettiin toisen takapyörän roikkuvan enää yhden pultin varassa.

Itselläni meni jo sormi suuhun, mutta neuvokas kaverini Markku keksi, että tasataan muista pyöristä muttereita puuttuviin pultteihin ja päästiin siten jatkamaan kotimatkaa.

Samana talvena 1966 päätettiin poikaporukalla lähteä Raumalle katsomaan Mölli Keinosen kiemuroita Lukon kotiottelussa. Sattui siksi illaksi kiristymään kovaksi pakkaseksi ja Isarin renkaat repesivät toinen toisensa perään.

Ulkomaiset sisärenkaat eivät kestäneet kylmiä olosuhteita ja painavaa lastia. Ja päällisen päätteeksi paukahtivat vielä moottorista öljyt ulos.

Kiekko-ottelu jäi sillä kertaa näkemättä.

Tätini sai hälytyksen hakemaan taksillaan muut pojat kotiin ja minä sain yökortteerin setäni luota Raumalta.

Isarista ei enää kunnon kalua saatu. Niinpä vaihdoin sen pian naapurikylän opettajan kanssa pariin käytettyyn mopoon.

Näin oltiin taas kuin lähtötilanteessa. Edes kuvaa ei jäänyt Isarista muistoksi.

JOUKO SILVANTO

Eura

Goggo Isar opetti kantapään ja ohentuneen lompsan kautta.

MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat

jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita

autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen:

Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.

Avaa artikkelin PDF