Korean typerä ja hauska mammuttiauto – MT koeajoi Ssanyong Rextonin

”Katsoin ensin, että kuka ajaa Mersulla pellolle”, totesi naapurin isäntä, kun toimittaja kävi testaamassa nelivetoa sänkipellossa. Yhdennäköisyys ML-Mersujen kanssa on vahva. Maasto-ominaisuudet riittivät kuivalla pellolla ajoon, mutta hiekan ja mäen yhdistelmä toi jo isoja ongelmia. Luistonesto ei korvaa lukkoja Kuva: Pekka Fali

Vuosimalliin 2016 moottori on vaihtunut Mersun lisenssikoneesta Ssangyongin omaan tuotokseen. Suurella todennäköisyydellä myllyssä on silti merkittäviä yhtäläisyyksiä aiempaan moottoriin. Järin kauniista koneesta ei voida puhua ja avoimena surraava hihnasto herättää kysymyksiä, mutta ainakin moottori jaksaa liikuttaa autoa mainiosti. Kuva: Pekka Fali

Taaimpien istuinten takaa löytyy helposti käytettävä säilytyslaatikko. Seitsemänpaikkaisena tavaratilan koko on enää 248 litraa. Kuva: Pekka Fali

Kaikki penkkirivit kaadettuna Rextonin tavaratila on lähes 2,5 kuutiometriä. Taain penkkirivi kippautuu kokonaan muodostaen täysin tasaisen takatilan. Viisipaikkaisena eli keskirivin penkit pystyssä tavaratilaa on yli kuutiometri. Kuva: Pekka Fali

Taaimmalla takapenkillä jalkatilaa on vähänlaisesti. Lapset, nuoret ja pienikokoisemmat nuoret aikuisetkin pystyvät siellä matkustamaan, mutta pituuskasvun ylittäessä 175 senttiä alkavat polvet uhkaavasti lähestyä leukaa. Kuva: Pekka Fali

Rextonin keskikonsolista löytyy ne asiat, joita oikeastaan kaikissa autoissa kaipaa: Suuri säilytyslaatikko joutavan rojun piilottamiseen ja kunnon kiinteät mukitelineet. Laatikon kansi toimii myös kyynärtukena ja on siihen erinomaisesti aseteltu. Kuva: Pekka Fali

Vaihdekeppi on kunnon kokoinen jötkäle. Kepin edessä olevassa lokerossa on nerokas kolo, johon älypuhelimen saa tuettua kyljelleen esimerkiksi navigaattorin käyttöä varten. Kuva: Pekka Fali

Sama muovisuus jatkuu ilmastoinnin säätimissä. Erikoisuutena nahkapenkeissä on ilmastointi, jota säädellään samasta nupista kuin penkinlämmitintä. Kuva: Pekka Fali

Ohjaus on hidas ja pehmeä, jonka vuoksi ohjauspyörää saa pyörittää vähän tavallista enemmän. On täysin kuljettajasta kiinni, pitääkö tätä mukavana vai ärsyttävänä. Nahkaratin tuntuma on miellyttävä, mutta samaa ei voi sanoa vakionopeudensäätimen ja radion käyttökytkimistä. Muovi on liukasta ja kehnoa, keinukytkimet ovat kömpelöt ja arvaamattomat. Kuva: Pekka Fali

Ohjaamo on tilava ja sieltä näkee hyvin ulos. Kuljettajalla on olkatilaa vasemmalla puolella aavistuksen niukasti ja ratin keskilinja poikkeaa viitisen senttiä penkin keskilinjasta. Ero ei ole markkinoiden pahimpia ja siihen tottuu nopeasti. Kuva: Pekka Fali

Kuljettajan ovesta löytyy sähköikkunoiden avaajat. Ovessa on myös ovien lukituksen avausnappi, jolle tulee paljon käyttöä, sillä sähkölukko napsahtaa kiinni liikkeelle lähdettäessä. Oikean reunan nappulasta peilit kääntyvät rungon myötäisiksi, mikä on välttämätöntä, jos mammutin haluaa pestä normilevyisellä pesukadulla. Toimii myös vauhdissa. Kuva: Pekka Fali

Vaalea verhoiluvaihtoehto ei välttämättä ole paras ratkaisu kuljettajan jalkatilaan. Törkyä on jo näkyvissä vasta 14 000 kilometriä ajetussa koeajoautossa. Poljinten asento on hyvä, eli jalat eivät puudu ajaessa. Kuva: Pekka Fali

Penkki säätyy manuaalisesti ja säätimiä löytyy riittävästi, jotta ajoasennon saa kohdalleen. Totuuden nimissä: Kuka säätää autonsa istuinta niin usein, että siihen tarvitsee sähkömoottorin? Kuva: Pekka Fali

Rextonin maavaraksi on ilmoitettu 25 senttimetriä. Vetelät muoviset astinlaudat näyttävät hauskoilta, mutta tuskin kestävät astumista siistin näköisinä kovin pitkään. Keskimmäisellä takapenkillä aikuinen mieskin matkustaa mukavasti. Kuva: Pekka Fali

Kytkettävä neliveto, paikat seitsemälle, valtavasti vääntöä, kova alusta, reilu kaksilitrainen turbodiesel. Tällainen auto oli uudistunut Nissan Pathfinder Ilta-Sanomien arvostelussa vuonna 2005. Jos automalliksi vaihtaisi Ssanyong Rextonin vuodelta 2016, olisi artikkeli edelleen lähes ulkomittoja myöten totuudenmukainen.

Tälle vuodelle päivitetty korealainen Rexton ei ole nykypäivän auto. Se on lajinsa viimeinen mammutti: Erillisen tikapuurungon päälle rakennettu maantielaiva, jolla ajaminen on kaikin puolin aikamatka vuosikymmenen taa, jolloin katumaasturibuumi velloi Euroopassa kovimmillaan. Maastossa se ei pärjää, se kävi selville kuvia otettaessa.

Koko nimeltään koeajossa oleva auto on Ssangyong Rexton D22 AWD 7AT Quartz. Uutuutena turbodieselkoneen tilavuus on kasvanut maitolasillisella 2,2 litraan ja automaattivaihteistoon on tullut kaksi pykälää lisää. Kvartsi on herkkukorivarustelutaso: tummennetut takalasit, pysäköintitutka eteen ja taakse, peruutuspeilin automaattinen himmennys, ratinlämmitin ja 18-tuuman aluvanteet. Vakiona autossa on peruutuskamera ja seitsemän istumapaikkaa.

Jättiläisen ohjaimiin kiivetessä ensivaikutelma on ylellinen, mutta luksus särkyy pian.

Nahkaratista, tummennetuista laseista ja lisävarusteena olevista nahkajakkaroista huolimatta auton sisusta tuo ulko­näkönsä ja tuntumansa puolesta mieleen rihkamatason tarvikekaukosäätimen.

Ratin takana on tunne, että auto yrittää kaikin voimin näyttää hintaansa hienommalta. Pehmeän kyydin, nahkasisustan, hyvän äänentoiston ja käppäisten nappuloiden kontrasti naurattaa. Liikennevaloissa ikkunasta näkee pienimpien katumaastureiden kuljettajien syliin.

Kaupungissa auto lipuu silkinpehmeästi. Mammutin korvan kokoisista peileistä näkee sivuille ja taakse kuin kuorma-­autosta. Parilla ensimmäisellä u-käännöksellä lähes viisimetrisen paatin pieni kääntö­säde yllättää. Siksi peruuttaminen ja pysäköinti on mitoista huolimatta vaivatonta. Kova alusta rytyyttää vähän kiveyksellä, mutta hampaat pysyvät suussa.

Maantielaiva on kotonaan myös tien päällä. Nautintoa piisaa kahdeksankympin ja moottoritienopeuksien välissä, eikä ilmanvastus kovissakaan nopeuksissa tee isosta autosta epävakaata. Satasen vauhdissa takapenkkiläisten kanssa voi keskustella puheäänellä.

Mutta mutta. Rextonia markkinoidaan ostajille, jotka harkitsevat käytetyn Land Cruiserin ostamista vetoautoksi. Vetokykyä on 2 600 kiloa. Vetomukavamman automaattiversion hinnat alkavat 45 000 eurosta.

Vaikka auto on kiva ajaa ja järkälemäisyydessään hauska, on se iso raha. Varsinkin, kun tuhannen kilometrin maantiekoeajon keskikulutus oli yhdeksän litraa satasella. Se on myös iso raha autosta, jossa ei ole edes ajotietokonetta. Se on iso raha autosta, jonka 11 merkki­huoltamosta kaksi on Tampereen pohjoispuolella, Oulussa ja Rovaniemellä. Edes 5 vuoden kilometrirajaton takuu ei lämmitä, jos matkaa huoltamolle on satoja kilometrejä.

Rextonin hinnalla saa täysvarustellun Honda CR-V:n, Subaru Foresterin tai Toyota RAV4:n. Samalla rahalla pääsee käsiksi myös kunnon nelivetoavolavoihin, Isuzu D-Maxiin, Volks­wagen Amarokiin ja Nissan Navaraan. Rextonin hinnalla saa myös 4–5 vuotta vanhan Mitsubishi Pajeron tai Toyota Land Cruiserin.

Mutta jos kaipaat uutta, 7-paikkaista, katseita kääntävää vetokykyistä nelivetoa, osta Rexton ja naura itsellesi ääneen. Luultavasti kaverisikin nauravat, mutta ison auton kyydit kelpaavat varmasti heillekin.

Autoja ei hankita järkiperustein.

Tekniset tiedot: Ssanyong Rexton W

Ahdettu dieselmoottori 2,157 l

Teho 131 kW/178 hv

Kokonaismassa 2 710 kg

Tavaratila:

7-paikkaisena 248 l

5-paikkaisena 1 112 l

2-paikkaisena 2 488 l

CO2-päästöt 184 (manuaali)/ 194 (automaatti) g/km

Hinta alkaen 39 990 e (man.), 44 990 e (aut.)

Vetokyky 2 600 kg

Kulutus 9,0 l/100 km (koeajo, automaattivaihteisto)