Etukuormaaja oli aikanaan tervetullut työkone, mutta alussa traktoreiden tekniikka oli vielä rajallista. Ohjauksentehostin ja neliveto helpottivat työntekoa, mutta Mannet ja Manuelitkaan eivät kovin raskaita kauhallisia sietäneet. Pyörät saatiin pitämään ja akselit kestämään parilla yksinkertaisella operaatiolla, mutta sen jälkeen traktori olikin muuttunut peltoveturista erikoiskoneeksi.
Ensimmäinen traktoripohjainen kuormaaja lienee ollut ruotsalaisten Wigrenin veljesten Mörkö-Majurista vuonna 1946 muuntelema Gigantic. Omaan käyttöön tehdyn kuormaimen rakenteet olivat vielä hentoja, mutta muuten systeemi oli toimiva. Koska kuormain oli takana, lastin paino tuli kokonaisuudessaan vetäville pyörille, mikä varmensi liikkumista, eikä etuakselin niiaamisesta ollut enää pelkoa.
Aisat kiinnitettiin traktorin mittaiseen apurunkoon, millä saatiin rasitukset jakautumaan tasaisemmin. Kuskin rintamasuunta oli käännetty, ohjaussimpukan tilalla oli nyt istuin ja istuimen paikalla simpukka. Ensimmäisissä koneissa oli voimansiirto kaiketi vielä alkuperäisessä järjestyksessä, mutta pian keksittiin, että tasauspyörästöä kääntämällä vaihteet alkoivat toimia eri suuntaan.
Ensimmäistä Gigantic-versiota tehtiin 50-luvun puoliväliin mennessä 100 kappaletta, ja seuraavia malleja yhteensä 700. Viimeiset valmistuivat 70-luvulla. Wigrenit olivat eteviä konemiehiä, mutta oivallukset jäivät patentoimatta, mikä antoi kilpailijoille vapaat kädet.
Göran ja Birger Lundberg olivat tutustuneet Gigantic-kuormaimeen ilmeisen tarkasti, mutta vuonna 1951 niin ikään Fordson Majorin ympärille koottu BL-kuormain oli kuitenkin erilainen ja ehkä parempikin. Varustuksiin kuului jo kauhanvakain ja hyttikin. Kuormaimia alettiin tuottaa kokopäivätoimisesti vuonna 1954.
Ensimmäisissä versioissa käytettiin alustakoneina nokkapumpulla varustettua Majoria ja Nuffieldia, mutta vuodesta 1956 lähtien pelkästään Bolinder-Munktellia. Näitä BM-Volvo H10 -kuormaimia tehtiin vuoteen 1962 mennessä yhteensä 2 433 kappaletta.
